PÖPELIKKÖPALLON PELIOHJEET

1. Painutaan porukalla pihalle raittiiseen ilmaan. Porukan ei tarvitse olla raitis, kunhan kohtuus muistetaan. Liian vahvassa laitamyötäisessä olevat pelaajaehdokkaat diskataan oitis, jotta pelistä saadaan toimiva ja hauska.

2. Arvotaan pelaajaehdokkaiden joukosta yksi henkilö, joka noutaa sisälle unohtuneet pelivälineet, ja luvataan olla vastaisuudessa huolellisempia. Pelin lopussa on syytä kerätä välineet taas talteen, jotta niitä voidaan käyttää toisenkin kerran.

3. Valitaan sopiva pelialue pihalta, metsästä, kalliolta, pellolta tai näiden yhdistelmästä.

4. Sovitaan pelattavien ratojen ja kierrosten määrä.

5. Suunnitellaan runsasta mielikuvitusta apuna käyttäen ratareitti joka pelataan. jokaisen pelaajan mielipiteitä tulee kuunnella. 

ESIMERKKIRATA: Aloitus saunan rappusilta kohti lipputankoa, joka kierretään sovittua kautta. Tämän jälkeen vippipallo leikkimökin katolle. Riittää, että pallo koskettaa kattoa, sen ei tarvitse jäädä sinne. Kun tässä on onnistuttu, jatketaan pallon kuljettamista kohti tien toisella puolella olevaa peltoa.  Koska ajoradalla ei saa pelata pallopelejä, on pallo kuljetettava pellolle maantien alittavan ojarumpuputken kautta. Muut, paitsi pelivuorossa oleva pelaaja, ylittävät tien suojatietä käyttäen. Pelivuorossa olevan pelaajan kuuluu seurata pallon kulkureittiä. Kun pallo on saatu tien ali, ja pois ojasta, putataan se ennalta kaivettuun koloon, aivan kuten golfissakin tehdään. Kolo ei saa olla liian syvä, jotta pallo saadaan jouhevasti siitä pois seuraavan pelaajan käyttöön. Tästä syystä ei tule käyttää valmiita koloja, kuten myyrän, rotan, ketun, tai vankikarkurin kaivamaa koloa. Ne saattavat olla useita metrejä pitkiä ja syviä. Mikäli kuitenkin halutaan säästyä kolonkaivamisen vaivannäöltä, ja käytetään maassa valmiina olevia reikiä, on syytä varata mukaan riittävä määrä hakkuja, rautakankia ja lapioita, tai vaihtoehtoisesti Fordson Super Major, jossa on kaivinkonevarustus asennettuna. Myös muun merkkisiä traktoreita voidaan käyttää, mutta silloin pitää varautua riittävään määrään varaosia ja korjaustyökaluja. (Edellä mainitut työkalut, varaosat ja laitteet eivät sisälly pelivälinepakkaukseen.)

6. Arvotaan ensimmäinen pelaaja, joka kiertää koko sovitun radan. Jokainen mailan kosketus palloon lasketaan lyönniksi. Myös biljarditekniikkaan perustuva mailankäyttö on sallittua.
  Pallon täytyy aina  pysähtyä itsestään ennen seuraavaa lyöntiä. Mikäli joku palaaja ei malta noudattaa tätä sääntöä, hänelle hommataan kuution muotoinen pallo.
  Vartalon eri osilla ei palloon saa kajota.
Mikäli pallo koholyönnin seurauksena päätyy ämpäriin, pottaan, kastelukannuun tms. paikkaan, josta on mahdotonta jatkaa pelaamista mailalla, saa pallon nostaa pois kädellä. Käsikosketus lasketaan kahdeksi lyönniksi. Kun pallo on saatu maalikoloon, merkataan muistiin saavutettu lyöntimäärä, ja pelivuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Kun kaikki pelaajat ovat kiertäneet radan kukin omalla vuorollaan, voidaan aloittaa kierros alusta, tai suunnitella uusi rata. Riittävän monen pelikierroksen jälkeen lasketaan kaikki lyönnit yhteen, ja vähiten lyöntejä käyttänyt on voittaja. Palkintona voi olla esim. miljoona dollaria, luksushuvijahti, Mersu, tai viikko presidentin sviitissä halutussa kylpylähotellissa. (Palkinnot eivät sisälly pelivälinepakkaukseen.)

7.	Radan esteet luokitellaan seuraavasti: 
A) LUONNOLLISET ESTEET, joita ovat esimerkiksi puu, pöpelikkö, hiekkakasa, kivi, polkupyörä, ämpäri, puutarhaletku, ja muut vastaavat asiat ja esineet. Niitä ei pelin alettua saa siirtää, eikä niiden muotoa muuttaa.
B) LUONNOTTOMAT ESTEET, joita ovat esimerkiksi tyhjä tupakka-aski, vanha muovikassi, rikkuuntunut juomapullo, eilinen sanomalehti, ruostunut säilyketölkki tai jäteöljyastia. Nämä siivotaan ennen pelin alkua asianmukaisesti jäteastioihin. Pelin päätyttyä kierretään pelialue vielä kertaalleen ja varmistetaan, ettei pelaajilta ole vahingossa jäänyt luonnottomia esteitä maastoon hankaloittamaan muiden harrastajien alueen käyttöä.
C) HIDASTEET, joita ovat esimerkiksi leikkivä lapsi, siili, kissa tai koira jotka on hellästi ilman väkivaltaa houkuteltava vaikka makupalaa apuna käyttäen pois pelialueelta. Mikäli joku hidasteista kajoaa palloon, siirtää sitä, tai ottaa sen haltuunsa omia hämäräperäisiä tarkoituksiaan varten, ei hidasteelle saa rähjätä, vaan on houkuteltava tätä luovuttamaan pallo vapaaehtoisesti, tai vaihtamaan se edelliskesästä virattomaksi jääneeseen krokettipalloon, tai muuhun vastaavaan.

8.	Varsinaisia lämäreitä ei pallon käsittelyssä ole syytä käyttää, koska: a) Pelivälineet saattavat särkyä, ja b) Ne kuuluvat jääkiekkokaukaloihin. Suositeltavampia,      tehokkaampia ja tarkempia lyöntityylejä ovat kohopallot eli vipit, ja puttaukset.

9.	Mikäli lyönti epäonnistuu ja pelaaja hermostuu, hän ei saa purkaa kiukkuaan pelivälineisiin, kanssapelaajiin, hidasteisiin eikä ympäröivään biosfääriin, vaan hänen on rauhoittuakseen hakattava sylys saunapuita.

10.	Hyvä pöpelikköpalloilija osaa nauraa paitsi muiden, myös omille hörhöilyilleen. Kanssapelaajia on kiva kannustaa, ja yhdessä on hauska suunnitella vaikeaan paikkaan eksyneelle kaverille helpointa reittiä pinteestä pois. Voitto ei ole tärkeintä, vaan hauska pelihetki.