Aihe: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: kepa
Tiistaina 10.5. 2005 klo 22:47:14

Viesti:
nyt nolottaa mutta ei auta.Ostin Majorin perään tuollaiset vehkeet pottu ja mansikkamaan kääntöä varten ja kokemusta on niin paljon että 50m on perässä vedetty.Ei hyvältä näytä,viilut kääntyivät tosi huonosti syynä ammattitaidoton kuski.Kuuluuko nostovarsien olla samalla korkeudella vaikka paikat on noin 10cm eri korkeudella kyntäjässä.Vittuillakkin saa tiedän että kysymys on ammattimiehille käsittämätön mutta toivoisin asiallisiakin neuvoja sillä periksi ei anneta vaikka mieli tekis.(maatilkku tien viedessä siitä suurin paniikki)
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: Hannu
Tiistaina 10.5. 2005 klo 22:51:22

Message:
hmm neuvoja tarvin minäkin
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: hohhojaa
Tiistaina 10.5. 2005 klo 22:57:20

Message:
Ovatko samat aurat, joita myytiin ferguson nimellä? Hyvin jyrkkäsiipiset, 14 tuumaiset? Ei se auta ajatella pitäisikö olla, laita siihen timmiin että kiivu kääntyy.
En tiedä saako kyntäjiä uimaan, vaan pitääkö ne pakottaa vain tulemaan perässä.
Sampo merkkiset eivät oppineet uimaan, niitä pitä vängätä.
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: SS
Tiistaina 10.5. 2005 klo 23:28:44

Message:
Ensin määritelmät:

Vetokarttu = se paikka josta aura tulee traktoriin kiinni
Vetovarsi=Kaksi lattaa, jotka tulevat taka-akselin seutuvilta taaksepäin, ja jossa on pallonivel peräpäässä.
Sivurajoitin=Ketjua, toinen pää vetovarsissa kiinni , toinen pää taka-akselin ulkopäässä. Keskellä vanttimutteri. Rajoittaa vetovarren vaakaliikettä sivullepäin, etei kone painu pyörään kiinni.
Nostotanko/nostovarsi= Vetovarren puolivälistä ylöspäin tuleva teleskooppitanko, jossa sekä reikävälisäätö että ruuvisäätö. Oikeanpuoleisesa nostovarressa on yleensä kammella käytettävä vaihde, joka pyörittää sitä ruuvisäätöä. Yläpäästään kiinni istuimen alla olevissa haarukoissa, jotka liikkuvat samaan tahtiin nostolaitteen vipusen mukaan.
Työntövarsi= Keskellä traktoria voimanottoakselin yläpuolella olevasta korvakkeesta taaksepäin työlaitteen yläosan haarukkaan ulottuva tanko, jossa myös ruuvattava pituussäätö.

Sitten auran säätöön:

Se vetokarttu on semmoisessa asennossa että se mutka on suoraan ylöspäin oikealla puolella ja suoraan alaspäin vasemmalla puolella. Karttua viodaan liu'uttaa vaakasuunnassa, jotta aura asettuu oikealle kohdalle. (palaan myöhemmin tuohon) Sivurajoittimet oltava löysällä niin, ettei vetovarsi silti koske pyörään. Aluksi voi alkaa laittaa nostotangot samanmittaisiksi, eikä laiteta pitkulaiseen reikään vaan niin, että nostotanko lukittuu kiinteäksi kummallakin puolella.

Kiekkoleikkurit säädetään perussäätöön sillä tavaklla, että kiekkoleikkurin kampimaista pylvästä löysätään korvakkeessaan, kierretään isolla jakarilla semmoiseen asentoon, että kiekkoleikkuri suoraan ajosuuntaan käännettynä on auran rinnasta (vantaan maapuolesta) noin 3 cm vasemmalla. Kiekkoleikurin korkeus semmoinen että se mahtuu hyvin pyörähtämään vantaan yli. Kiekkoleuikkurin kääntöä rajoittava palikka semmoiseen asentoon, että leikkuri pääseen kääntymään vasemmalle ja oikealle yhtä paljon.

Sitten pellolle jasaran päähän. Aurat maahan ja vetoja.

Ensimmäinen vako on aina vähän vaikea. 1. vannas tekee matalan käännön, toinen viilu kääntyy sen päälle ja kolmas (jos löytyy kolmas siipi) on jo normaalisyvżinen.

Sitten toinen ajokerta, oikea pyörä vaossa, alkaa vasta säätäminen. Ensinnäkin, Majorissa (jos ei Super) tarvitaan auraan tukipyörä, jonka paikka on toisen vantaan vasemmalla puolella.

Ajetaan aurat normaalisyvyyteen, noin 22-25 cm 14 tuumaisella auralla. Sitten pysäytetään ja katsotaan auran asentoa takaa päin. Auran ojakset (ne kaarevat) kuuluu olla suorassa kulmassa maahan nähden. Majuri on muuten on kallellaan oikealle. Nyt huomaatte, miksi vetokarttu on semmoinen taivutettu vänkyrä. Jos ei ole aura suorassa, säädetään oikeanpuoleisen nostotangon ruuvisäätöä (toivottavasti kampi on ehjä), että aura tulee oikein.

Sitten mennään polvilleen pellolle auran vasemmalla puolella ja katsotaan onko aura pitkittäissuunnassa maan suuntainen. Vetokartun kohdalla oleva runkopalkki on hyvä sihdata. Jos palkin etureuna on ylempänä kuin takaosa, lyhennetään työntövartta kunnes aura on maan suuntainen. Jos nokka on alaspin, pidennetään työntövartta.

Sitten ajetaan hetki jolloin aura asettuu omalle le linjalleen. Katsotaan kiekkoleikkurin tekemää jälkeä vaon pystyreunasta. Siinä pitää näkyä semmoinen parin sentin porras, eli yläosastaan vako on hikan leveämpi kuin pohjalta. Joka vako samanlainen. Kiekkoleikkurin pystyakselin pultit avataan, kampimaista akselia kierretään, kunnes pari kertaa eteenpäin ajaen tulee samanlaiset vaon reunat. Jos kiekkoleikkurin laakeri auraa syvällä tantereessa, nosta samalla leikkureita ylöspäin.

Viimeiseksi tulee vetokartun säätö. Mittaa 1. viilun leveys mittanauhalla. vertaa tulosta muiden viilujen leveyteen. (Tämän takia säädettiin ensin leikkurit ja sitten vasta mennään vetokartun perussäätöön) Jos 1. viilu on kapeampi, siirretään vetokarttua (eli sitä päistä mutkalla olevaa pölkkyä josa päissä on ne tapit jotka laitetaan vetovarsiin) mittaeron verran oikealle . Jos 1. viilu on tosi leveä toisiin verrattuna, siirretään vetokarttua vasemmalle . Vetokasrtun siirtäminen tapahtuu siten, että löysätään kummaltakin puolelta kartun kiristinpultit tai jos en muista oikein ainakin siten, että karttua voidaan liu'uttaa naputtamalla siihen päähän. Topparit liu'utetaan kiinni runkoon jotta karttu ei liukuile omia aikojaan muualle meidän määrittelemästä paikasta.

Sitetn ajetaan taas, toistetaan yllämainitut operaatiot, kunnes syntyy tasalevyistä ja tasasyvyistä kynnöstä. Ilman tukipyörää joutuu nostolaitteella säätämään kun nokka nousee tai laskee maan epätasasisuuksien mukaan. Tukipyörällä taas alkaa pyörät herkästi sutia, jolloin sen verran kannatusta auttaa, että pyörän telin alkaa klompsua lösänä ajettaessa. Silloin ainakin liian suuret kyntösyvyydet tulevat poisleikatuiksi.

Vielä olisi syytä mainita etu- ja takapyörien sisäreunojen etäsiyys. Etupyörien sisäreunat pitää olla noin samalla linjalla takapyörien sisäreunojen kanssa. Silloin traktori kulkee suoraan eikä painu liikaa vaon reunaan kiinni tai työnny viilun päälle.

Jos kyntö edelleen on huonoa, voinee joutua säätämään siipien asennon (eli sen mitan jonka siiven takana oleva latta pitää siiven kaarevuudelle. Mulla lienee 60-luvun alun Fiskars Kyntäjän käyttöopas, josta saattaa löytyä oikeat mitat siipien asennolle.

Vantaat ratkaisee paljon. Jos vantaat on liian leveät, irtoaa viilu maasta kokonaan ja nousee siiven päälle eikä käänny. Jos vantaat on liian kapeat, saattaa vanhalla sitkeällä nurmella tulla semmoista että se kääntyy se viilu mutta humpsahtaa hetken päästä takaisin.

Laittakaa s-postia jos haluutte kopiota siittä manuaalista.

terv SS
Fiskars Kyntäjä L314
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: urpo
Tiistaina 10.5. 2005 klo 23:29:53

Message:
Täältä löytyy ohjeita...
http://www.masinistit.com/keskustelu/1863.html
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: SS
Tiistaina 10.5. 2005 klo 23:32:00

Message:
Älkää sitten ryhtykö Acerin näppäimistöihin. Eihän tällä pytsy kijrottamaan oikein yhtään snanaa ;-)

- S -
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: kepa
Keskiviikkona 11.5. 2005 klo 00:23:07

Message:
kiitos SS yritämmä huomenna eikun tänään uudelleen.
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: Matti
Keskiviikkona 11.5. 2005 klo 06:28:08

Message:
Hyvä SS! Olipa asiallinen ohje tuossa edellä! Tämmöistä asiallista
tietoa varten lienee tämä palsta perustettu, ei niitä lippisjuttuja
varten!
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: Ilkka L
Keskiviikkona 11.5. 2005 klo 08:47:46

Message:
Kiitos SS.
Minä en tajua sitä työntövarsisäätöä, siis sitä hydraulista vetovastuksensäätöä tai mikä sen nimi lienee. Traktorini on Ford 5610 2-veto pekka-perusmalli. Aurat on Fiskars 3-siip. henkselikiinteä tukipyörällä.
Niin jos aura painuu liian syvälle, ja jarruttaa liikaa, niin luulisi että työntövarsi työntää sisäänpäin, ja vetovarret pääsee alemmas, ja päinvastoin.
Kynnän siis vetovastuksensäätö kiinteänä, ja jos vauhti hidastuu, nostatan nostolaitteella ylös, jolloin nokka ja aura nousee, ja pito paranee.
En tajua, mutta kyllä maa kääntyy.
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: Savaloja
Keskiviikkona 11.5. 2005 klo 09:01:32

Message:
Se työntövarsitunnusteluhan toimiikin juuri niin päin, että kun työntövarren korvaketta työnnetään traktoriin päin niin nostolaite nousee! Mutta onnistuuhan se kyntäminen ilman sitäkin, itekkin tykkäsin setorilla kyntää ilman automaattista säätöä. Nyt nykyhollannilla pystyy jo käyttämään säätöäkin ja kyllä se ainakin nelisiipisen kanssa helpottaa hommaa.
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: SS
Keskiviikkona 11.5. 2005 klo 10:13:41

Message:
Niin, se vetovastussäätö toimii Fordissa lähinnä seuraavasti:

Asentosäädöllä nostolaitteen vipu ja nostosylinterin paikka on yhdistetty sillä tavalla, että kaarella oleva paikka liittyy nostolaitteen asentoon. Hitaasti vipua ylöspäin liikuttaessa nostolaite nykäisee hiukan ylös, kunnes pysähtyy uuteen paikkaansa.

Vetovastussäätö on erilainen. Yhteys säätökaaren ja nostolaitteet vetovarsien korkeuden välillä poistuu, ja yhteys muodostuukin säätövivun ja työntövarren mekanismin yhteisen vivuston ja nostolaiteventtiilin välille. Ainoa paikka jossa yhteys nostolaitteeseen on suora on aivan yläasennossa eli ns. pito. Vanhoissa Fordeissa piti laittaa semmoisen lukkolipareen taakse muuten vipu putosi itekseen alas.

Kuten olet huomannut, työntövarren korvakkeen yläpäästä menee traktorin sisään semmoinen paksu tanko. Siellä kotelossa on iso kierrejousi, joka puristuu kasaan sekä työntövartta eteenpäin että ulospäin liikuttaessa. Liikkeen näkee lähinnä vain raskailla työkoneilla, ja kokonaismatka on ehkä muutama sentti. JOusen tangosta jatkaa sisälle nostolaitteeseen säätötanko.

Kun traktori seisoo ja nostolaitteen vipu on jossakin muualla kuin aivan yläasennossa, makaa aura velttona maassa. Kun traktori lähtee liikkeelle, aura painuu syvemmälle ja syvemmälle, kunnes työntövarsi alkaa painaa sisäänpäin. Tietyssä syvyydessä työntövarresta tuleva vipu ohittaa sen käyttövivun tangon asetuksen ja avaa nostoventtiiliä. Aura ponnahtaa pikkasen ylöspäin, työntövarsi palautuu keskiasentoon ja nosto lakkaa. Tämmöistä nytkyttävää korjailua se tekee sitten koko ajan, ja auran (ja vantaiden päällä olevan mullan) paino siis onkin traktorin takapyörien päällä.

Jos etupyörät esimerkiksi painuvat kuoppaan, syntyy ajaessa työntövarteen vetoa, ja tunnustelijan vipu vetää taakespäin, ja päästää auraa laskemaan kunnes työntövarren korvake on taas keskiasennossa.

Käyttövivun asento säätökaarella määrää, millä vetovarsien korkeudella se vetovastustunnustelu alkaa korjailla auran asentoa. Itse asiassa asia ei ole näin yksinkertainen, sillä myös maan kovuus, eli vetovastuskin vaikuttaa siihen tarvittavan nostolaitevivun paikkaan säätökaarella.

Itse säädän vetovastussäädön seuraavasti: Jos on tukipyörä, ajan asentosäädöllä tukipyörän päällä pikkasen liian syvään. Sitten vaihdan vetovastussäädölle ja laitan säätövivun alas. Kun aura on asettunut tukipyörän varaan , alan korjata käyttövipua vähän kerrassaan säätökaarella ylöspäin (vanhassa Fordissa pitää myös se siipimutterila varustettu toppari siirtää mukana, koska vipu menee itsestään alas vetovastussäädöllä), kunnes nostolaite alkaa "nytkyttää" auraa ylöspäin. Oikeassa kohdassa säätö on, kun tukipyörä "klompsottaa" löysähkönä ajon aikana.

Jos korjausliikkeet varsinkin kuivassa maassa tuntuvat teräviltä ja hyppyyttävät traktoria niin että paikat hampaista ovat lähteä, kiristetään ns. virtaussäädön säätöpyörää niin, että korjausliikkeestä tulee semmoinen "naaaau" eikä "rynks" . Virtaussäätö ei muuten kurista eikä aja koko ajan ylipaineventtiiliä vasten vaan säätää öljyvirtausta kahteen kanavaan jossa ääriasento on sellainen ettei nosta lainkaan, ja öljy vaan palaa takasin peräkoteloon.

En tiedä onko 5610:ssä samanlaisia säätöjä, ja onko vetovastussäädössä useita asentoja. Usein niissä on herkkyyssäätö vetovastussäätövivulla, joka toiminnallisesti saattaa olla vain erilainen vivuston suhde säätökaaren vivun ja työntövarren tunnustelijan välille.

Itse pidän muuten kynnössä työntövartta keskimmäisessä reiässä traktorin päässä, on vetoteholle kaksivetoisessa eduksi kun työntövarren etupää on alempana kuin takapää.

Auran perässä oleva tukipyörä on muuten työntövarren kautta aistivalle vetovastussäädölle paras paikka.

Vetovastussäädön etu on esim. se, kun tullaan päisteeseen, nousee toinen etupyörä vaosta, tällöin pitäisi korjata käsin ettei aura haukkaa syvältä, vetovastussäädön tunnustelijahan painuu välittömästi sisään ja korjaa auran korkeuden heti sopivaksi.

Toinen etu on takavetoisella painonsiirto takapyörille, eli etupyörät ovat keveänä nin kauan kuin veto on päällä. Joskus vetovastussäätö ei ole riittävän herkkä oikein vetelällä ja liukkaalla pellola, jollon asentosäädöllä saattaa näppäräsorminen kuski päästä pikkasen pitemmälle kuin
automaattisäädöllä.

5 tonnia painavalla nelivedolla kolmesiipisellä paluuauralla näyttävät laskevan vaan tukipyörän varaan. Ei semmoinen iso jöötitraktori mitään painonsiirtoa enää tartte.. ;-)

- SS -
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: Savaloja
Keskiviikkona 11.5. 2005 klo 10:45:25

Message:
No sen huomasin tuolla lähes 5 tonnia painavalla nelivedolla kyntäessä, että lisäpainoa pitää siinäkin olla keulilla. Painonsiirron korjatessa auraa ylöspäin nousikin keula eikä aura.

Omat vaaransakin tuossa työntövarsitunnustelussa huomasin. Se oli alkuun minulla turhan herkällä ja kun menin hyppimään takimmaisen siiven ja leikkurin väliin jäänyttä kantoa irti, aura laski kenttään. Onneksi olin silloinkin vielä auran päällä. Se oma painokin vaikuttaa jo yllättävän paljon kun ollaan tarpeeksi etäällä työtövarren korvakkeesta.
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: harrastaja kyntäjä
Torstaina 12.5. 2005 klo 00:03:15

Message:
kyllä ylivoimaisesti paras on kyntää vanhalla masikkalla. Ite aurasin mf 35:sella ja liikkuu aurat niin nätisti(2-siipiset pyörättömät)ja kun tulee kivi niin yleensä verkussa nousee nokka ja sitte nostolaitteet ja matka jatkuu. Ylivoimaisesti parhaat nuo massikan nostolaitteet. Toimii vielä 50 vuoden jälkeenkin. Kun auran päästä nostaa niin nousee nostolaitteetkin.
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: Fiskarssit perässä
Torstaina 12.5. 2005 klo 14:50:35

Message:
...Jos 1. viilu on tosi leveä toisiin verrattuna, siirretään vetokarttua vasemmalle . Vetokasrtun siirtäminen tapahtuu siten....

"SS" seikkaperäisistä ohjeista huolimatta pieeleen meni! Ei vetokarttua minnekään siirretä sivusuunnassa 1. viilun leveyttä säädettäessä, vaan sitä pyöritetään, siksi se on sellainen vänkyrä. Vanhemmissa auroissa on sitä varten sellaine kampi ja lovellinen kukitus kiekko.

RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: kepa
Torstaina 12.5. 2005 klo 15:25:41

Message:
suurkiitos SS hyvistä ohjeista ei tarvi mennä Essolle lippis silmillä
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: SS
Torstaina 12.5. 2005 klo 15:57:35

Message:
"Fiskarssit perässä":

Jeps, tiedän kyllä, että aura säätyy sivusuunnassa ylikin kymmenen senttiä, kun kääntää vipua kaarella eteenpäin tai taaksepäin. Silloin sarvet osoittavat jonnekin muualle kuin ylös tai alas.

Traktorin raidelevyden vaihtuessa säätötarve kuitenkin kasvaa joskus isommaksi kuin se säätövara kaarella on, ja toisaalta, kaikilla traktorimerkeillä ei voi pitää sitä kaaren vipua kovin paljon esim. eteenpäin suunnattuan, ottaa kiinni traktorin lokasuojaan/hyttiin/nostolaitteen yläosaan. Siksi lähdin perusohjeesta, että säätövivun kaari on täysin pystyssä (Överumissa yksi pykälä eteenpäin keskiasennosta) kun auran perussäätöä tehdään.

Kaarelta voi sitten säätää hienosäätöä kun oikaisee lievää kiilaa tai muuta tarkoitusta varten.

Toinen syy ("Fiskarssit perässä", oot voinut saada sitten erilaista opetusta kuin minä) on se, että minulle on opetettu, että ei ole terveellistä ajaa sillä tavalla, että karttu ei ole pystysuorassa. Kampee kuulemma helposti kovissa paikoissa mutkaa linjaan. En tiedä onko tämä totta, mutta olen noudattanut tätä itseäni viisikymmentäkaksi vuotta vanhemman isännän neuvoa. On tehnyt aika monta viilua enemmän kuin minä, hevosillakin kyntänyt, mitä minä esimerkiksi en ole koskaan päässyt koittamaan.

Mutta enää ei tarvitse kohta kyntämistä harjoitellakaan, suorakylvö valtaa alaa koko ajan.

- SS -

ps.
Unohtui viimeksi sanomati: Työntövarren pitää olla päältä katsottuna traktorin suuntainen kun kynnetään, siksi auroissa on sivusuunnassa usein säätövaraa työntövarren paikalle. Jos säätövaraa ei ole, on traktorin pyörien sisäreunojen väli laitettava semmoiseksi, että aura kulkee traktorin keskiviivalla. Jos työntövarsi on kovin vinossa, kampeaa traktori aivan selvästi joko kynnökselle kovassa vedossa tai sitten pyrkii etupyörä nousemaan pois vaosta kun nokka kevenee. Tietenkin tasauspyörästön lukko päällä laitettuna kampeamista voi johtua siitäkin syystä, että sänkipyörä luistaa helpommin.

- S -
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: Fiskarssit perässä
Torstaina 12.5. 2005 klo 16:25:19

Message:
Hyvä "SS" tämä kelpaa selitykseksi!! On selvää, että ei vetokartua pyörittämällä todellakaan tehdä muuta kuin mainitsemaasi hienosäätöä.

Suorakylvö olisi muuten hyvä ketju. Aloitappa "SS" se. Me muut tullaan sitten perässä.

Lippisjutut saisi olla vähän vähemmällä.
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: lippis
Torstaina 12.5. 2005 klo 19:40:23

Message:
Ei kai se maan kyntäminen ny noin vaikeeta voi olla?Pölkkypäät?
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: SS
Torstaina 12.5. 2005 klo 20:01:14

Message:
Lippis:

Ei ole kyntö vaikeata, ei ainakaan nähtävästi teikäläiselle. Mutta meillä päin - ja nuilla muutamalla muulla kysyjällä tällä palstalla on vielä ne muutamat käytännön asiat harjoittelun alla. Me pölkkypääthän vaan vaihdetaan kokemuksia, mitäs ihmeellistä siinä nyt siten on ? Ja jos viilu kääntyy meikän Fiskarsilla joskus huonosti, niin mitäs väliä silläkään on ? Kyllä äes ja Rounduppi korjaa.

Kyntöterveisin

- SS -
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: atp
Torstaina 12.5. 2005 klo 20:58:15

Message:
Vähän aihetta sivuten.

Paljonko mahtaa olla painoa Fiskarsin 2 siipisillä 14" auroilla? Löytyi tollaset aurat ja pitäis miettiä kuljetusta Vantaalta Etelä-Savoon. Meneekö jarruttomalla kärryllä?

Muistelen täällä nähneeni selvityksen Fiskarsin tyypeille (lähinnä kirjaimille), mutten onnistunut niitä enää löytämään.
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: jagr
Torstaina 12.5. 2005 klo 21:20:00

Message:
Kyllä kulkee tavallisella peräkärryllä kunhan vaan saa kyytiin.
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: Dexta vm -58
Torstaina 12.5. 2005 klo 23:17:24

Message:
Olen kuljettanut k.o.auraa pienessä Muuli peräkärryssä.Vaimon kanssa saatiin helpostikin kyytiin.
Tosiaan hyviä ohjeita tuossa SS:n jutussa.Paljon uutta tietoa harrastelijalle.Kiitos.
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: tk
Perjantaina 13.5. 2005 klo 08:58:10

Message:
Olen kuljettanut kolmisiipiset kvernelandin automaatit tavallisella ha peräkärryllä ja hyvin kulki vaikka ehkä hieman oli ylipainoa...
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: JH78
Perjantaina 13.5. 2005 klo 21:45:10

Message:
Nyt kun mainittiin 14 tuumaiset 2-teräiset niin olisiko ylimääräisiä sellaisia? Jos on tukipyörä ja kuorimet niin plussaa. Fiskars kyntäjä, KH/KHN, Kverneland.

http://www.kverneland.com/irj/servlet/prt/portal/prteventname/HtmlbEvent/prtroot/pcd!3aportal_content!2fKVG!2fcom.kverneland.www!2fcom.kverneland.iviews!2fcom.kverneland.kvLaunch

Tässä esimerkkiä. Tuommoisesta voisi maksaa jo jotain.

RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: Eki
Lauantaina 14.5. 2005 klo 09:20:46

Message:
SS mainitsi että vantaiden leveys vaikuttaa siihen kuinka viilu kääntyy. Voisiko auran säädöillä jotenkin vaikuttaa myös siihen, kun ongelmana itsellä on ollut vanhaa nurmea kynnettäessä viilun takaisin kääntyminen, eli siis viilu kääntyy, mutta kääntyy kohta takaisin ?
Vaikuttaako kyntösyvyys asiaan ?
Jossain olen nähnyt myös 1-siipisiä, syvältä ottavia auroja, lieneekö nuo tarkoitettu sitten juuri tuollaisen pitkään käyttämättä olleen alueen ensikyntöön.
RE: Fiskars kyntäjä
Lähettäjä: SS
Lauantaina 14.5. 2005 klo 09:53:30

Message:
No, vannaslehtiä saa mm. Överumiin 12" 14" ja 16" - tuumaisia. 14-tuumainen taitaa olla sellainen yleismalli, vaikka viilun leveys on säädettävissä. Kapeammissa on sieltä takakulmasta, eli "saranan" puolelta viistetty vaan enemmän pois. Totta kai sitkeä juurakko pyrkii kääntymään takaisin, varsinkin jos kyntösyvyys pakkaa olemaan viilun leveyteen nähden liian iso. Sen huomaa ojan reunaa kyntäessä, jos haukkaa siitä pientareesta juolavehnäistä multaa. Yksi syy huonoon viilun kääntymiseen voi olla, että maahanmenon varmistamiseksi auraa pidetään "kärjellään", eli työntövartta lyhyellä ja oikeaa nostovartta lyhennettynä. Silloin siivet osoittavat enemmän ylös eikä oikealle.

Joskus näkee että olkikuorimet varistavat niin ison kasan multaa viilun alle,ettei mahdu enää kääntymään.

En kuitenkaan osaa sanoa mikä on sen "takaisinkääntymisen" perimmäinen syy: Itse asiassa kun kyntää vanhaa nurmea, on kyntö silloin helpompaa kuin 1. viljan jälkeisenä syksynä: Nurmi tahtoo olla siellä kyntösyvyydessä vielä ihan näkyvissä (ruskeana kylläkin) ja sitten kun kyntää toiseen suuntaan, niin vannas nostaakin sen viilun ylös eikä kaada sitä. Irtoaa kokonaan maasta ja aura kulkee kuin myyrä maan sisässä.

Eli se sarana tarvitaan, jotta viilu kaatuu kunnolla, mutta liian leveä sarana kääntyy vaikeasti. Esim. siivenjatkeista saattaa olla apua, meillä on L-kyntäjässä siivenjatkeet; loivasiipinen terä ei käännä vahvasti viilua ympäri, ja selvästi jatkeet painaa sitä etenkin viimeistä viilua alaspäin.

Toinen selvästi vaikuttava tekijä on maapuolen kunto. Maapuolen pitää olla riittävän pitkä jotta aura ei valu vasemmalle itsestään (Saattaa taas haitata nopeaa maahan menoa). Tämän ilmiön näkee Överumissa mm vasemmalle kaltevassa hietamaassa, jossa tahtoo kaatua huonosti varsinkin kuivassa maassa, kun lyhyet maapuolen nysät eivät pidä auraa suunnassaan.

- SS -