Aihe: ALV
Lähettäjä: verovelvollinen?
Lauantaina 12.3. 2005 klo 14:52:59

Viesti:
kertokaa niin yksinkertaisesti kuin pystytte mitkä traktorit sisältää alv.Kun myynnissä käytettyjä ilman ja alv verollisena
RE: ALV
Lähettäjä:
Lauantaina 12.3. 2005 klo 15:34:41

Message:
Ei sitä oikein yksinkertaisesti voi kertoa ,
mutta siinä ratkaisee vuosi oliko nyt sitten
1992 vai 1994 jonka jälkeen jos on hankittu ja
käytetty alv verolliseen toimintaan niin on verollinen.Elikä jos nyt ostaa verottoman
traktorin mökki ja terapia koneeksi niin
se on veroton vielä pois myytäessäkin.
Jos nyt hankkii verottoman koneen maatalouteen tai
urakointiin niin se on myydessä verollinen.
RE: ALV
Lähettäjä: ö
Lauantaina 12.3. 2005 klo 15:55:38

Message:
Siis jos alv-raja liikevaihto ylittyy ja joutuu/pääsee veron piiriin. On sitten vaikka marjanpoimija niin alv-veroton muuttuu oston yhteydessä verolliseksi.
RE: ALV
Lähettäjä: eläkeläismetsuri
Lauantaina 12.3. 2005 klo 16:14:34

Message:
Marjanpoiminta luonnosta kuuluu toimintaan jota ei katsota sekä tulo- eikä ALV: veron piiriin kuuluana. Kävyn keruu kyllä kuuluu.Oma käsitys tuosta ALV on että jos veroa ei ole jostakin koneesta maksettu ostaissa ei sitä ole edes myytäissä.olin kyllä koulutuksessa kun tämä ALV tuli mutta rn silloin katsonut aiheelliseksi siihen liittyä kun ALV verollinen toiminta oli niin pieni ettei sillä ollut merkitystä. Mutta myöhemmin kun liikevaihto kasvoi yli ala rajan liityin veron piiriin.
RE: ALV
Lähettäjä:
Lauantaina 12.3. 2005 klo 17:46:46

Message:
Marjanpominnasta maksaa alv-velvollinen alv-veron, verovelvoton ei.
RE: ALV
Lähettäjä: kepa
Lauantaina 12.3. 2005 klo 18:01:17

Message:
jos on esim metsä alv numero ja ei ole koskaan vähentänyt konetta verotuksessa niin alv tulee?
RE: ALV
Lähettäjä: Ver.valmistelija
Lauantaina 12.3. 2005 klo 18:08:51

Message:
Valmetissa on alv ja massikassa ei.
John deeressä on alv ja fordissa ei.
Zetorissa on alv ja Samessa ei.
Tietenkin hieman vuosimallistakin riippuen.
RE: ALV
Lähettäjä: Ver.valmistelija
Lauantaina 12.3. 2005 klo 18:09:07

Message:
Valmetissa on alv ja massikassa ei.
John deeressä on alv ja fordissa ei.
Zetorissa on alv ja Samessa ei.
Tietenkin hieman vuosimallistakin riippuen.
RE: ALV
Lähettäjä: Jukka
Lauantaina 12.3. 2005 klo 18:10:06

Message:
Suurinpiirtein kaikesta mitä ostetaan, maksetaan myös alv, eriasia on sitten se, kuka saa sen vähentää tai hakea palautuksena.
Jos jokin kone, vaikkapa traktori on ostettu ja sen jälkeen tultu alv-velvolliseksi ei se konekaan sen jälkeenkään sisällä vähennettävää alv:a
RE: ALV
Lähettäjä: Vallu
Lauantaina 12.3. 2005 klo 18:10:45

Message:
Kannattaa maksaa ne alvit niin sitten saa poistoja.
RE: ALV
Lähettäjä: James
Lauantaina 12.3. 2005 klo 19:04:09

Message:
Onpas porukka tosi pihalla tosta alvista.
Poistoilla ei alvin kanssa mitään tekemistä.
NS marginaali verolla hankittu kone "firmalle"
työ on alvillista,myytäessä eteenpäin ei edelenkään veroa koneessa.Poistot tietenkin saa.

Ostettaessa alvillinen kone alvi säilyy "firmoilla eteen päin - jos yksityinen ostaa mökki käyttöön,jolla ei alv vähennysoikeutta
alvillisesta koneesta ei alv vähennys hyötyä.
RE: ALV
Lähettäjä:
Lauantaina 12.3. 2005 klo 19:38:30

Message:
alv on kulutusvero jonka maksaa loppukäyttäjä. sillä pyrittiin eroon lvv:n kertautumisesta.
RE: ALV
Lähettäjä:
Sunnuntaina 13.3. 2005 klo 16:57:19

Message:
Onpas James pihalla tuosta alvista.
Jos firmalle ostetaan alviton kone ja sitä
käytetään alvilliseen yritys toimintaan on
se myydessä alvillinen.
RE: ALV
Lähettäjä: E.I
Sunnuntaina 13.3. 2005 klo 19:19:40

Message:
Ei muuten ole.
RE: ALV
Lähettäjä: olvi
Sunnuntaina 13.3. 2005 klo 19:27:28

Message:
koittakaa nyt uskoa, jos ostettaessa ei sisällä vähennettävää alvia, niin ei sitä siihen tule vaikka sen myisi eteenpäin. Jos ostettaessa sisältää alv:n niin sen saa vähentää, sillä edellytyksellä että kuuluu itse alv:n piiriin
RE: ALV
Lähettäjä: olvi
Sunnuntaina 13.3. 2005 klo 19:27:40

Message:
koittakaa nyt uskoa, jos ostettaessa ei sisällä vähennettävää alvia, niin ei sitä siihen tule vaikka sen myisi eteenpäin. Jos ostettaessa sisältää alv:n niin sen saa vähentää, sillä edellytyksellä että kuuluu itse alv:n piiriin
RE: ALV
Lähettäjä: Riku
Sunnuntaina 13.3. 2005 klo 19:30:48

Message:
Jos esim. viljelijä joka kuuluu alv-veron piiriin ostaa verottoman koneen ja käyttää sitä verolliseen toimintaan, eli maatalouteen on kone alv verollinen. Mutta jos hän ei käytä sitä verolliseen toimintaa vaan esim oman pihansa siivoukseen eikä laita sitä maatalouskirjanpitoonsa ja myy koneen on kone edelleen veroton.
RE: ALV
Lähettäjä: Oululainen
Sunnuntaina 13.3. 2005 klo 19:42:02

Message:
Kylläpä noissa käytetyissä takseissakin hinnassa on vähennettäväksi kelpaava alv, vaikka toiminta on arvonlisäverollista.
Eikös alv-velvolliselta viljelijältä ostettu kone sisällä aina vähennettävän veron, mikäli se on vain uutena sisältänyt veron ja ollut vain alv-velvollisien omistuksessa? Mitä en hiffaa?

Eriasia on tietenkin se jos viljelijä pyörittää jonkun koneensa maatilakirjanpitonsa ulkopuolella, mutta mitä hyötyä siitä sitten on? Ostaessa joutuu maksamaan alvit...
RE: ALV
Lähettäjä: Keke
Sunnuntaina 13.3. 2005 klo 19:57:28

Message:
Viljelijät tuli alv piiriin joskus -94 ja sen jälkeen ostetuista koneista tulee se vähennys alv-rekisteröityneille.Jos traktori on ennen 1994 ostettu ja se myydään nyt pois niin siitä ei tule alvia koska se on aiemmin maksettu jo valtiolle siinä kun se on ostettu liikkeestä.Periaate tässä,mutta ei kaikki.
RE: ALV
Lähettäjä: siis
Sunnuntaina 13.3. 2005 klo 20:20:36

Message:
ostin firmalleni työkoneen, jossa ei ollut alvia, jodunko nyt myydessäni tilittämään myyntihinnasta alv:n, kun on tehty töitä alv:n piirissä. Ei kai?
RE: ALV
Lähettäjä: TH
Sunnuntaina 13.3. 2005 klo 20:51:29

Message:
Joo
RE: ALV
Lähettäjä: talvi
Sunnuntaina 13.3. 2005 klo 23:58:54

Message:
Kun tilalla tehdään sukupolvenvaihdos, niin kaikki vehkeet muuttuu alvillisiksi, vaikka olis hankittu 50-luvulla. Jos sp-vaihdoksen jälkeen hankkii alvittoman koneen, niin sen voi ilman alvia myydäkin. Näin ainakin oli 1997, kun asia oli itsellä ajankohtainen.
RE: ALV
Lähettäjä: TH
Maanantaina 14.3. 2005 klo 00:12:53

Message:
1 Verohallituksen julkaisu 184.02
1. Yleistä
Arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa
Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä,
jollei arvonlisäverolaissa ole säädetty poikkeusta
myynnin verollisuudesta.
Käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden
kaupassa on tyypillistä, että myyjänä on
usein yksityishenkilö, jonka ei ole suoritettava myynnistään
arvonlisäveroa. Tällöin tavaran myyntihinta
sisältää piilevänä sen arvonlisäveron, joka on sisältynyt
tavaran ostohintaan. Piilevää veroa sisältyy tavaran hintaan
muissakin vastaavissa tilanteissa silloin, kun myyjän
ei tarvitse suorittaa tavaran myynnistä veroa ja tavaran
ostoon sisältyvää veroa ei ole voinut vähentää.
Käytetyn tavaran ja taide-, keräily- tai antiikkiesineen
hintaan sisältyvän piilevän veron eliminoimiseksi arvonlisäverotuksessa
voi tietyissä edelleenmyyntitilanteissa
soveltaa marginaaliverotusmenettelyä, joka poistaa
piilevän veron.
Verovelvollinen jälleenmyyjä voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä,
kun hän myy verollisena edelleen
käytettyjä tavaroita taikka taide-, keräily- tai antiikkiesineitä.
Jälleenmyyjä suorittaa tällöin veron saamastaan
voittomarginaalista eli tavaran myyntihinnan
ja ostohinnan erotuksesta. Jälleenmyyjä tekee myyntitositteeseen
erityismerkinnät eikä merkitse myyntitositteeseen
veron määrää näkyviin.
Marginaaliverotusmenettelyä sovelletaan pääsääntöisesti
vain silloin, kun jälleenmyyjä on ostanut Suomesta
tai muusta EU-maasta käytettyjä tavaroita taikka
taide-, keräily- tai antiikkiesineitä verotta. Jälleenmyyjällä
on oikeus soveltaa marginaaliverotusmenettelyä
myös EU:n ulkopuolelta verollisena maahantuotuihin
taide-, keräily- ja antiikkiesineisiin sekä
1.1.2003 alkaen Suomesta ja muista EU-maista ostettuihin
taide-esineisiin, jos ostoon tai yhteisöhankintaan
sovelletaan 8 %:n verokantaa.
Marginaaliverotusmenettelyn soveltaminen on vapaaehtoista.
Jälleenmyyjä voi halutessaan soveltaa marginaaliverotusmenettelyä
vain osaan verollisesta edelleenmyynnistä.
Jos marginaaliverotusmenettelyä ei sovelleta,
myynti on normaalisti verollista. Vähennystä ei
tehdä verottomista ostoista lainkaan.Taide-, keräily- ja
SISÄLLYSLUETTELO
1. Yleistä
2. Verovelvollinen jälleenmyyjä
3. Verollinen edelleenmyynti
4. Tavarat, joihin menettely soveltuu
4.1 Käytetyt tavarat
4.2 Taide-, keräily- ja antiikkiesineet
5. Verottomat ostotilanteet, joihin menettely
soveltuu
6. Verottomia ostoja, joihin menettely ei
sovellu
7. Osittain verollinen osto, johon menettely
ei sovellu
8. Verolliset ostotilanteet
8.1 Käytetyt tavarat
8.2 Taide-, keräily- ja antiikkiesineiden
maahantunti
8.3 Taide-esineiden verolliset ostot ja
yhteisöhankinnat
9. Veron laskeminen ja ilmoittaminen
9.1 Yleistä
9.2 Tavarakohtainen menettely
9.3 Yksinkertaistettu menettely
10. Laskumerkinnät
10.1 Myyntitositteet
10.2 Ostotositteet
10.3 Virheellisen laskun korjaaminen
11. Ulkomaankauppa
12. Marginaaliverotusmenettelyn purkaminen
13. Kirjanpito
14. Ajallinen kohdistaminen
15. Myynnin korjauserät
Liitteet 1–6
ARVONLISÄVEROTUKSESSA SOVELLETTAVA KÄYTETTYJEN
TAVAROIDEN SEKÄ TAIDE-, KERÄILY- JA ANTIIKKIESINEIDEN
MARGINAALIVEROTUS
2
antiikkiesineiden verollisista maahantuonneista sekä 8
%:n verolla tapahtuvista taide-esineiden ostoista ja yhteisöhankinnoista
vero vähennetään vasta myyntikuukautena.
Vähennys 22 %:n verolla tapahtuvista hankinnoista
tehdään yleisten ajallista kohdistamista koskevien
säännösten mukaan. Myyntilaskuun merkitään vero
ja ostajalla on yleinen vähennysoikeus.
Kun jälleenmyyjä soveltaa marginaaliverotusmenettelyä,
seuraavalla ostajalla ei ole vähennysoikeutta,
koska ostotositteessa ei ole veron määrää merkittynä.
Marginaaliverotusmenettelyä voi soveltaa myös
muihin EU-maihin tapahtuvaan käytettyjen tavaroiden
taikka taide-, keräily- tai antiikkiesineiden verolliseen
edelleenmyyntiin.
Käytettyjen tavaroiden ja/tai taide-, keräily- tai antiikkiesineiden
jälleenmyyjällä voi olla myös muuta
yleisten arvonlisäverosäännösten mukaista myyntiä.
Tällaista myyntiä on mm. uusien tavaroiden myynti
sekä sellaisten tavaroiden myynti, joiden hankinta ei
mahdollista marginaaliverotusmenettelyn soveltamista.
Jälleenmyyjällä on yleinen vähennysoikeus muista
kuin marginaaliverotettavista ostoista.
2. Verovelvollinen jälleenmyyjä (AVL 79 a §)
Marginaaliverotusmenettelyä voi soveltaa vain verovelvollinen
jälleenmyyjä. Tällaisella tarkoitetaan myyjää,
joka liiketoiminnan muodossa satunnaisesti tai
säännöllisesti ostaa tai maahantuo käytettyjä tavaroita
taikka taide-, keräily- tai antiikkiesineitä edelleenmyyntiä
varten. Merkitystä ei siten ole sillä, että käytetyn
tavaran tai taide-, keräily- tai antiikkiesineen edelleenmyynti
ei varsinaisesti kuulu myyjän toimialaan.
Menettelyä voi käyttää myös silloin, kun tavara
myydään komissiokauppana omissa nimissä toisen lukuun
lopulliselle asiakkaalle. Esimerkiksi taide-esineen
myynti julkisella huutokaupalla tapahtuu komissiokaupan
muodossa, jos huutokaupanpitäjä myy tavaran
omissa nimissään, mutta omistajan lukuun lopulliselle
asiakkaalle. Välityspalvelun myyntiin ei voida
soveltaa marginaaliverotusmenettelyä.
3. Verollinen edelleenmyynti (AVL 79 a §)
Jälleenmyyjä voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä
vain edelleenmyytäväksi hankkimaansa tavaraan ja edellyttäen,
että hän myy tavaran verollisena edelleen. Tavara
on hankittu edelleenmyyntiä varten myös silloin,
kun se puretaan osiin ja myydään osina. Esimerkiksi
autopurkaamo voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä
verottomiin käytettyjen autojen ostoihin yksityishenkilöiltä
ja purkuosien verolliseen edelleenmyyntiin.
Marginaaliverotusmenettelyä ei voida soveltaa, jos
tavaraa ei myydä verollisena edelleen. Tavaran ostajalla
ei siten ole oikeutta tehdä käytetyn tavaran tai taide-,
keräily- tai antiikkiesineen ostosta marginaaliverovähennystä,
jos hän vuokraa tavaran asiakkaalle tai ostaa
tavaran omaksi käyttöomaisuudeksi.
Jos tavara myydään verotta, esim. liiketoimintakaupassa
jatkajalle tai yhteisömyyntinä tai kaukomyyntinä
toiseen EU-maahan tai vientimyyntinä EU:n ulkopuolelle,
menettelyä ei myöskään voida soveltaa. Yhteisömyynnin
ja kaukomyynnin osalta jälleenmyyjällä
on oikeus valita, soveltaako hän edelleenmyyntiinsä
marginaaliverotusmenettelyä vai yhteisömyynti- tai
kaukomyyntisäännöksiä.
4 . Tavarat, joihin menettely soveltuu
4.1 Käytetyt tavarat (AVL 79 b §)
Marginaaliverotusmenettelyn kohteena voi olla arvonlisäverolaissa
määritelty käytetty tavara. Jälleenmyyjä voi soveltaa
menettelyä sellaisiin käytettyihin tavaroihin, jotka
ovat olleet käytössä ja jotka myydään edelleen käytettäväksi
joko sellaisenaan tai korjattuna, kunnostettuna tai
osiin purettuna. Käytettynä tavarana pidetään vain irtainta
esinettä, ei esimerkiksi rakennusta tai maa-aluetta.
Menettelyä ei voida soveltaa, jos käytetystä tavarasta
tulee käsittelyn jälkeen toinen tavara. Verottomia
ostoja ei tällöin vähennetä ja edelleenmyynti on normaalia
verollista myyntiä.
Jos erilaiset jäteaineet kuten metalliromu, paperi-,
lasi-, muovi- tai tekstiilijätteet myydään edelleen murskattuna,
paloiteltuna, revittynä, puristettuna, paalattuna
yms. tavalla käsiteltynä, romun tai jätteiden ostoihin
ja niiden edelleenmyyntiin ei voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä.
Samoin kulta- ja muun jalometalliromun ostoista ei
voi tehdä marginaaliverovähennystä, jos kultaseppä
valmistaa romusta koruja ym. kultaseppätuotteita edelleenmyyntiä
varten.
Jos kolarivaurioituneisiin autoihin tehdään niin suuria
korjauksia, että autoista on korjauksen jälkeen suoritettava
autoveroa, autojen ostoon ja edelleenmyyntiin
ei voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä.
Mikäli käytetty tavara käytetään muiden tavaroiden
kunnostus- tai korjaustöissä, ostaja saa soveltaa marginaaliverotusmenettelyä
sen verottomaan ostoon ja verolliseen
edelleenmyyntiin. Verottomista ostotilanteista
tarkemmin julkaisun kohdassa 5.
Kun autokorjaamo esim. ostaa marginaaliverolla tai
verotta käytettyjä auton varaosia käytettäväksi asiakkaan
tilaamassa auton korjaus-, kunnostus- tai asennustyössä,
korjaamo saa tehdä varaosien hankinnasta marginaaliverovähennyksen
ja käsitellä varaosien myynnin
marginaaliverotettavana myyntinä. Korjaus-, kunnostus-
tai asennustyö laskutetaan asiakkaalta verollisena.
Myös silloin kun käytettyjen autojen kauppias kunnostaa
verotta hankitun käytetyn auton ja käyttää kunnostukseen
verotta tai marginaaliverolla ostamiaan
käytettyjä varaosia, kauppias voi tehdä sekä auton että
varaosien hankinnasta marginaaliverovähennyksen ja
käsitellä auton myynnin marginaaliverotettavana
myyntinä. Laskumerkintöjen osalta on tällöin otettava
huomioon kohdassa 10.1 esitetyt myyntitositteen sisältöä
koskevat seikat. Liitteessä 1 on esimerkki.
Eläviä eläimiä pidetään arvonlisäverolain mukaan
3
tavaroina. Eläinten ensimmäisen omistajan katsotaan
ottaneen eläimet käyttöön. Esimerkiksi eläinkauppa
saa soveltaa marginaaliverotusmenettelyä elävän eläimen
verottomaan ostoon yksityishenkilöltä ja sen verolliseen
edelleenmyyntiin.
Palautettavista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista
kuluttajille ym. tahoille maksetut korvaukset (esim.
pullopantit ym.) käsitellään myynnin oikaisuerinä silloin,
kun verovelvollinen (korvauksen maksaja) itse
myy tuotteitaan vastaavissa pakkauksissa tai vastaavien
palautettavien kuljetustarvikkeiden kanssa (AVL 78 §
1 mom. 3 kohta). Palautettujen pakkausten ja kuljetustarvikkeiden
verolliseen edelleenmyyntiin verovelvollinen
ei voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä.
4.2 Taide-, keräily- ja antiikkiesineet
(AVL 79 c, d, e §)
Marginaaliverotusmenettelyn kohteena voi olla myös
arvonlisäverolaissa määritelty taide-, keräily- tai antiikkiesine.
Taide-esineinä pidetään arvonlisäverotuksessa tauluja,
alkuperäiskaiverruksia, veistoksia, seinävaatteita
ja kuvakudoksia sekä muita AVL 79c §:ssä mainituissa
tullitariffinimikkeissä luokiteltuja tavaroita. Alkuperäisten
taide-esineiden lisäksi taide-esineinä pidetään
alkuperäisveistosten, kuvakudosten ja seinävaatteiden
jäljennöksiä enintään kahdeksan kappaleen määrään
asti edellyttäen, että ne on tehty käsin taiteilijan alkuperäisluonnosten
mukaan (liite 6).
Taide-esineen määritelmä laajenee 1.1.2003 alkaen
siten, että taide-esineeksi katsotaan arvonlisäverotuksessa
myös taiteilijan ottamat ja hänen vedostamansa tai hänen
valvonnassaan vedostetut signeeratut ja numeroidut
valokuvat, joiden määrä on rajoitettu kolmeenkymmeneen
riippumatta koosta ja tukimateriaalista. Signeerattujen
ja numeroitujen taidevalokuvien myyntiin sovellettava
verokanta alenee siten 22 prosentista 8 prosenttiin
1.1.2003 alkaen silloin, kun myyjänä on valokuvataiteilija
tai hänen oikeudenomistajansa taikka muu elinkeinonharjoittaja
kuin verovelvollinen jälleenmyyjä, joka satunnaisesti
myy signeeratun ja numeroidun taidevalokuvan.
Taide-esineiksi ei katsota keramiikka- ja emaljitöitä
muutoin kuin alkuperäisveistoksina. Muita valokuvia
kuin edellä mainittuja signeerattuja ja numeroituja taidevalokuvia
ei myöskään katsota taide-esineiksi 1.1.2003
alkaen. Näiden tavaroiden myyntiin sovelletaan 22 %:n
verokantaa eikä niiden hankinnasta voi tehdä marginaaliverovähennystä.
Keräilyesineinä pidetään arvonlisäverotuksessa mm.
paitsi sellaisia postimerkkejä, jotka eivät ole voimassa tai
tule voimaan, myös sellaisia käypiä postimerkkejä, joiden
hinta määräytyy keräilyarvon perusteella.
Liitteessä 6 on taide- ja keräilyesineiden määrittelyt.
Antiikkiesineillä tarkoitetaan arvonlisäverotuksessa
tavaroita, jotka ovat yli 100 vuotta vanhoja ja jotka eivät
ole taide- tai keräilyesineitä (AVL 79 e §).
Taide-, keräily- tai antiikkiesineitä ei pidetä arvonlisäverotuksessa
käytettyinä tavaroina. Käsitteiden erottaminen
on tarpeen, koska tietyt marginaaliverotussäännökset
koskevat vain taide-, keräily- tai antiikkiesineitä.
Mikäli tavara ei täytä taide-, keräily- tai antiikkiesineelle
asetettuja vaatimuksia, siihen voidaan soveltaa
käytettyä tavaraa koskevia säännöksiä näiden edellytysten
täyttyessä. Esimerkiksi 90 vuotta vanhaa yksityishenkilöltä
ostettavaa huonekalua voidaan pitää
käytettynä tavarana, jonka veroton hankinta verollista
edelleenmyyntiä varten oikeuttaa marginaaliverovähennykseen,
ks. kohta 5.
5. Verottomat ostotilanteet, joihin
menettely soveltuu (AVL 79 f §)
Verovelvollinen jälleenmyyjä voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä
vain tietyissä arvonlisäverolaissa
erikseen määritellyissä verottomissa ja verollisissa ostotilanteissa.
Verottomissa ostotilanteissa on erityisen tärkeää
huolehtia, että verotonta ostoa koskevista tositteista
ym. asiakirjoista on selvästi nähtävissä, että kysymyksessä
on arvonlisäverolain 79f §:n mukainen veroton
hankinta. Jos ostaja tekee laskun ja laskumerkinnät
myyjän puolesta, ostajan on tehtävä tositteeseen säädetyt
myyntitositemerkinnät.
Ellei ostotositteesta tai muista asiakirjoista pystytä
päättelemään, että kysymyksessä on ko. säännöksen
mukainen veroton hankinta, ei marginaaliverotusmenettelyä
voida soveltaa, vaan hankinta on kirjattava vähennyskelvottomiin
ostoihin.
Jäljempänä olevan luettelon yhteydessä on selvitetty
kuhunkin verottomaan hankintatilanteeseen liittyviä tositemerkintöjä.
Esitetyt laskumerkintätavat ovat Verohallituksen
laatimia esimerkkejä, joita käyttäen oikeus
marginaaliverotusmenettelyn soveltamiseen voidaan
helposti todentaa.
Silloin kun kysymyksessä on osto toisesta EUmaasta,
on kaupan yhteydessä jo tilausvaiheessa syytä
selvittää
– onko kyseessä AVL 79f §:n 1-2 kohdissa tarkoitettu
veroton osto; AVL 79f § 3 kohdan mukainen veroton
osto on mahdollinen 31.12.2002 saakka vai
– onko kyseessä AVL 79f §:n 4 kohdassa tarkoitettu
marginaaliverotettava osto toiselta jälleenmyyjältä vai
tehdäänkö osto yhteisöhankintana.
Ostolaskun merkinnät on syytä tarkistaa ja tarvittaessa
on selvitettävä, millaiset ostomaan laskumerkintäsäännökset
ovat. Ostolaskun merkinnät määräävät tavaran
arvonlisäverokäsittelyn.
Jälleenmyyjä ei pääsääntöisesti voi soveltaa tavaran
yhteisöhankintaan toisesta EU-maasta marginaaliverotusmenettelyä.
Tavaran yhteisöhankinnasta ei suoriteta
veroa, jos tavara on ollut myyjällä tai siirtäjällä kokonaan
muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä
(AVL 72f § 2 kohta). Veroa ei ole tarvinnut suorittaa
myöskään taide-esineen yhteisöhankinnasta muusta
4
EU-maasta taide-esineen tekijältä 31.12.2002 saakka.
AVL 61 §:ää vastaava veroton osto (ja 46 §:ää vastaava
veroton osto 31.12.2002 saakka) toisesta jäsenmaasta on
siis veroton yhteisöhankinta, mutta ostoon saa kuitenkin
soveltaa marginaaliverotusmenettelyä (AVL 79f § 2 kohta).
Poikkeuksena pääsääntöön on myös taide-esineen
osto toisesta EU-maasta niissä tilanteissa, joissa yhteisöhankintaan
sovelletaan 8 %:n verokantaa (ks. kohta 8.3).
Tällöin jälleenmyyjä voi soveltaa taide-esineen yhteisöhankintaan
ja edelleenmyyntiin joko lain yleisiä säännöksiä
tai marginaaliverotusmenettelyä 1.1.2003 alkaen
(ks. kohta 8.3 ja liite 5).
AVL 79f §:n 1-2 ja 4-5 kohdissa on määritelty ne
käytettyjen tavaroiden ja taide-, keräily- tai antiikkiesineiden
verottomat ostotilanteet, jolloin marginaaliverotusmenettelyä
voidaan soveltaa:
1) Osto muulta kuin elinkeinonharjoittajalta.
Tähän ryhmään kuuluvat verottomat ostot yksityishenkilöltä,
jolloin ostotositteessa on esim. merkintä
”omassa käytössä ollutta tavaraa”, sekä verottomat ostot
oikeushenkilöltä, joka ei ole elinkeinonharjoittaja.
Tällaisia ovat mm. ostot ei-verovelvolliselta yhdistykseltä,
säätiöltä tai kuolinpesältä sekä ei-verovelvolliselta
konkurssipesältä, joka ei jatka itsenäisesti konkurssiin
menneen yrityksen liiketoimintaa eikä ole ilmoittautunut
verovelvolliseksi konkurssivelallisen liikeomaisuuden
realisoinnin ajalta. Ostotositteessa ei saa
olla näissä tilanteissa ”ALV rek.” -merkintää, vaan siinä
on esim. merkintä ”verotonta toimintaa”.
Internetistä YTJ-tietopalvelusta, www.ytj.fi tai verohallinnon
palvelunumerosta 020 466032 voi tarkistaa,
onko myyjä ollut myyntihetkellä arvonlisäverovelvollisten
rekisterissä.
2) Osto elinkeinonharjoittajalta, jonka myynti on vapautettu
verosta AVL 61 §:n, 223 §:n tai vastaavan
säännöksen perusteella taikka vastaavan säännöksen
perusteella toisessa jäsenvaltiossa.
Arvonlisäverolain 61 §:n mukaan verosta on vapautettu
muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevan
tavaran myynti. Muuta kuin vähennykseen oikeuttavaa
käyttöä on mm.:
• käyttö verottomassa toiminnassa, esim. pankkitoiminnassa
• käyttö yksityiskäytössä
• käyttö vähennysrajoitusten alaisessa käytössä, esim.
edustuskäytössä
• käyttö toiminnassa, josta myyjä ei ole verovelvollinen
esim. siksi että vuosiliikevaihto on enintään 8 500 euroa.
Silloin kun jälleenmyyjä ostaa verotta tavaran, jonka
edellinen myyjä on hankkinut arvonlisäverolain aikana
kokonaan muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan
käyttöön, ostosta saa tehdä marginaaliverovähennyksen.
Ostotositteessa on verottomuuden perusteena
esim. “AVL 61 §, ollut vähennyskelvottomassa käytössä”
tai “AVL 61 §, ollut verottomassa toiminnassa”.
Osittain verottomasta ostosta ei saa tehdä marginaaliverovähennystä,
ks. tarkemmin kohta 7. Jos osto tapahtuu
ei-verovelvolliselta vähäisen toiminnan harjoittajalta,
ostotositteessa on esim. “verotonta AVL 3 §:n mukaista
toimintaa”.
Myyjän käyttöomaisuudekseen hankkiman tavaran
myynti voi olla verotonta AVL 61 §:ää vastaavan säännöksen
nojalla myös toisessa jäsenvaltiossa. Jälleenmyyjä
pyytää myyjältä ostotositteeseen ko. verottomuutta
osoittavan merkinnän. Koska kyseessä on tällöin
kuitenkin yhteisöhankinta, josta ei ole suoritettava
veroa, se ilmoitetaan valvontailmoituksella kohdassa
211 Tavaraostot EU-maista.
Arvonlisäverolain 223 §:n nojalla on vapautettu
verosta sellaisen ennen arvonlisäverolain voimaantuloa
hankitun käyttöomaisuuden myynti, josta ei ole voitu
tehdä lvv- tai alv-vähennystä. Ostotositteessa on merkintä,
esim. “hankittu ennen 1.6.1994, ei ole ollut vähennysoikeutta”.
Vastaavia säännöksiä sisältyy
1.1.1995 verovelvolliseksi tulleiden osalta lakien 1218/
94 ja 1486/94 voimaantulosäännöksiin. Ostotositteessa
on tällöin esim. “hankittu ennen 1.1.1995, ei ole ollut
vähennysoikeutta”.
Pitkäikäisen käyttöomaisuustavaran myynti on verotonta
myös silloin, kun myyjä ei ole saanut tehdä AVL:n
aikana vähennystä, vaikka on hankkinut tavaran vähennykseen
oikeuttavaan käyttöön avoimella verolla. Ajalla
1.6.1994 – 31.12.1995 voimassa olleen säännöksen (AVL
228 § 3 mom.) mukaan ostajan piti pystyä selvittämään,
onko ko. tavara otettu Suomessa käyttöön ennen 1.2.1993
ja onko siitä jossakin vaihdannan vaiheessa tehty laskennallinen
vähennys. Jos selvitystä ei pystytty esittämään,
vähennysoikeutta ei ollut. Myöskään silloin kun ko. vähennys-/
omistushistoria oli selvitetty ja todettu, että tavarasta
on tehty ns. laskennallinen vähennys, vähennysoikeutta
ei ollut. Ostotositteessa esim. “Lain 1767/95 voimaantulosäännöksen
mukainen veroton myynti”.
Käytetyn tavaran myynti voi myös olla verotonta
AVL 223 §:ää vastaavan säännöksen perusteella toisessa
jäsenvaltiossa, joten ostaja voi pyytää myyjältä tositteeseen
ko. verottomuutta osoittavan merkinnän.
AVL 79f §:n 3) kohta on ollut voimassa 31.12.2002
saakka: 3) Osto elinkeinonharjoittajalta, jonka myynti
on vapautettu verosta 46 §:n perusteella tai vastaavan
säännöksen perusteella toisessa jäsenvaltiossa.
Tekijän ei ole tarvinnut suorittaa veroa valmistamansa taide-
esineen myynnistä 31.12.2002 saakka, ostotositteessa
esim. “veroton tekijän taide-esineen myynti, AVL 46
§” tai vastaava pykälä toisessa jäsenvaltiossa. Tekijän valmistamansa
taide-esineen myynti muuttuu 8 %:n verokannan
alaiseksi verolliseksi myynniksi 1.1.2003 alkaen.
Jälleenmyyjä voi soveltaa 1.1.2003 jälkeenkin marginaaliverotusmenettelyä
sekä alennetulla 8 %:n verokannalla
tapahtuvaan taide-esineen ostoon verovelvolliselta tekijältä
että verottomaan taide-esineen ostoon ei-verovelvolliselta
tekijältä ja niiden verolliseen edelleenmyyntiin.
5
4) Osto elinkeinonharjoittajalta, joka soveltaa myyntiinsä
AVL 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä tai vastaavaa
menettelyä toisessa jäsenvaltiossa, ja myyntitositteessa
on tätä koskeva merkintä.
Marginaaliverotusmenettely soveltuu myös käytetyn
tavaran taikka taide-, keräily- tai antiikkiesineen ostoon
toiselta näiden tavaroiden jälleenmyyjältä joko Suomesta
tai toisesta EU-maasta, jos myyjä on soveltanut
myyntiinsä vastaavaa menettelyä ja tehnyt tästä
myyntitositteeseen merkinnän. Myyjän antamassa
tositteessa ei saa olla veromerkintää, vaan merkintä
”marginaaliverotusmenettely, ei sisällä vähennettävää
veroa”. Jos marginaaliverotusmenettelyä soveltanut
myyjä on toisesta EU-maasta, myyjän antamassa tositteessa
tulee olla vastaava merkintä, esim. “margin scheme”
tai “second hand goods”. Jos tositteessa ei ole marginaaliverotusmenettelyä
osoittavaa merkintää, osto
käsitellään yhteisöhankintana (AVL 26c § 5 mom.).
5) Osto AVL 62 §:ssä tarkoitetulla tavalla liiketoiminnan
luovuttajalta, jos luovuttaja on ostanut tavaran 1,
2 tai 4 kohdassa tarkoitetulta myyjältä taikka jos luovuttaja
ei ole tehnyt itse maahantuomastaan taide-,
keräily- tai antiikkiesineestä taikka 79g §:ssä tarkoitetusta
ostamastaan taide-esineestä 10 luvussa tarkoitettua
vähennystä.
Ennen 1.1.2003 AVL 79f § 5 kohta oli seuraavanlainen:
5) 62 §:ssä tarkoitetulla tavalla liiketoiminnan
luovuttajalta, jos luovuttaja on ostanut tavaran 1-4
kohdassa tarkoitetulta myyjältä taikka jos luovuttaja ei
ole tehnyt itse maahantuomastaan taide-, keräily- tai
antiikkiesineestä 10 luvussa tarkoitettua vähennystä.
Käytettyjen tavaroiden taikka taide-, keräily- tai antiikkiesineiden
verollista edelleenmyyntiä jatkava liikeomaisuuden
ostaja voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä
sellaisiin liiketoiminnan luovuttajalta Suomessa
ostettuihin tavaroihin, joihin liiketoiminnan luovuttaja
olisi voinut soveltaa mainittua menettelyä. Jatkaja
saa tehdä marginaaliverovähennyksen liiketoimintakaupassa
hankkimiensa käytettyjen tavaroiden tai taide-,
keräily- tai antiikkiesineiden verottomasta hankintahinnasta.
Jos liikeomaisuuden myyjä on tehnyt hankkimiensa
käytettyjen tavaroiden tai taide-, keräily- tai antiikkiesineiden
ostohinnoista marginaaliverovähennyksen, myyjä
(luovuttaja) joutuu lisäämään verokauden voittomarginaaliin
hankinnoista aikanaan vähentämänsä määrän. Tämä
johtuu siitä, että myynti tapahtuu verotta eikä verollisena.
Luovutusta koskevissa kauppakirjoissa ja tositteissa on
oltava verottomuutta osoittava merkintä “ALV 0 %, AVL
62 §:n mukainen veroton yritysjärjestely”.
Jotta liiketoimintaa jatkava jälleenmyyjä voisi soveltaa
luovuttajalta verotta hankkimiinsa tavaroihin marginaaliverotusmenettelyä,
tulee hänen saada luovuttajalta
todistus (AVA 6 § 3 mom.) siitä, että kysymys on luovuttajan
kohdalla ollut edellä lueteltujen kohtien mukaisista
verottomista hankintatilanteista. Lisäksi luovuttajan on
selvitettävä, että taide-esineiden verollisista 8 %:n ostoista
ja yhteisöhankinnoista sekä taide-, keräily- tai antiikkiesineiden
verollisista maahantuonneista suoritettavaa
veroa ei ole käsitelty vähennettävänä verona. Todistus on
myös päivättävä ja allekirjoitettava.
6. Verottomia hankintoja, joihin
marginaaliverotusmenettely ei sovellu
Marginaaliverotusmenettely ei sovellu ei-verovelvolliselta
ostettujen uusien (= ei käytettyjen) tavaroiden
hankintaan ja edelleenmyyntiin. Esimerkiksi ei-verovelvolliselta
konkurssipesältä tapahtuvasta uusien tavaroiden
ostosta ostajalla ei ole vähennysoikeutta arvonlisäverotuksessa
minkään säännöksen nojalla.
AVL 62 §:n mukaisessa yritysjärjestelytilanteessa
ostaja voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä sellaisten
tavaroiden verolliseen edelleenmyyntiin, joihin
luovuttajakin on voinut soveltaa marginaaliverotusmenettelyä.
Jatkaja ei voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä
yritysjärjestelytilanteessa verotta siirtyvän
vaihto-omaisuuden ja käyttöomaisuuskaluston hankintaan,
jos luovuttaja on hankkinut omaisuuden verolliseen
hintaan ja tehnyt hankinnasta arvonlisäverovähennyksen.
Jatkaja voi kuitenkin soveltaa marginaaliverotusmenettelyä
sellaiseen verotta siirtyvään käyttöomaisuuskalustoon,
jonka hankintaan sisältyvää veroa luovuttaja
ei ole voinut vähentää esimerkiksi vähennysrajoitusten
vuoksi ja jonka myynti on verotonta jo AVL
61 §:n perusteella, vrt. AVL 79f § 2 kohta.
7. Osittain verollinen osto
Marginaaliverotusmenettelyä ei voida soveltaa sellaisten
tavaroiden hankintaan, jotka jälleenmyyjä ostaa
osittain verottomana ja osittain verollisena. Esimerkiksi
kun taksiautoilija myy taksiauton autoliikkeelle, hän
käsittelee myyntihinnasta taksikäyttöä vastaavan osuuden
verollisena ja yksityiskäyttöä vastaavan osuuden
verottomana. Autoliike vähentää laskuun sisältyvän
veron ja käsittelee auton myynnin kotimaahan verollisena
myyntinä.
8. Verolliset hankinnat
8.1 Käytetyt tavarat
Jälleenmyyjä ei voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä
käytetyn tavaran verolliseen ostoon, verolliseen maahantuontiin
tai verolliseen yhteisöhankintaan eikä niiden
edelleenmyyntiin. Myynti on tällöin verotonta tai verollista
lain yleisten sääntöjen mukaan. Ostoon sisältyvä
vero sekä maahantuonnista ja yhteisöhankinnasta suoritettava
vero vähennetään normaalisti yleisten ajallista
kohdistamista koskevien säännösten mukaan.
8.2 Taide-, keräily- tai antiikkiesineen
maahantuonti (AVL 79 g §)
Verovelvollisella jälleenmyyjällä, esim. taide- tai antiikkikauppiaalla
on aina mahdollisuus valita, soveltaa-
6
ko hän taide-, keräily- tai antiikkiesineiden verolliseen
maahantuontiin ja niiden verolliseen edelleenmyyntiin
marginaaliverotusmenettelyä vai arvonlisäverolain
yleisiä säännöksiä.
Jos jälleenmyyjä soveltaa marginaaliverotusmenettelyä,
hän ei tee EU:n ulkopuolelta maahantuomistaan
taide-, keräily- tai antiikkiesineistä normaalia vähennystä
tullin kantamasta arvonlisäverosta, vaan käsittelee
maahantuonnin veron perusteen lisättynä tullin kantamalla
arvonlisäverolla marginaaliverotettavana ostona
ja myynnin marginaaliverotettavana myyntinä.
Toimiessaan lain yleisten sääntöjen mukaan hän
sisällyttää tullauspäätöksen mukaisen arvonlisäveron
vähennettäviin veroihin ja käsittelee myynnin verollisena
tai verottomana arvonlisäverolain yleisten sääntöjen
mukaan. Tullauspäätöksen vero kirjataan vähennettäviin
veroihin vasta sinä kuukautena, jolle tavaran
myynnistä suoritettava vero kohdistetaan, ks. kohta 14.
Marginaaliverotusmenettelyn soveltaminen saattaa
olla jälleenmyyjän kannalta perusteltua silloin, kun jälleenmyyjä
soveltaa tätä menettelyä myös verottomiin
ostoihin ja näiden edelleenmyyntiin. Ks. myös taideesineiden
osalta julkaisun kohta 8.3.
Keräily- tai antiikkiesineen myynnistä, maahantuonnista
ja yhteisöhankinnasta suoritettava arvonlisävero on
22 % veron perusteesta, paitsi kirjojen osalta 8 %.
Taide-esineen maahantuonti on verotonta
31.12.2002 saakka, kun kyseessä on tekijältä suoraan
hankittu taide-esine. Muulta kuin tekijältä hankitun
taide-esineen maahantuonnissa suoritettava arvonlisävero
on 22 % maahantuonnin veron perusteesta
31.12.2002 saakka.
Kaikkien taide-esineiden maahantuonnissa suoritettava
arvonlisävero on 8 % maahantuonnin veron perusteesta
1.1.2003 alkaen.
8.3 Taide-esineiden verolliset ostot ja
yhteisöhankinnat
Marginaaliverotusmenettely soveltuu myös taide-esineen
ostoon ja yhteisöhankintaan 8 %:n verokannalla. Taideesineen
myyntiin ja yhteisöhankintaan sovelletaan 8 %:n
verokantaa, kun myyjänä on tekijä tai hänen oikeudenomistajansa
taikka satunnaisesti muu elinkeinonharjoittaja
kuin verovelvollinen jälleenmyyjä (1.1.2003 alkaen).
Muu elinkeinonharjoittaja kuin verovelvollinen jälleenmyyjä
on ostanut taide-esineen yleensä käyttöomaisuudeksi.
Taide-esineen myynti on veroton, jos taide-esineen
satunnaisesti myyvä elinkeinonharjoittaja ei ole arvonlisäverovelvollinen.
Jälleenmyyjä saa soveltaa marginaaliverotusmenettelyä
myös verottomana tapahtuvaan taide-esineen
ostoon (AVL 79f § 1 tai 2 kohta).
Menettely on sama kuin taide-, keräily- tai antiikkiesineiden
maahantuonnin osalta. Marginaaliverotusmenettelyä
käyttäessään jälleenmyyjä saa kirjata marginaaliverotettaviin
ostoihin taide-esineen verollisen (8 %)
ostohinnan sekä taide-esineen yhteisöhankinnan veron
perusteen ja siitä suoritettavan 8 %:n veron muista EUmaista
tapahtuvissa ostoissa. Yhteisöhankinnan veron
peruste on ostetun tavaran veroton ostohinta, ks. tarkemmin
kohta 9.1. Tällöin yhteisöhankinnasta suoritettavaa
veroa tai ostohintaan sisältyvää veroa ei saa erikseen
kirjata vähennettäviin veroihin. Yhteisöhankinta ja siitä
suoritettava vero ilmoitetaan valvontailmoituksen asianomaisissa
kohdissa.
Arvonlisäverolain yleisten sääntöjen mukaan toimiessaan
jälleenmyyjä kirjaa taide-esineen ostohintaan sisältyvän
8 %:n veron ja yhteisöhankinnasta suoritettavan
8 %:n veron vähennettäviin veroihin vasta sinä kuukautena,
jolle tavaran myynnistä suoritettava vero kohdistetaan
(ks. kohta 14. Ajallinen kohdistaminen). Yhteisöhankinta
ja siitä suoritettava 8 %:n vero ilmoitetaan tällöinkin
valvontailmoituksen asianomaisissa kohdissa.
Taide-esineiden verolliseen edelleenmyyntiin sovelletaan
aina 22 %:n verokantaa riippumatta siitä sovelletaanko
myyntiin lain yleisiä sääntöjä vai marginaaliverotusmenettelyä.
9. Veron laskeminen ja ilmoittaminen
9.1 Yleistä
Voittomarginaali voidaan laskea joko tavarakohtaisesti
tai ns. yksinkertaistettua menettelyä käyttäen. Verovelvollinen
voi käyttää molempia menetelmiä myös rinnakkain,
mikäli nämä ostot ja myynnit pidetään kirjanpidossa
erillään toisistaan ja erillään arvonlisäverolain
yleisten säännösten mukaisista ostoista ja myynneistä.
Voittomarginaalia laskettaessa tavaran ostohintana
pidetään tavaran toimittajalle tavarasta maksettua
verotonta hintaa tai taide-esineestä maksettua 8 %:n
veron sisältävää hintaa. Voittomarginaalia laskettaessa
ostohintoihin ei saa lisätä muita kustannuksia, kuten
muiden kuin myyjän veloittamia tavaran kuljetuskustannuksia
sekä korjaustöistä syntyneitä tai myyntiin
liittyviä kustannuksia.
Tavaran maahantuonnissa ostohintana pidetään
maahantuonnissa sovellettavaa veron perustetta lisättynä
tullin kantamalla arvonlisäverolla. Nämä arvot
näkyvät tullauspäätöksestä.
Taide-esineen yhteisöhankinnassa eli ostossa
muusta EU-maasta taide-esineen tekijältä ym. (ks. kohta
8.3) ostohintana pidetään yhteisöhankinnan veron
perustetta lisättynä siitä suoritettavalla 8 %:n verolla.
Yhteisöhankinnan veron peruste on myyjän ja ostajan
keskenään sopima hinta ilman veron osuutta (AVL 73.1
§ ja 73a §). Jos myyjä veloittaa ostajalta liitännäiskustannuksia,
kuten pakkaus- ja kuljetuskustannuksia, ne
luetaan yhteisöhankinnan veron perusteeseen. Yhteisöhankinnan
veron perusteeseen ei lueta muita kustannuksia,
kuten muiden kuin myyjän veloittamia kuljetuskustannuksia
sekä korjaustöistä syntyneitä tai
myyntiin liittyviä kustannuksia.
Voittomarginaalia laskettaessa tavaran myyntihintana
pidetään tavaran myynnistä saatua vastiketta eli
myyjän ja ostajan sopimaa verollista hintaa, joka sisältää
kaikki ostajalta perittävät hinnanlisät. Hinnanlisiä
7
ovat mm. myyjän ostajalta veloittamat liitännäiskustannukset,
kuten pakkaus- ja kuljetuskustannukset.
Esimerkiksi huutokaupan pitäjällä, joka myy tavaroita
omissa nimissään toisen lukuun, myyntihinta on
se hinta, jonka tavaran huutanut ostaja maksaa ja ostohinta
on se hinta, jonka huutokaupanpitäjä maksaa toimeksiantajalle.
9.2 Tavarakohtainen menettely (AVL 79 a
ja 79 j §)
Tavarakohtaisessa menettelyssä voittomarginaali lasketaan
kunkin myynnin osalta erikseen. Veron peruste on
tavaran myynnistä saadun vastikkeen ja ostohinnan
erotus eli voittomarginaali veron osuudella vähennettynä.
Voittomarginaali sisältää siis veron. Marginaaliverovähennys
tavaran ostohinnasta tehdään myyntikuukaudelta.
Jos tavaran voittomarginaali on negatiivinen,
ei kaupasta synny suoritettavaa veroa. Negatiivista
voittomarginaalia ei saa kirjata muiden marginaaliverotettavien
tavaroiden hyväksi eikä sitä saa myöskään
vähentää muiden tavaroiden myynnin veron perusteesta.
Esimerkki:
käytetyn kirjan myyntihinta 100
käytetyn kirjan ostohinta - 90
voittomarginaali 10
josta veron peruste on 10 – (10 x 8/108) = 9,26
josta arvonlisävero on 8 % 9,26 €:sta = 0,74 €.
Vero voidaan laskea voittomarginaalista myös kertoimella
verokanta/(100 + verokanta) eli 8/108 x 10 € =
0,74 €.
Vero ilmoitetaan valvontailmoituksessa kohdassa 203
8 %:n vero kotimaan myynnistä.
9.3 Yksinkertaistettu menettely (AVL
79 k §)
Yksinkertaistetussa menettelyssä veron peruste on
koko kalenterikuukauden voittomarginaali ilman veron
osuutta. Voittomarginaali lasketaan kuukausittain siten,
että kuukauden aikana myytyjen marginaaliverotettavien
tavaroiden myyntihinnoista vähennetään kuukauden
aikana ostettujen marginaaliverotettavien ostojen
ostohinnat. Koko kuukauden voittomarginaali on
summa, johon tilitettävä arvonlisävero sisältyy.
Esimerkki:
Helmikuu 2003
käytettyjen tavaroiden myyntihinnat 30.000
käytettyjen tavaroiden ostohinnat - 20.000
voittomarginaali 10.000,
josta veron peruste on 10 000-(10 000 x 22/122)
= 8 196,72
josta suoritettava vero 22 % 8 196,72 €:sta = 1803,28.
Vero voidaan myös laskea voittomarginaalista käyttäen
kerrointa verokanta/(100 + verokanta) eli
vero on 10 000 x 22/122 = 1 803,28.
Vero ilmoitetaan valvontailmoituksessa kohdassa 201
22 %:n vero kotimaan myynnistä.
Esimerkki:
Tammikuu 2003:
taide-esineiden myyntihinnat,
sis. alv 22 % 15 000
taide-esineiden maahantuonnit,
maahantuonnin alv-peruste 5 000 + vero 400
(8 %) - 5 400
taide-esineiden yhteisöhankinnat verov. taiteilijoilta,
käteisostohinnat 2 000 + vero 160 (8 %) - 2 160
taide-esineiden ostohinnat kotimaasta (8 %) - 1 500
taide-esineiden verottomat ostot kotimaasta - 1 000
voittomarginaali 4 640
josta veron peruste on 4 640 – (4 640 x 22/122) =
3 803,28
josta suoritettava vero 22 % 3 803,28 €:sta on 836,72
Vero voidaan laskea myös 22/122 x 4 640 = 836,72.
Vero ilmoitetaan valvontailmoituksessa kohdassa 201
22 %:n vero kotimaan myynnistä.
Lisäksi yhteisöhankinnat 2 000 euroa ilmoitetaan kohdassa
211 Tavaraostot EU-maista sekä niistä suoritettava
vero 8 % 2 000 eurosta eli 160 euroa ilmoitetaan
kohdassa 205 Vero EU-tavaraostoista.
Negatiivinen voittomarginaali
Jos kuukauden ostohinnat ovat poikkeuksellisesti myyntihintoja
suuremmat, syntyy negatiivinen voittomarginaali.
Negatiivinen voittomarginaali voidaan lisätä seuraavan
kuukauden marginaaliverotettaviin ostoihin tai
se vähennetään suoraan seuraavan kuukauden voittomarginaalista.
Negatiivista voittomarginaalia ei saa
käsitellä muulla tavoin eli esimerkiksi siitä laskettua veroa
ei saa kirjata uusien tavaroiden myynnistä suoritettavan
veron vähennykseksi tai vähennettävän veron lisäykseksi.
Jos kuukauden voittomarginaali on negatiivinen,
suoritettavaa veroa ei synny lainkaan, joten ko. kuukauden
valvontailmoituksessa ei ilmoiteta tältä osin mitään
myynnistä suoritettavissa veroissa.
Esimerkki:
helmikuu 2003 maaliskuu 2003
marginaaliverotettavat
myynnit 1 000 4 000
marginaaliverotettavat
ostot -2 000 -2 000
- ed. kk:n negatiivinen
voittomarginaali - 1 000
voittomarginaali - 1 000 + 1 000
8
Maaliskuussa 2003 suoritetaan veroa positiivisesta
voittomarginaalista 1 000 eurosta. Veron peruste on
1000 -(1000 x 22/122) = 819,68 ja suoritettava vero 22
% 819,63 €:sta = 180,32. Voittomarginaalista laskettu
vero ilmoitetaan maaliskuun 2003 valvontailmoituksessa
kohdassa 201 22 %:n vero kotimaan myynnistä.
Helmikuun 2003 negatiivista voittomarginaalia tai siitä
laskettua veroa ei ilmoiteta helmikuun valvontailmoituksessa
missään kohdassa.
Kun kauppiaalla on eri verokantojen alaista myyntiä,
näiden voittomarginaalit eivät ole keskenään yhdistettävissä.
Esimerkiksi jos 22 %:n myynnin voittomarginaali
on + 5 000 euroa ja 8 %:n myynnin voittomarginaali
– 4 000 euroa, negatiivinen voittomarginaali
4 000 euroa on siirrettävä seuraavan kuukauden 8 %:n
myynnin voittomarginaalin vähennykseksi. Sitä ei saa
käyttää millään tavoin saman kuukauden 5 000 euron
suuruisen positiivisen voittomarginaalin hyväksi.
10. Laskumerkinnät
10.1 Myyntitositteet
Myyjän on annettava ostajalle tosite myynnistä silloin,
kun ostajana on elinkeinonharjoittaja tai muu oikeushenkilö
kuin elinkeinonharjoittaja (AVL 209 a §).
Myös silloin, kun tavaran myynnin yhteydessä otetaan
vaihdossa vastaan käytetty tavara, on tavaran
myynti- ja ostohinnat ja kumpaankin vaadittavat tositemerkinnät
merkittävä myynti- ja ostotositteeseen selkeästi
toisistaan erillisinä.
Myyntitositteen sisältö marginaaliverotusmenettelyssä:
* myyjän nimi ja osoite
* merkintä “ALV rek.”
* myyjän Y-tunnus (yritys- ja yhteisötunnus)
* myyntitositteen, kuten laskun tai käteiskuitin numero
(marginaaliverotettavat myynnit tulisi pitää omassa
myyntilaskusarjassaan)
* ostajan nimi ja osoite (ei tarvita myynneistä kuluttajille)
* tavaran toimituspäivä
* laskun tai muun myyntitositteen päivämäärä; ellei
laskua niin maksupäivämäärä
* kuvaus tavarasta (tavaran yksilöinti, esim. kuljetusvälineistä
valmistusnumero, myös moottorin valmistusnumero,
valmistusvuosi; elävistä eläimistä syntymäaika,
rotu, sukupuoli ym.; sekä muut tyypilliset yksilöinti-
ja mahdolliset rekisteröintitiedot)
* myyntihinta (sisältää veron)
* kun myydään asennettuna tavaraa, jonka ostoon on
sovellettu marginaaliverotusmenettelyä, myyntitositteessa
on eriteltävä tavaran ja työn osuudet. Tavaran
myynnin osalta (esim. auton varaosa) tositteseen on
merkittävä “marginaaliverotus, ei sisällä vähennettävää
veroa”. Työn osalle merkitään veroton hinta ja alv:n
määrä sekä verollinen hinta. Työn osuuteen sisältyvä
vero on normaalisti vähennettävissä.
* tositteessa ei saa olla myynnistä tai esim. voittomarginaalista
suoritettavaa veroa koskevia merkintöjä
* myyntitositteeseen merkitään “ei sisällä vähennettävää
veroa” ja lisäksi merkintä “marginaaliverotus”
* kun marginaaliveromenettelyä sovelletaan myytäessä
käytettyä tavaraa tai taide-, keräily- tai antiikkiesineitä
toisiin EU-maihin, on suotavaa käyttää laskussa
merkintää “marginaaliverotus, ei sisällä vähennettävää
veroa” ostajan maan kielellä tai englanniksi esim.
“margin scheme, no deductible VAT”.
Seuraukset vääristä laskumerkinnöistä: Jos veron
euromäärä on merkitty ostajalle annettavaan tositteeseen,
myyntiin on sovellettava lain yleisiä säännöksiä
ja marginaaliverotusmenettely on purettava.
Myyjän kannalta on siis ehdottoman tärkeää ettei
hän merkitse ostajalle annettavaan tositteeseen veron
euromäärää, vaan tekee merkinnän “marginaaliverotus,
ei sisällä vähennettävää veroa”.
10.2 Ostotositteet
Koska marginaaliverotusmenettelyn soveltaminen on
sidottu siihen, että kysymyksessä on menettelyn soveltamiseen
oikeuttava tavara ja arvonlisäverolaissa määritelty
hankintatilanne, on jälleenmyyjän huolehdittava,
että hän saa tavaran hänelle myyneeltä tositteen,
josta on nähtävissä kyseisten edellytysten täyttyminen.
Marginaaliverotusmenettelyä sovellettaessa ostotositteessa
on oltava vähintään seuraavat tiedot:
* myyjän nimi ja osoite
* jos myyjä on verovelvollinen, merkintä “ALV rek.”
* myyjän Y-tunnus (yritys- ja yhteisötunnus)
* jos myyjä on verovelvollinen, laskun numero
* ostajan eli jälleenmyyjän nimi ja osoite
* tavaran toimituspäivä
* laskun tai muun ostotositteen päivämäärä; ellei laskua
niin maksupäivämäärä
* kuvaus tavarasta (tavarakohtainen erittely, esim. kuljetusvälineistä
valmistusnumero, myös moottorin valmistusnumero,
valmistusvuosi; elävistä eläimistä syntymäaika,
rotu, sukupuoli ym.; sekä muut tyypilliset
yksilöinti- ja mahdolliset rekisteröintitiedot)
* ostohinta
* kohdan 5 mukainen merkintä ko. hankinnan verottomuudesta
* taide-, keräily- ja antiikkiesineiden maahantuonneista
tullauspäätös ja siihen liittyvät asiakirjat
* ostot toisista EU-maista: Jos toisen EU-maan myyjä
on soveltanut myyntiinsä marginaaliverotusmenettelyä,
on siitä oltava laskussa merkintä (esim. “margin scheme”
tai “second hand goods”). Monissa maissa kuitenkin
laskuissa merkintä on ao. maan kielellä, joten varmistukseksi
siitä, että kysymys ei ole ao. maan avoimella
verolla myydystä tavarasta tai tavaran yhteisömyynnistä,
on kaupassa sovellettu menettely ja sen
kanssa johdonmukaiset laskumerkinnät syytä selvittää
ja sopia myyjän kanssa jo tavaran tilausvaiheessa.
* 1.1.2003 alkaen taide-esineen verollisessa ostolaskussa
on oltava erikseen merkittynä ostoon sisältyvä vero.
Liitteissä 1-5 on esimerkkejä.
9
10.3 Virheellisen laskun korjaaminen
Mikäli myyjä on antanut merkinnöiltään virheellisen
laskun, esim. laskussa on veromerkintä ja siitä huolimatta
merkintä “marginaaliverotus, ei sisällä vähennettävää
veroa”, myyjän on purettava tekemänsä marginaaliverovähennys.
Myyjä voi kuitenkin kohtuullisen
ajan kuluessa huomattuaan laskun sisällön merkinnöiltään
virheelliseksi korjata antamaansa laskua edellyttäen,
että ostaja on menetellyt sovitun marginaaliverotusmenettelyn
mukaisesti eikä ole tehnyt alkuperäisen
laskun perusteella arvonlisäverovähennystä.
11. Ulkomaankauppa
Kun jälleenmyyjä myy käytettyjä tavaroita taikka taide-,
keräily- tai antiikkiesineitä toisiin EU-maihin, hän
voi valita soveltaako hän myyntiinsä arvonlisäverolain
yleisiä säännöksiä vai marginaaliverotusmenettelyä.
Jos myynti tapahtuu toisiin EU-maihin toisille alv-velvollisille,
jälleenmyyjä voi valita soveltaako hän myyntiinsä
yhteisömyyntisäännöksiä vai marginaaliverotusmenettelyä.
EU-kaupasta tarkemmin Verohallituksen julkaisussa
175 Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassa.
Muihin EU-maihin tapahtuvan kaukomyynnin osalta
jälleenmyyjä voi valita, käsitteleekö hän myynnin
marginaaliverotusmenettelyn mukaan vai rekisteröityykö
tavaroiden ostomaahan kaukomyyntirajan ylittyessä.
Tavaran myynti on kaukomyyntiä, kun myyjä tai joku
muu myyjän puolesta kuljettaa tavaran yksityishenkilölle
tai muulle ei-verovelvolliselle ostajalle toiseen jäsenvaltioon.
Suomesta muihin EU-maihin tapahtuvaa kaukomyyntiä
verotetaan ostajan maassa, jos myynti ylittää
ostomaan kaukomyyntirajan. Ostomaan kaukomyynnin
alarajaan asti myynti on Suomessa verotettavaa myyntiä
eikä siihen tällöin voi soveltaa marginaaliverotusmenettelyä.
Ks. liitteessä 4 oleva esimerkki. Kaukomyynnistä
tarkemmin Verohallituksen julkaisussa 181 Kaukomyyntiä
koskevat arvonlisäverosäännökset Suomessa.
Uuden kuljetusvälineen myynti toiseen jäsenmaahan
on aina verotonta yhteisömyyntiä. Marginaaliverotusmenettely
ei siten sovellu uusien kuljetusvälineiden
myyntiin. Uuden kuljetusvälineen määritelmästä ja
noudatettavasta verotusmenettelystä saa tarkempia tietoja
Verohallituksen julkaisuista 179 ja 180.
Myynti EU:n ulkopuolelle, esim. Viroon, Venäjälle
tai Norjaan on vientimyyntiä koskevien edellytysten
toteutuessa verotonta. Tällöin myyjällä ei ole mahdollisuutta
valita, soveltaako hän marginaaliverotusmenettelyä
vai ei.
Jos jälleenmyyjä on kirjannut ostamansa tavaran ostohinnan
hankintavaiheessa marginaaliverotettavien ostojen
tilille ja myy tavaran verotta (esim. yhteisömyyntinä, kaukomyyntinä
tai vientimyyntinä), on marginaaliverotusmenettely
aina purettava. Liitteissä 2-5 on esimerkkejä.
12. Marginaaliverotusmenettelyn purkaminen
(AVL 79 a ja h § sekä 79 k § 4 mom.)
Silloin kun marginaaliverotusmenettelyn edellytykset
eivät täyty, menettely on purettava ja tavaran ostoon ja
myyntiin on sovellettava arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä.
Marginaaliverovähennys poistetaan lisäämällä vähennetty
ostohinta tai vastaava arvo maahantuonnissa
ja yhteisöhankinnassa 1.1.2003 alkaen verokauden
voittomarginaaliin. Jos myynti on käsitelty virheellisesti
marginaaliverotettavana myyntinä, tulee myyntiä
oikaista vastaamaan kulloistakin myyntitapahtumaa,
vrt. kohdassa 13 olevat esimerkit.
Menettely on purettava, jos jälleenmyyjä tekee ostajalle
annettavaan tositteeseen myynnistä suoritettavaa
veroa koskevan merkinnän tai jos myyntiin sovelletaan
tavarakohtaista menettelyä.
Menettely on myös purettava silloin, kun jälleenmyyjä
ei myy tavaraa verolla edelleen, vaan esimerkiksi
* vuokraa sen verolla asiakkaalle
* ottaa tavaran yrityksen käyttöön esim. käyttöomaisuudeksi
* myy tavaran verotta, esim. vientimyyntinä Yhteisön
ulkopuolelle tai yhteisömyyntinä toiseen EU-maahan,
ks. liitteet 3-4
* luovuttaa tavaran vastikkeetta tai ottaa yksityiseen
kulutukseen
* yrityksen verovelvollisuus päättyy ennen tavaran
myyntiä
* myy tai luovuttaa tavaran AVL 62 §:n mukaisen liiketoiminnan
luovutuksen yhteydessä verottomana toiminnan
jatkajalle.
Menettely on purettava myös silloin, kun jälleenmyyjä
ei myy tavaraa sellaisenaan eikä korjauksen tai
kunnostuksen jälkeen tai osiin purettuna, vaan siitä tulee
esim. jalostuksen, kunnostuksen ym. käsittelyn jälkeen
toinen tavara, joka myydään.
Jos tavara tai sen hankintatilanne ei oikeuta menettelyn
käyttöön (ks. kohta 5), menettely on purettava.
Liitteissä 1-5 on esimerkkejä (sovellettu ns. yksinkertaistettua
menettelyä).
Marginaaliverotusmenettelyä ei tarvitse purkaa silloin,
kun tavarasta käytetään pääosa kunnostustyössä,
esim. autojen korjaukseen, tai vain pääosa tavarasta
myydään joko kunnostettuna tai osina edelleen ja loppuosa
menee romuksi.
13. Kirjanpito (AVA 1 §)
Verovelvollisen on pidettävä sellaista kirjanpitoa, että
siitä saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot.
Kirjanpidossa ja varastokirjanpidossa on pidettävä
erillään muista ostoista ja myynnistä ne ostot ja myynnit,
joihin sovelletaan marginaaliverotusmenettelyä.
Varastokirjanpidossa erilläänpitoa tarvitaan mm. siksi,
että on osoitettavissa, että tavaroita ei ole otettu muuhun
käyttöön kuin edelleenmyyntiin.
Voittomarginaalin laskentatapa ja erilläänpidon vaatimus
tarkoittavat käytännössä yleensä sitä, että marginaaliverotettavat
myynnit ja ostot on kirjattava kirjan-
10
pidossa omille tileilleen. Tarvittaessa on marginaaliverotettavat
myynnit ja ostot vielä pidettävä toisistaan
erillään eli kirjattava omille tileilleen silloin
• kun sovelletaan yhtä aikaa tavarakohtaista menettelyä
ja yksinkertaistettua menettelyä sekä
• kun on eri verokantojen alaisia myyntejä.
Esimerkiksi antikvariaatissa kirjataan normaaliverokannan
(22 %) alainen käytettyjen lehtien myynti ja
alennetun verokannan (8 %) alainen käytettyjen kirjojen
myynti omille marginaaliverotettavien myyntien tileilleen.
Vastaavasti käytettyjen lehtien ja kirjojen ostot kirjataan
omille marginaaliverotettavien ostojen tileilleen.
Kirjanpitoon ja kirjanpidosta annettaviin ohjeisiin
vaikuttavat myös ajallista kohdistamista koskevat säännökset
(kohta 14) ja negatiivisen voittomarginaalin vähennyskieltoon
liittyvät säännökset. Jos kirjanpito on pidetty
atk-perusteisesti, on kirjanpito-ohjelmassa estettävä
se, että ohjelma laskisi veron negatiivisesta voittomarginaalista
ja kirjaisi sen myynnistä suoritettavan veron
vähennykseksi tai ostoista vähennettävän veron lisäykseksi
tai suoraan tilitettävän veron vähennykseksi.
Marginaaliverotusmenettelyn purkukirjaukset:
Esimerkki 1: Tavaraa ei myydä, vaan se otetaan muuhun
käyttöön. Tavara on ostettu verotta; ostosta on
tehty marginaaliverovähennys.
Marginaaliverovähennyksen purkukirjaus tehdään
esim. seuraavasti: tavaran veroton ostohinta kirjataan
per vähennyskelvottomat ostot an marginaaliverotettavat
ostot.
Esimerkki 2: Tavara myydään verotta, tavara ostettu
verotta; ostosta on tehty marginaaliverovähennys.
Ostokirjauksen purku: esimerkin 1 mukaisesti.
Myyntikirjaus:
* jos myyntiä ei ole vielä kirjattu, kirjaus kulloistakin
myyntitapahtumaa vastaavasti: esim. vientimyyntiin,
yhteisömyyntiin tai kaukomyyntiin (ks. liitteiden 1-5
esimerkit)
* jos tavaran myyntihinta on kirjattu marginaaliverotettavien
myyntien tilille, on kirjaus purettava myyntikuukautena:
esim. per marginaaliverotettavat myynnit an ko.
verottoman myynnin tili (esim. yhteisömyynnit, vientimyynnit
tai kaukomyynnit)
Esimerkki 3: Tavaraa koskevaan myyntilaskuun merkitään
suoritettavan veron määrä on se sitten koko
myyntihinnasta tai vain esim. voittomarginaalista laskettu
vero. Tavara on ostettu verotta; ostosta on tehty
marginaaliverovähennys.
Ostokirjauksen purku: esimerkin 1 mukaisesti.
Myyntikirjaus:
* jos myyntikirjausta ei ole tehty, myyntihinta ilman
veron osuutta kirjataan normaalisti Verollinen myynti
-tilille ja ko. myynnistä suoritettava vero Myyntien alvvelka-
tilille
* jos tavaran myyntihinta on kirjattu marginaaliverotettavien
myyntien tilille, on kirjaus purettava myynnin
veloituskuukautena: esim. per marginaaliverotettavat
myynnit an verollinen myynti (= myyntihinta ilman
veron osuutta) ja an myyntien alv-velka (= vero).
14. Ajallinen kohdistaminen
Jos käytetään tavarakohtaista voittomarginaalin laskentatapaa,
kirjataan tavaran ostohinta tavarakohtaisten
marginaaliverotettavien ostojen tilin lisäykseksi vasta
myyntikuukautena ja vastaavana ajankohtana myyntihinta
tavarakohtaisten marginaaliverotettavien myyntien
tilille. Myynnit ja ostot kohdistetaan myynnin toimitusajankohdalle.
Yksinkertaistetussa menettelyssä verokauden voittomarginaali
on verokauden aikana myydyistä ko. menettelyn
piiriin kuuluvista tavaroista saatujen vastikkeiden
yhteismäärän ja sen aikana hankittujen mainitun
menettelyn piiriin kuuluvien tavaroiden ostohintojen
yhteismäärän erotus (AVL 79k §). Verottomat ja taideesineiden
8 %:n verolliset ostot kirjataan marginaaliverotettavien
ostojen tilille sinä kuukautena, kun tavara
on vastaanotettu (AVL 140.1 §). Marginaaliverotettavien
ostojen tilille kirjataan vastaanottokuukautena myös
taide-, keräily- ja antiikkiesineiden maahantuonnin
veron peruste ja siitä kannettu arvonlisävero sekä taideesineiden
yhteisöhankinnan veron peruste ja siitä suoritettava
8 %:n arvonlisävero, ks. tarkemmin kohta 9.1.
Taide-esineen yhteisöhankinta ja siitä suoritettava 8
%:n vero kohdistetaan vastaanottokuukautta seuraavalle
kuukaudelle. Jos ostaja on saanut taide-esineen ostolaskun
tai vastaavan asiakirjan jo vastaanottokuukautena,
yhteisöhankinta kohdistetaan kuitenkin tavaran vastaanottokuukaudelle.
Myynnit kirjataan marginaaliverotettavien myyntien
tilille sinä kuukautena, kun tavara on toimitettu asiakkaalle.
Tilikauden aikana tavara voidaan kirjata veloituskuukaudelle
ja ellei veloitusta käytetä, kertymiskuukaudelle.
Ennen toimitusta saadut ennakkomaksut kirjataan
aina kertymiskuukaudelle. Tilikauden päättyessä veloittamatta
tai maksamatta olevat myyntihinnat on kohdistettava
tilikauden viimeiselle kalenterikuukaudelle.
Jos verovelvollinen jälleenmyyjä soveltaa itse maahantuomansa
taide-, keräily- tai antiikkiesineen myyntiin
lain yleisiä säännöksiä, vähennetään tavaran maahantuonnista
tullauksessa kannettu arvonlisävero normaalista
poiketen siltä kalenterikuukaudelta, jolle tavaran
myynnistä suoritettava vero kohdistetaan (AVL
140.3 §). Jos taide-esineen verovelvollinen jälleenmyyjä
soveltaa lain yleisiä säännöksiä sellaisen ostamansa
taide-esineen myyntiin, joka on hankittu 8 %:n
verokannalla, hankintahintaan sisältyvä vero tai yhteisöhankinnasta
suoritettava vero vähennetään siltä kalenterikuukaudelta,
jolle tavaran myynnistä suoritettava
vero kohdistetaan.
Jos marginaaliverotusmenettely on purettava, verokauden
voittomarginaaliin tehtävä lisäys kohdistetaan
sille kalenterikuukaudelle, jona myynnistä on veloitettu
ostajaa tai sinä kuukautena, kun tavara otetaan
muuhun käyttöön (AL 140.2 §).
11
Esimerkki LIITE 1
Jälleenmyyjä ostaa verotta käytetyn auton (6 000 euroa), jonka hän puhdistaa ja kunnostaa sekä asentaa korjaustyön
yhteydessä autoon verollisena ostamiaan uusia osia (1 220 euroa) ja verottomasti ostettuja purettuja
osia (300 euroa). Hän myy auton verollisena edelleen (12 200 euroa).
Auton ostolaskussa on merkintä “ALV rek.” ja laskussa lukee “vähennyskelvottomassa käytössä ollut auto”, autopurkaamolta
ostettujen osien laskussa on ”ALV rek.” -merkinnän lisäksi “marginaaliverotus, ei sis. vähennettävää
veroa”; kummassakaan tositteessa ei ole veroa eritelty.
Jälleenmyyjän vaihtoehdot
1) menettelee lain yleisten säännösten mukaan:
* uusien, verolla hankittujen osien ostotositteen arvonlisäverosta (220) tehdään vähennys
* auton verottomasta hankintahinnasta ei tehdä vähennystä (6 000), kuten ei myöskään verotta ostetuista purkuosista (300)
* myynnin veron peruste tällöin 10 000 euroa, josta arvonlisävero 2 200 euroa, myyntitositteeseen merkitään tällöin
normaalit veromerkinnät, esim. veroton hinta 10 000 euroa + alv 2 200 euroa = 12 200 euroa.
2) soveltaa marginaaliverotusmenettelyä:
* auton veroton ostohinta (6 000) käsitellään marginaaliverotettavana ostona
* ko. auton korjaustöissä käytettävien verotta ostettujen purkuosien ostohinta (300) käsitellään marginaaliverotettavana
ostona
* verollisten osien hankintahintaan sisältyvän veron 220 saa vähentää normaaliin tapaan, kuten edellä kohdassa 1,
verollisten osien hankintaa ei saa käsitellä marginaaliverotettavana ostona
* omat työkustannukset eivät ole marginaaliverotettavaa ostoa eivätkä verollista ostoa;
* koko asiakkaalta veloitettu myyntihinta (12 200) käsitellään marginaaliverotettavana myyntinä. Vero suoritetaan
voittomarginaalista, joka lasketaan marginaaliverotettavien myyntien ja marginaaliverotettavien ostojen erotuksesta:
12 200-6 300 = 5 900,
josta veron peruste 4 836,07
josta suoritettava vero 22 % on 1 063,93 euroa.
Myyntitositteessa ei saa olla arvonlisäveron määrää eriteltynä, ei edes voittomarginaalista laskettua. Tositteessa on
oltava merkintä “marginaaliverotus, ei sisällä vähennettävää veroa”.
Jos myyjä ei noudata myyntitositteita koskevia säännöksiä, marginaaliverotus on purettava sinä kuukautena, jolloin
myynnistä on veloitettu ostajaa. Auton veroton ostohinta ja verotta hankittujen purettujen osien ostohinta siirretään
tällöin vähennyskelvottomiin ostoihin. Jos myyntikirjaus on ehditty tehdä, marginaaliverotettavien myyntien
tilille kirjatusta myyntihinnasta siirretään verolliselle myyntitilille myyntihinta ilman veron osuutta ja vero
myyntien alv-velka –tilille. Jos myyntikirjausta ei ole tehty, tehdään normaalit verollisen myynnin kirjaukset.
Jos ostotositteesta ei näy, että kyseessä on marginaaliverotusmenettelyyn oikeuttava veroton hankintatilanne, ostohinta
on käsiteltävä vähennyskelvottomana ostona. Myynti käsitellään tällöin kuten edellä kohdassa 1 on esitetty.
15. Myynnin korjauserät
Arvonlisäverolain 78 §:n mukaan veron perusteesta saadaan
vähentää mm. ostajalle annettu, verollista myyntiä
koskeva vuosi- ja vaihtoalennus, osto- ja myyntihyvitys,
ylijäämänpalautus sekä muu sellainen oikaisuerä sekä
verollisena ilmoitettua myyntiä koskeva luottotappio.
Kun kauppias soveltaa yksinkertaistettua menettelyä,
marginaaliverotettua tavaraa koskevat alennukset
ym. myynnin oikaisuerät saadaan ottaa sellaisenaan
huomioon voittomarginaalin vähennyksenä. Jos kauppias
soveltaa tavarakohtaista menettelyä, saadaan vähentää
korkeintaan marginaalia vastaava määrä.
Marginaaliverotettuun myyntiin liittyvät luottotappiot
saadaan ottaa huomioon yleisten edellytysten mukaisesti
marginaaliverotettavien myyntien oikaisuna.
Kun kauppias soveltaa yksinkertaistettua menettelyä
luottotappion määrä on kokonaan vähennettävissä voittomarginaalista.
Jos kauppias soveltaa tavarakohtaista
menettelyä, vähennettävissä on vain korkeintaan marginaalia
vastaava määrä.
12
MAAHANTUONTI LIITE2
SUOMI NORJA
A B
tavara
Suomalainen verovelvollinen jälleenmyyjä tuo Yhteisön ulkopuolelta käytettyja tavaroita tai taide-, keräily- tai
antiikkiesineitä edelleenmyyntiä varten. Hän
1) tuo käytetyn tavaran itse verolla maahan Yhteisön ulkopuolelta, esim. Norjasta, ja vähentää tullauspäätöksen
mukaisen alv:n tullauskuukautena. Marginaaliverotusta ei voi soveltaa maahantuotuun käytettyyn tavaraan.
Myynti kotimaassa on normaalia verollista myyntiä, myyntitositteessa on oltava tavaran veroton myyntihinta ja
myynnistä suoritettavan veron määrä;
2) tuo taide-, antiikki- tai keräilyesineen itse verolla maahan Yhteisön ulkopuolelta, esim. Norjasta ja
a) joko soveltaa myyntiinsä AVL:n yleisiä säännöksiä eli suorittaa veron kotimaan myynnistä normaalisti; myyntilaskussa
myyntihinta ilman veroa ja suoritettava veron määrä ao. verokannalla laskettuna. Maahantuonnin arvonlisäveroa
ei saa vähentää tullauspäätöksestä vielä tullauskuukautena, vaan tullauspäätöksen arvonlisävero on vähennettävissä
aina vasta myynnin veloituskuukautena. Ks. teksti kohta 14;
b) tai jos toimii marginaaliverotussäännösten mukaisesti, ei käsittele tullauspäätöksen arvonlisäveroa vähennettävänä
verona, vaan tullauspäätöksestä ilmenevät arvonlisäveron laskentaperuste ja vero yhteenlaskettuna käsitellään
marginaaliverotettavana ostona. Koko asiakkaalta perittävä myyntihinta käsitellään marginaaliverotettavana myyntinä.
Voittomarginaalista lasketaan suoritettava arvonlisävero, laskentaesimerkki tekstissä kohdassa 9.2 ja 9.3.
lasku
13
MYYNTI YHTEISÖN ULKOPUOLELLE LIITE3
SUOMI NORJA
A B lasku
tavara
Suomalainen verovelvollinen jälleenmyyjä myy ja toimittaa käytetyn tavaran tai taide-, antiikki- tai keräilyesineen
Yhteisön ulkopuolelle (esim. Norjaan) kauppiaalle B tai yksityishenkilölle. A:n myynti on vientimyyntinä verotonta
edellyttäen, että hänellä on näyttö tavaran viennistä. Myyntitositteeseen merkitään “alv 0 %, vientimyynti”.
Jos A on käsitellyt verotta hankkimansa tavaran ostohinnan
1) vähennyskelvottomana ostona, korjauskirjauksia ei tarvitse tehdä;
2) marginaaliverotettavana ostona, tehty vähennys on poistettava marginaaliverotettavista ostoista ko. myyntilaskun
veloituskuukautena.
Jos A on käsitellyt verollisena maahantuomansa taide-, antiikki- tai keräilyesineen
3) tullauspäätöksen mukaisen arvonlisäveron vähennettävänä verona sinä kuukautena, kun vientimyynnistä on
veloitettu ostajaa, korjauskirjauksia ei tarvita
4) tullauspäätöksestä ilmenevät arvonlisäveron perusteen ja siitä suoritetun arvonlisäveron marginaaliverotettavana
ostona, on tehty marginaaliverovähennys poistettava marginaaliverotettavista ostoista myynnin veloituskuukautena
ja käsiteltävä maahantuonti 3) kohdan mukaisesti.
Jos myynti tapahtuu verotta EU:n ulkopuolelle, A ei saa kirjata tullauspäätöksen mukaista arvonlisäveroa vähennettävien
verojen tilille vielä tullauskuukautena, vaan kohdan 3 mukaisesti aina vasta myynnin veloituskuukautena.
14
MYYNTI TOISEENEU-MAAHAN LIITE4
SUOMI RUOTSI
A B lasku
tavara
Suomalainen verovelvollinen jälleenmyyjä A on käsitellyt verotta ostamansa käytetyn tavaran ostohinnan hankintavaiheessa
marginaaliverotettavana ostona.
1a) A myy käytetyn tavaran toisessa EU-maassa olevalle ostajalle B. Myynti käsitellään marginaaliverotettavana
myyntinä. B:lle annettavaan tositteeseen on tehtävä merkintä: esim. “margin scheme, no deductible VAT”. Merkintää
verosta ei saa tehdä. Korjauskirjauksia ei tarvitse tehdä.
1b) A myy käytetyn tavaran toisen EU-maan elinkeinonharjoittajalle B. A merkitsee myyntilaskuun sekä asiakkaan
B että oman voimassa olevan arvonlisäveronumeron sekä merkinnän siitä, että kyseessä on yhteisömyynti, esim.
“Intra-Community supply, VAT 0 %”. Näyttönä tavaran kuljetuksesta ostajalle toiseen EU-maahan A:lla on oltava
kuljetusasiakirjat tai ostajan antama selvitys siitä, miten kuljetus on järjestetty. Myynti on A:lle verotonta yhteisömyyntiä.
A täyttää valvontailmoituksen ja yhteenvetoilmoituksen ao. kohdat. B tekee yhteisöhankinnan, josta suorittaa
oman maansa arvonlisäveron ja vähentää sen, jos osto tapahtuu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. A:n on
poistettava tekemänsä marginaaliverovähennys marginaaliverotettavista ostoista.
2a) A myy käytettyjä kirjoja postimyyntinä yksityishenkilöille Ruotsiin 500 000 kruunulla kalenterivuodessa. Kun
A soveltaa myyntiin marginaaliverotusmenettelyä, myynti ei ole kaukomyyntiä eikä myynnin määrällä ole merkitystä.
Ostovaiheen marginaaliverokirjausta ei tarvitse purkaa. A käsittelee asiakkailta veloitetut myyntihinnat marginaaliverotettavana
myyntinä.
2b) Kun A soveltaa kaukomyyntisäännöksiä, on A:n poistettava marginaaliverovähennys myynnin veloituskuukautena.
Ruotsin soveltaman kaukomyynnin alarajaan (= 320 000 SEK) saakka myynti on verollista myyntiä Suomessa.
Suomessa verotettavaa myyntiä ei voi tällöin käsitellä marginaaliverotettavana myyntinä. Siltä osin kuin myynnin
määrä ylittää kaukomyynnin alarajan Ruotsissa, A ei maksa myynnistä Suomen veroa. A:n on tällöin rekisteröidyttävä
verovelvolliseksi Ruotsiin ja maksettava myynnistä Ruotsin vero. Jos kaukomyynti jatkuu seuraavana vuonna,
se verotetaan kokonaisuudessa ostomaassa eli myynti on kaikilta osin Suomessa verotonta myyntiä. A ilmoittaa
Ruotsissa verotettavan kaukomyynnin valvontailmoituksessa kohdassa 209 Veroton liikevaihto. Ks. tarkemmin
Verohallituksen julkaisu nro 181 Kaukomyyntiä koskevat arvonlisäverosäännökset Suomessa.
15
OSTOT TOISESTA JÄSENVALTIOSTA LIITE5
SUOMI RUOTSI
A B lasku
Suomalainen verovelvollinen jälleenmyyjä A ostaa käytetyn tavaran tai taide-, keräily- tai antiikkiesineen edelleen
myyntiä varten
1a) toisen EU-maan arvonlisäverovelvolliselta jälleenmyyjältä. Myyjä merkitsee laskulleen sekä oman arvonlisäveronumeronsa
että suomalaisen ostajan A arvonlisäveronumeron sekä esim. merkinnän “VAT 0 %, Intra-Community
supply”. Tavara toimitetaan toisesta EU-maasta Suomeen. A tekee yhteisöhankinnan. A laskee ostolaskun verottomasta
ostohinnasta Suomen ao. verokannan mukaisen veron ja käsittelee sen yhteisöhankinnasta suoritettavana verona
ja samanaikaisesti vähennettävänä verona. Yhteisöhankinta, siitä suoritettava vero ja vastaava vähennettävä vero
ilmoitetaan valvontailmoituksessa asianomaisissa kohdissa. Tavaran ostohintaa ei käsitellä marginaaliverotettavana ostona
eikä myyntihintaa marginaaliverotettavana myyntinä. Myynti käsitellään verollisena tai verottomana arvonlisäverolain
yleisten säännösten mukaan.
1b) toisesta EU-maasta kauppiaalta, jonka tositteesta näkee, että myyjä on soveltanut myyntiinsä marginaaliverotusmenettelyä
(laskussa esim. merkintä “margin scheme”, eikä veron määrää ole eriteltynä; kaupan yhteydessä
on syytä kuitenkin aina selvittää ko. maan laskumerkintöjen sisältö). A ei suorita Suomessa yhteisöhankintaa (AVL
26 c § 5 mom.). A voi soveltaa marginaaliverotusta eli tavaran ostohinta käsitellään marginaaliverotettavana ostona
ja edelleenmyynti marginaaliverotettavana myyntinä (tositemerkinnät, ks. teksti kohta 10).
2) Jos A ostaa taide-esineen toisesta EU-maasta 1.1.2003 jälkeen verovelvolliselta taiteilijalta tai hänen oikeudenomistajiltaan
taikka muulta elinkeinonharjoittajalta kuin verovelvolliselta jälleenmyyjältä, hän suorittaa yhteisöhankinnasta
veroa 8 %:n verokannan mukaan.
2a) Kun A toimii lain yleisten sääntöjen mukaan, hän menettelee 1a) kohdan mukaisesti, paitsi että yhteisöhankinnasta
vähennettävä vero (8 % verottomasta ostohinnasta) ilmoitetaan vähennettävänä verona vasta taide-esineen myyntikuukautena.
Yhteisöhankinta ja siitä suoritettava 8 %:n vero ilmoitetaan valvontailmoituksella joko taide-esineen vastaanottokuukautena
tai sitä seuraavana kuukautena, ks. teksti kohta 14.
2b) Kun A soveltaa marginaaliverotusmenettelyä, hän toimii samoin kuin 1b) kohdassa. Marginaaliverotettavana
ostona saa käsitellä yhteisöhankinnan osalta veron perusteen eli tavaran verottoman ostohinnan lisäksi siitä suoritettavan
8 %:n veron. Tätä veroa ei saa ilmoittaa erikseen vähennettävissä veroissa. Yhteisöhankinta ja siitä suoritettava
8 %:n vero ilmoitetaan tällöinkin valvontailmoituksella asianomaisissa kohdissa taide-esineen vastaanottokuukautena
tai sitä seuraavana kuukautena, ks. teksti kohta 14.
tavara
16
TAIDE- JA KERÄILYESINEET (AVL 79 C § JA AVL 79 D §) LIITE 6
Taide-esineillä tarkoitetaan seuraavia tullitariffissa luokiteltuja tavaroita:
1) taulut, kollaasit, maalaukset, piirustukset ja pastellit, kokonaan käsin tehdyt, lukuunottamatta rakennussuunnitelmia
ja -piirustuksia, teknisiä piirustuksia ja muita suunnitelmia ja piirustuksia teolliseen, kaupalliseen, topografiseen
tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen (tullinimike 9701) tai alkuperäiskaiverrukset, -painokset ja -litografiat,
joilla tarkoitetaan taiteilijan kokonaan käsin valmistamasta yhdestä tai useammasta laatasta suoraan saatuja mustavalkoisia
tai värillisiä vedoksia, riippumatta hänen käyttämästä aineesta tai menettelystä, jollei se ole ollut mekaaninen
tai fotomekaaninen (tullinimike 9702 00 00);
2) alkuperäisveistokset ja -patsaat mistä tahansa aineesta, edellyttäen, että ne ovat kokonaan taiteilijan luomia;
taiteilijan tai hänen oikeudenomistajiensa valvonnassa valmistamat jäljennökset enintään kahdeksan kappaleen
määrään, poislukien massatuotantona valmistetut jäljennökset sekä tavanomaiset kauppatavaran luontoiset käsityötuotteet,
jotka luokitellaan valmistusaineensa mukaiseen ryhmään (tullinimike 9703 00 00);
3) käsin kudotut kuvakudokset (tullinimike 5805 00 00) ja käsin tehdyt seinävaatteet (tullinimike 6304 00 00) ja niistä
käsin taiteilijan alkuperäisluonnosten mukaan tehdyt jäljennökset, enintään kahdeksana jäljennöksenä työtä kohden;
4) taiteilijan ottamat ja hänen vedostamansa tai hänen valvonnassaan vedostetut signeeratut ja numeroidut valokuvat,
joiden määrä on rajoitettu kolmeenkymmeneen riippumatta koosta ja tukimateriaalista; 4) kohta on voimassa
1.1.2003 alkaen.
Keräilyesineillä tarkoitetaan seuraavia tullitariffissa luokiteltuja tavaroita
1) postimerkit, veromerkit, arvoleimat, ensipäiväkuoret, ehiöt ja vastaavat tavarat, edellyttäen, että ne eivät ole
voimassa eivätkä tule voimaan tai että niiden hinta määräytyy keräilyarvon perusteella (tullinimike 9704 00 00);
2) kokoelmat ja keräilyesineet, joilla on eläintieteellistä, kasvitieteellistä, mineralogista, anatomista, historiallista,
arkeologista, paleontologista, etnografista tai numismaattista arvoa.
RE: ALV
Lähettäjä: TH
Maanantaina 14.3. 2005 klo 00:23:36

Message:
r v o n l i s ä ve ro -
v e l v o l l i s e n
o p a s 2004
V E R O H A L L I T U K S E N J U L K A I S U 1 8 9 . 0 4
K E S Ä K U U 2 0 0 4
1
V E R O H A L L I T U K S E N J U L K A I S U 1 8 9 . 0 4
K E S Ä K U U 2 0 0 4
rvonlisäverovelvollisen
o p a s 2004
2
Tämä Arvonlisäverovelvollisen oppaan seitsemäs painos perustuu 1.6.2004 voimassa olleeseen arvonlisäverolainsäädäntöön.
ISSN 0356-2581
ISBN 951-53-2626-5
Edita Prima Oy, Helsinki 2004
3
KOTIMAAN KAUPPA
osto
metallia 500
alv 22 % (90,-)
osto
metallia 1000
alv 22 % (180,-)
osto
metallia 5000
alv 22 % (901,-)
TUKKULIIKE
myynti v-ilm.
820,- s.vero 180
+alv 22 % 180,- v.vero 90
yhteensä 1000,- m.vero 90
VALMISTAJA
myynti v-ilm.
4099,- s.vero 901
+alv 22 % 901,- v.vero 180
yhteensä 5000,- m.vero 721
VÄHITTÄISLIIKE
myynti v-ilm.
8000,- s.vero 1442
sis. alv 22 % v.vero 901
(1442,-) m.vero 541
KULUTTAJA
8000,-
valtiolle
90
valtiolle
90
valtiolle
721
valtiolle
541
yhteensä
valtiolle
1442,-
Arvonlisäverojärjestelmä
Arvonlisävero on yleinen kulutusvero – se kohdistuu lähes kaikkeen tavaroiden ja palvelujen kulutukseen.
Vain tiettyjen arvonlisäverolaissa määriteltyjen tavaroiden ja palvelujen myynti on säädetty
verottomaksi.
Arvonlisäverovelvollisia ovat tavaroita ja palveluja myyvät elinkeinonharjoittajat. Arvonlisäveron ei
kuitenkaan ole tarkoitettu jäävän verovelvollisten rasitukseksi, vaan vero oletetaan sisällytettävän hyödykkeiden
myyntihintoihin lopullisen kuluttajan maksettavaksi.
Arvonlisäverojärjestelmässä veron kertaantuminen on estetty vähennysoikeuden avulla. Arvonlisäverovelvollinen
elinkeinonharjoittaja saa vähentää verollista liiketoimintaansa varten hankittujenhyödykkeiden
ostohintaan sisältyvän eli tavaran tai palvelun myyjän suorittaman arvonlisäveron.
Valtiolle maksettava vero lasketaan siten, että myynneistä suoritettavasta verosta vähennetään kaikkiin
vähennyskelpoisiin ostoihin sisältyvä vero.
ARVONLISÄVEROJÄRJESTELMÄN TOIMINTAPERIAATE
s.vero = myynnistä suoritettava vero
v.vero = ostoihin sisältyvä vähennettävä vero
m.vero = maksettava vero
v.ilm. = valvontailmoitus
4
KAAVIOKUVA ALV-MENETTELYSTÄ
Verovelvollinen Verovirasto
Ilmoitus- ja maksuvelvollisuus
• valvontailmoitus
• maksu (lisäsuoritus/
itseoikaisu)
ja valvontatiedot
• ennakkopalautushakemus
• palautushakemus
• yhteenvetoilmoitus
Aloittaminen
• perustamisilmoitus
Kirjanpito
lopettaminen
• lopettamisilmoitus
rekisteröinti
• verovelvollisuuden poistaminen
Valvonta
• kertymä ja oikeellisuus
• tarkastus/muu
• maksuunpano/palautus
Rekisteröinti
• ohjeet ja esitäytetyt valvonta-
ja yhteenvetoilmoitukset
tilisiirto
palautus
maksuunpano kuittaaminen
perintä
Verotusmenettelystä
Arvonlisäverovelvollisuus edellyttää elinkeinonharjoittajalta tiettyjen velvollisuuksien täyttämistä. Elinkeinonharjoittajan
on itse ilmoittauduttava verovelvolliseksi, ilmoitettava perustietojen (tilikausi, toimiala,
osoite jne.) muutoksista ja lopuksi myös tehtävä ilmoitus toiminnan päättymisestä.
Verovelvollinen myös laskee ja maksaa veron itse (yleensä kuukausittain) ilman, että viranomainen
maksuunpanee tai muutoin vahvistaa maksettavaa määrää. Verovelvollisen on annettava myös valvontailmoitus.
Verovelvollisella on mahdollisuus itse korjata valvontailmoitusten virheet. Omaksi vahingokseen
tapahtuneet virheet hän voi ottaa huomioon seuraavien kuukausien suorituksissa. Valtion vahingoksi
tapahtuneet virheet verovelvollinen korjaa antamalla uuden ilmoituksen ja maksamalla puuttuvan erän
ja veronlisäyksen lisäsuorituksena.
Verovirasto valvoo ja neuvoo verovelvollisia. Verovirasto maksuunpanee ja perii puuttuvat suoritukset.
Jos verovelvollinen ei anna edes valvontatietoja, maksuunpantava määrä arvioidaan.
Toisten EU-maiden elinkeinonharjoittajien kanssa käytävän tavarakaupan valvonnasta vastaa verohallituksen
Central liaison offi ce -yksikkö (CLO). Vastaava yksikkö on kaikissa jäsenmaissa.
5
Sisällysluettelo
Arvonlisäverojärjestelmä ........................................................................................................... 3
Verotusmenettelystä................................................................................................................ 4
Asiahakemisto ......................................................................................................................... 7
Termejä ................................................................................................................................. 8
I Verovelvollisuus ............................................................................................................ 10
1 Pääsääntö ................................................................................................................. 10
2 Poikkeukset yleisestä verovelvollisuudesta ................................................................... 10
3 Verovelvolliseksi hakeutuminen ................................................................................... 14
II Arvonlisäverollinen toiminta ............................................................................................ 17
1 Tavara ja palvelu ....................................................................................................... 17
2 Tavaran myynti Suomessa............................................................................................ 18
3 Palvelujen myyntimaasäännökset ja kansainväliseen kauppaan liittyvät
verottomat palvelujen myynnit ..................................................................................... 18
4 Omaan käyttöön otto................................................................................................... 21
5 Oman käytön verotuksen erityistilanteet ........................................................................ 22
III Arvonlisäveroton toiminta ............................................................................................... 24
1 Verottomat myynnit, joista ei ole vähennysoikeutta......................................................... 24
2 Nollaverokannan alaiset myynnit ja yritysjärjestelyt ........................................................ 27
3 Tavaran myynti Suomen ulkopuolelle ............................................................................ 28
4 Sijoituskulta .............................................................................................................. 30
IV Tavaran hankinta ulkomailta ........................................................................................... 31
1 Tavaran osto Yhteisön alueelta ..................................................................................... 31
2 Tuonti Yhteisön ulkopuolelta ....................................................................................... 32
V Vähennykset ................................................................................................................ 33
1 Vähennysoikeuden pääsääntö ..................................................................................... 33
2 Vähennysoikeuden rajoitukset ..................................................................................... 33
3 Erityisvähennykset ..................................................................................................... 34
4 Osittainen vähennysoikeus ......................................................................................... 35
5 Vähennyksen oikaiseminen ......................................................................................... 35
6 Käytetty tavara .......................................................................................................... 35
VI Veron palauttaminen muille kuin verovelvollisille ................................................................ 37
VII Arvonlisäveron laskeminen .............................................................................................. 39
1 Suoritettavan veron laskentaperuste ............................................................................ 39
2 Verokanta ................................................................................................................. 40
3 Ajallinen kohdistaminen.............................................................................................. 41
4 Tilitettävän arvonlisäveron laskeminen ......................................................................... 43
Sivu
6
VIII Veron ilmoittaminen ja maksaminen .................................................................................. 47
1 Valvontailmoitus ........................................................................................................47
2 Yhteenvetoilmoitus ..................................................................................................... 47
3 Veron palauttaminen .................................................................................................. 48
4 Kuukausisuorituksen oma-aloitteinen korjaaminen ja lisämaksu ..................................... 49
IX Veron määrääminen ....................................................................................................... 50
1 Valvonta ................................................................................................................... 50
2 Maksuunpano ........................................................................................................... 50
X Kirjanpitovelvollisuus ja laskuihin tehtävät merkinnät .......................................................... 51
1 Arvonlisäverotus ja kirjanpito ...................................................................................... 51
2 Laskumerkinnät nantovelvollisuus ................................................................................ 51
3 Laskumerkinnät ......................................................................................................... 52
4 Muiden asiakirjojen tietosisältövaatimukset................................................................... 54
XI Verollisen liiketoiminnan aloittaminen ............................................................................... 56
1 Verovelvolliseksi ilmoittautuminen ............................................................................... 56
2 Vapaaehtoinen verovelvollisuus .................................................................................... 56
3 Veron palautukseen oikeutetut ulkomaankauppaa ja muuta verotonta
toimintaa harjoittavat elinkeinoharjoittajat .................................................................. 56
4 Verovelvolliseksi rekisteröiminen ................................................................................. 57
5 Alkuvarastovähennys................................................................................................... 58
6 Apportti..................................................................................................................... 58
7 Vastuu verosta ........................................................................................................... 58
8 Rekisteröintitietojen muutokset.................................................................................... 58
XII Arvonlisäverollisen toiminnan lopettaminen ........................................................................ 60
XIII Neuvonta ...................................................................................................................... 62
1 Ennakkoratkaisu ........................................................................................................ 62
2 Muu neuvonta ............................................................................................................ 62
3 Yhteisömaiden yritysten arvonlisäveronumerot ............................................................. 62
XIV Muutoksenhaku ............................................................................................................. 63
XV Alkutuottajan arvonlisäverovelvollisuus ............................................................................. 65
XVI Taide-esineen myynnin arvonlisäverotus ............................................................................. 72
Arvonlisäverolain voimaantulosäännökset ................................................................................ 72
Verohallinnon yhteystiedot ..................................................................................................... 73
Arvonlisäverolainsäädäntö ...................................................................................................... 74
Arvonlisäverotusta koskevia Verohallituksen julkaisuja .............................................................. 74
Keskuskauppakamarin suositus hintojen ilmoittamisesta hinnastoissa ja esitteissä ...................... 75
Päivittäistavarakauppayhdistyksen muistio eri verokantojen hallinnasta pienissä
päivittäistavarakaupoissa ....................................................................................................... 75
7
ASIAHAKEMISTO
Ajallinen kohdistaminen
myynti .................................................. 41
ostot..................................................... 42
Alarajahuojennus ........................................ 11
Alkutuottaja ............................................... 65
Alkuvarastovähennys ............................. 34, 58
Arvonlisäverolaskelma ................................. 43
Alv-numero .......................................... 57, 62
Apportti ..................................................... 58
Arvonlisäverotunniste ............................ 57, 62
Asuinirtaimisto ........................................... 24
Central liaison offi ce, CLO ........................... 62
Ennakkomaksu ..................................... 41, 42
Ennakkopalautus ........................................ 48
Ennakkoratkaisu ......................................... 62
Esiintymispalkkiot ja eräät
immateriaalioikeudet .................................. 26
Henkilöauto ............................................... 33
Henkilöstöruokala ....................................... 23
Ilma-alukset............................................... 29
Invalidi ...................................................... 12
Julkisyhteisöt ............................................. 13
Kaksikäyttöauto .......................................... 33
Kaukomyyjä ............................................... 16
Kiinteistö............................................. 15, 24
määritelmä .................................... 15, 24
verolliset luovutukset ...................... 15, 24
vapaaehtoinen verovelvollisuus............... 15
Kiinteistöhallintapalvelu .............................. 22
Kiinteä toimipaikka..................................... 14
Komissiokauppa ......................................... 17
Konkurssi ............................................ 10, 60
Koulutus.................................................... 25
Kulta............................................. 14, 30, 53
Kunta .................................................. 13, 38
Käytetty tavara ........................................... 35
Käyttötarkoituksen muutos .......................... 34
Käännetty verovelvollisuus ........................... 13
Laskumerkinnät.......................................... 52
Liiketoiminta.............................................. 10
Lopettamisilmoitus ..................................... 60
Luottotappio .............................................. 40
Maksuunpano............................................. 50
Marginaaliverotus ....................................... 36
Matkatoimistopalvelu .................................. 20
Muistiinpanovelvollisuus.............................. 68
Muutoksenhaku.......................................... 63
Myyntimaasäännökset ................................. 18
tavara ................................................... 18
palvelu ................................................. 18
Neuvonta ................................................... 62
Nollaverokanta ..................................... 27, 37
Oikaisuerät ................................................ 40
myynnit ................................................. 42
ostot ..................................................... 43
Oma käyttö ................................................ 21
Oppilasruokailu .......................................... 26
Ostajan verovelvollisuus............................... 13
Palautusjärjestelmä .................................... 37
ulkomaankauppa ja nollaverokannan
myynti................................................... 37
ulkomaalaiset......................................... 37
diplomaattiset edustustot ..................... 37
kunnat................................................... 38
Palvelu ...................................................... 17
Perustamisilmoitus ..................................... 56
Rahoituspalvelut......................................... 26
Rakentamispalvelu...................................... 24
oma käyttö............................................. 22
erityisvähennykset .................................. 34
Ryhmärekisteröinti...................................... 56
Sanoma- ja aikakauslehdet .......................... 27
Sijoituskulta..................................... 14,30,53
Sokea henkilö............................................. 12
Sosiaalihuolto ............................................ 25
Taide-esine ...................................... 24,36,72
Tavara........................................................ 17
Terveyden- ja sairaanhoito ........................... 25
Tuonti........................................................ 32
Ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja ....... 13, 16
Uskonnolliset yhdyskunnat .......................... 13
Vakuutuspalvelut ........................................ 26
Valuutan muunto ........................................ 45
Valvonta..................................................... 50
Valvontailmoitus ......................................... 47
Verokanta................................................... 40
Veron ilmoittaminen.................................... 47
Veron maksaminen...................................... 47
Veron palauttaminen ................................... 48
Veronkorotus .............................................. 50
Veronlisäys........................................... 45, 50
Veron peruste ............................................. 39
Verovelvolliseksi hakeutuminen .................... 14
Verovelvollisuus .......................................... 10
pääsääntö .............................................. 10
poikkeukset yleisestä
verovelvollisuudesta ................................ 10
Vesialukset................................................. 27
Vienti ........................................................ 28
Vähennysjärjestelmä ................................... 33
rajoitukset ............................................. 33
erityisvähennykset .................................. 34
käytetty tavara ........................................ 35
Vähäinen toiminta....................................... 10
Sivu Sivu
8
Välityspalvelu ....................................... 17, 20
Yhteenvetoilmoitus ..................................... 47
Yhteisöhankkija .......................................... 15
Yhteisöhankinta.......................................... 31
Yhteisömyynti............................................. 28
Yhtymä ...................................................... 10
Yleishyödyllinen yhteisö............................... 12
Yritysjärjestely ............................................ 27
Sivu Sivu
Termejä
Ajallinen kohdistaminen
Ajallista kohdistamista koskevien säännösten
avulla määritellään se kalenterikuukausi, jolta
vero myynnistä suoritetaan ja vähennykset
tehdään. Ks. tarkemmin s. 41.
Arvonlisäverotunniste
Arvonlisäverotunnistetta eli arvonlisäveronumeroa
tarvitaan käytäessä kauppaa muista
yhteisömaista olevien yritysten kanssa. Ks. tarkemmin
s. 57.
Arvonlisäverovelvollisten rekisteri
Veroviraston ylläpitämä rekisteri arvonlisäverollisen
toiminnan harjoittajista. Ks. tarkemmin
s. 57.
Euroopan Unioni
Euroopan yhteisön sisämarkkina-alue.
Hakeutuminen
Arvonlisäverovelvolliseksi hakeutumisella tarkoitetaan
vapaaehtoista verovelvollisuutta. Ks.
tarkemmin s. 14.
Jäsenvaltio
Valtio, joka kuuluu Euroopan yhteisöön.
Kansainvälinen kauppa
Tavaroiden ja palvelujen myynti Suomesta muihin
Euroopan yhteisön jäsenmaihin tai Euroopan yhteisön
ulkopuolelle. Ks. tarkemmin s. 28.
Kiinteistö
Arvonlisäverotuksessa kiinteistöllä tarkoitetaan
maa-alueen lisäksi myös rakennusta, pysyvää
rakennelmaa tai niiden osaa. Ks. tarkemmin
s. 24.
Kiinteistöhakeutuja
Kiinteistön omistaja tai vuokranantaja, joka on
hakeutunut kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta
verovelvolliseksi.
Komissiokauppa
Asiamies toimii tavaroiden ja palvelujen välittäjänä
siten, että hän esiintyy asiakkaaseen nähden
omissa nimissään. Ks. tarkemmin s. 17.
Maahantuonti
Tavaroiden tuonti Suomeen Euroopan yhteisön
ulkopuolelta. Ks. tarkemmin s. 32.
Marginaaliverotusmenettely
Käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja
antiikkiesineiden myyntiin sovellettava poikkeusmenettely.
Ks. tarkemmin s. 36.
Matkatoimistopalvelu
Ks. tarkemmin s. 20.
Myyntimaa
Myyntimaasäännösten avulla ratkaistaan, onko
tavara tai palvelu myyty Suomessa eli sovelletaanko
myyntiin Suomen arvonlisäverolakia. Ks.
tarkemmin s. 18.
Nollaverokannan alainen myynti
Verotonta ulkomaankauppaa ja eräiden verottomien
tavaroiden ja palvelujen myyntiä
harjoittavalla on myynnin verottomuudesta huolimatta
oikeus saada palautuksena hankintoihin
sisältyvä vero. Ks. tarkemmin s. 37.
Oikaisuerä
Alennus, hyvitys, palautus tai muu sellainen erä,
jolla on korjattu ostetun tai myydyn tavaran tai
palvelun hintaa. Oikaisuerillä tarkoitetaan myös
luottotappioita sekä palautetuista pakkauksista
ja kuljetustarvikkeista suoritettavia korvauksia.
Ks. tarkemmin s. 40.
Omaan käyttöön ottaminen
Arvonlisäveroa on suoritettava myös silloin, kun
tavaroita tai palveluja siirretään arvonlisäverollisen
toiminnan piiristä vähennyskelvottomaan
9
käyttöön. Arvonlisäverolaki sisältää lisäksi
erikoissäännöksiä rakentamispalvelujen, kiinteistöhallintapalvelujen
ja henkilökunnalle
luovutettujen tarjoilupalvelujen omasta käytöstä.
Ks. tarkemmin s. 21.
Palvelu
Palveluilla tarkoitetaan kaikkia sellaisia hyödykkeitä,
joita voidaan myydä liiketoiminnan
muodossa ja jotka eivät ole tavaroita. Ks. tarkemmin
s. 17.
Tavara
Tavaroilla tarkoitetaan aineellisia esineitä eli
irtaimia esineitä ja kiinteistöjä, sekä erilaisia
energiahyödykkeitä kuten sähkö, kaasu, lämpö
ja kylmyys. Ks. tarkemmin s. 17.
Tilitettävä vero
Verokaudelta suoritettavien verojen ja vähennettävien
verojen erotus, jonka verovelvollinen
maksaa valtiolle. Ks. tarkemmin s. 43.
Verokanta
Verokannan avulla lasketaan liiketoimesta suoritettavan
veron määrä. Veron peruste kerrotaan
kulloinkin sovellettavalla verokannalla. Suomessa
sovellettava yleinen verokanta on 22 %. Tämän
ohella Suomessa sovelletaan myös alennettuja
verokantoja. Ks. tarkemmin s. 40.
Veron peruste
Tavarasta tai palvelusta suoritettava vastike, joka
ei sisällä veron osuutta. Ks. tarkemmin s. 39.
Veronkorotus
Veroa voidaan korottaa veron maksuun tai ilmoitusvelvollisuuteen
kohdistuneiden laiminlyöntien
vuoksi. Ks. tarkemmin s. 50.
Veronlisäys
Veronlisäys lasketaan myöhästyneenä maksetulle
tai kokonaan maksamatta jääneelle verolle. Ks.
tarkemmin s. 45.
Vienti
Tavaroiden ja palvelujen myynti Euroopan yhteisön
ulkopuolelle. Ks. tarkemmin s. 28.
Vähennettävä vero
Tavaroiden tai palvelujen ostosta, maahan tuodusta
tavarasta tai yhteisöhankinnan johdosta
suoritettava vero, joka saadaan vähentää tilitettävää
veroa laskettaessa. Ks. tarkemmin s.
33, 44.
Vähäinen toiminta
Liiketoiminta, jonka liikevaihto kalenterivuodessa
on enintään 8 500 euroa. Ks. tarkemmin s.10.
Välityspalvelu
Asiamies toimii tavaroiden ja palvelujen välittäjänä
siten, että hän esiintyy asiakkaaseen nähden
päämiehen nimissä. Ks. tarkemmin s. 17, 20.
Yhteisöhankinta
Tavaroiden osto tai siirto toisessa yhteisön jäsenmaassa
olevalta arvonlisäverovelvolliselta
Suomeen. Hankinnasta suoritetaan vero Suomessa.
Ks. tarkemmin s. 31.
Yhteisömyynti
Tavaroiden myynti tai siirto toisessa yhteisön
jäsenmaassa olevalle arvonlisäverovelvolliselle.
Veroa ei suoriteta Suomessa. Ks. tarkemmin
s. 28
Yhtymä
Arvonlisäverotuksessa yhtymällä tarkoitetaan
yhteenliittymää, jonka kaksi tai useampi on
muodostanut liikkeen harjoittamista varten, ja
jonka tarkoituksena on toimia osakkaiden yhteiseen
lukuun.
YTJ
Patentti- ja rekisterihallituksen ja verohallinnon
yhteisesti ylläpitämä yritys- ja yhteisötietojärjestelmä.
Y-tunnus
Yritys- ja yhteisötunnus, joka annetaan jokaiselle
uudelle rekisteröintivelvolliselle.
10
I Verovelvollisuus
1 PÄÄSÄÄNTÖ
Jokainen, joka harjoittaa liiketoiminnan muodossa tavaroiden ja palvelujen myyntiä, on arvonlisäverovelvollinen.
Verovelvollisia ovat siis hyödykkeiden myyjät. Jos myyjänä on ulkomaalainen, joka ei ole
Suomessa verovelvollinen, on kuitenkin ostajan yleensä maksettava arvonlisävero. Velvollinen suorittamaan
arvonlisäveroa on lisäksi jokainen, joka tuo maahan tavaroita. Verotus toimitetaan tullauksen
yhteydessä. Samoin arvonlisäveroa suoritetaan Suomessa tapahtuvasta tavaran yhteisöhankinnasta sekä
tavaran siirrosta varastointimenettelystä. Yksityishenkilö on myös verovelvollinen uusien kuljetusvälineiden
hankinnasta toisista EU:n jäsenvaltioista.
Vain liiketoiminnan muodossa tapahtuva toiminta on verollista. Tästä poikkeuksena on edellä mainittu
ostajan verovelvollisuus tietyissä tilanteissa ja kiinteistöhallintapalveluiden sekä henkilöstöruokalatoiminnan
oman käytön veron suoritusvelvollisuus, joissa ei ole edellytyksenä, että harjoitettaisiin mitään
liiketoimintaa. Liiketoiminnan käsitettä ei ole määritelty arvonlisäverolaissa. Käytännössä liiketoiminnan
muodossa tapahtuvana pidetään ansiotarkoituksessa tapahtuvaa, jatkuvaa, ulospäin suuntautuvaa ja
itsenäistä toimintaa, johon sisältyy tavanomainen yrittäjäriski.
Tavaran tai palvelun myynti ei tapahdu liiketoiminnan muodossa, jos siitä saatu vastike on ennakkoperintälain
13 §:ssä tarkoitettua palkkaa. Vain itsenäisesti harjoitettu toiminta voi olla liiketoimintaa.
Toisen palveluksessa työsuhteessa toimiva henkilö ei harjoita itsenäistä ammattitoimintaa eikä siten
ole arvonlisäverovelvollinen. Liikkeenharjoittaja on tällöin se, jonka lukuun toimitaan. Työntekijänä
pidetään henkilöä, jolle maksetusta palkasta on toimitettava ennakonpidätys ja suoritettava sosiaaliturvamaksu.
Verovelvollisia ovat kaikki tavaroiden ja palvelujen myyntiä harjoittavat elinkeinonharjoittajat
yritysmuodosta riippumatta – toiminimellä yritystoimintaa harjoittavat luonnolliset henkilöt, yhtymät,
osakeyhtiöt, osuuskunnat, aatteelliset yhdistykset, avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt tai muut yhteisöt.
Arvonlisäverotuksessa yhtymänä pidetään yhteenliittymää, jossa kaksi tai useampi harjoittaa ilman
yhtiömuotoa toimintaa yhteiseen lukuun.
Konkurssiin menneen elinkeinonharjoittajan verovelvollisuus päättyy viimeistään konkurssiin
asettamispäivänä. Konkurssipesä on verovelvollinen, jos se itsenäisesti harjoittaa arvonlisäverollista liiketoimintaa.
Jos pesä vain myy elinkeinonharjoittajan liikeomaisuutta tai saattaa loppuun keskeneräiset työt
tai valmistuttaa olemassa olevan tilauskannan eikä se hanki vähäistä enempää uutta vaihto-omaisuutta,
konkurssipesästä ei tule arvonlisäverovelvollista. Tällöin myynnin ei katsota tapahtuvan liiketoiminnan
muodossa ja myynti on verotonta.
Konkurssipesän hallinto voi kuitenkin halutessaan päästä arvonlisäverovelvolliseksi pelkästä
realisointitoiminnasta. Jos konkurssipesä päättää toimia realisoinnin ajan verovelvollisena, ilmoitetaan
tästä verovirastoon. Kun loppuvarastoon kuuluvat tavarat on myyty, konkurssipesä antaa verovirastoon
lopettamisilmoituksen.
2 POIKKEUKSET YLEISESTÄ VEROVELVOLLISUUDESTA
Yleisestä verovelvollisuudesta on kuitenkin seuraavissa tilanteissa poikettu.
Vähäinen toiminta
Tavaran tai palvelun myyjä on verovelvollinen vain silloin, kun arvonlisäverolaissa tarkoitettu liikevaihto
on tilikaudelta (v. 2003 loppuun asti kalenterivuodelta) yli 8 500 euroa.
Jos tilikausi on lyhyempi tai pidempi kuin 12 kuukautta, tilikauden liikevaihto muunnetaan vastaamaan
12 kuukauden liikevaihtoa (kertomalla tilikauden liikevaihto luvulla 12 ja jakamalla tilikauden
kuukausien lukumäärällä). Kuukausiksi luetaan täydet kalenterikuukaudet.
Tilikauden liikevaihtoon luetaan
• tavaroiden ja palvelujen verolliset myynnit
• sanoma- ja aikakauslehtien, vesialusten ja kansainvälisen kaupan verottomat myynnit
11
• kiinteistön tai siihen kohdistuvien oikeuksien luovutukset ja myynnit (esim. kiinteistöistä saatu vuokratulo).
Käyttöomaisuuskiinteistön ja elinkeinonharjoittajan yksityistalouteen kuuluvan kiinteistön
luovutusta ei oteta huomioon liikevaihtoa laskettaessa.
• rahoituspalvelujen myynnit sekä
• vakuutuspalvelujen myynnit.
Yhteismäärään luetaan kansainväliseen kauppaan liittyvät verottomat myynnit ja muu ns. nollaverokannan
alainen myynti. Nollaverokannan alaista myyntiä on vähintään kuukauden ajaksi tilattujen sanoma- ja
aikakauslehtien tilausmyynti sekä yleishyödyllisten yhteisöjen jäsenlehtien painoksen myynti ja verottomien
vesialusten sekä niihin kohdistuvien työsuoritusten ja rahtauksen myynti.
Liikevaihtoon ei lueta liitännäisluonteisten rahoitus- ja vakuutuspalvelujen eikä käyttöomaisuuden
myyntihintoja.
Liikevaihtoon luettavilla myyntihinnoilla tarkoitetaan ostajalta veloitettuja määriä riippumatta siitä,
sisältyykö hintaan arvonlisävero vai ei.
Verovelvollisuuden alarajaan ei vaikuta yrityksen toimintamuoto. Jos tilikauden liikevaihto ylittää 8 500
euron rajan, on koko tilikauden myynnistä suoritettava. Jos liikevaihto on enintään 8 500 euroa, elinkeinonharjoittajan
ei tarvitse ilmoittautua verovelvolliseksi.
Jos jälkeenpäin havaitaan, että verovelvolliseksi ilmoittautuneen liikevaihto jää tilikaudelta alle 8 500
euron, hänet poistetaan rekisteristä vain, jos hän sitä vaatii. Poistaminen tapahtuu aikaisintaan siitä päivästä
lukien, jolloin vaatimus saapuu verovirastoon, eikä maksettuja veroja palauteta tai tehtyjä maksuunpanopäätöksiä
kumota. Jos taas elinkeinonharjoittaja on arvioinut liikevaihtonsa liian pieneksi ja 8 500 euron alaraja
ylittyy, hänet merkitään verovelvolliseksi ko. tilikauden alusta tai, jos toiminta on alkanut kesken tilikauden,
aloittamispäivästä.
Yleistä verovelvollisuuden alarajaa ei sovelleta ulkomaalaiseen, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa,
kiinteistöhallintapalvelun oman käytön verotukseen eikä kuntiin.
Alarajaan liittyvä huojennus
Vuoden 2004 alussa otettiin käyttöön verovelvollisuuden alarajaan liittyvä veronhuojennus. Huojennus
pienenee asteittain liikevaihdon kasvaessa ja vero muuttuu täysimääräiseksi 20 000 euron vuosiliikevaihdon
kohdalla.
Huojennus koskee kaikkia yritysmuodosta riippumatta, kun tilikauden veroton liikevaihto on alle
20 000 euroa. Jos tilikausi on lyhyempi tai pidempi kuin 12 kuukautta, tilikauden liikevaihto muunnetaan
vastaamaan 12 kuukauden liikevaihtoa. Tilikauden liikevaihto lasketaan arvonlisäverolain 3 §:
n mukaisesti, mutta liikevaihtoon ei lueta mukaan veron osuutta eikä metsätaloudesta ja kiinteistön
käyttöoikeuden luovuttamisesta saatua vastiketta.
Jos tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa, huojennuksen määrä on tilitettävän veron
määrä.
Jos tilikauden liikevaihto on yli 8 500 euroa, huojennuksen määrä lasketaan kaavalla:
vero – (liikevaihto – 8 500) x vero
11 500
(vero = tilikaudelta tilitettävä vero).
Huojennusta ei saa, jos em. laskukaavan mukainen määrä on negatiivinen, tilikauden tilitettävä vero
on negatiivinen tai verovelvollinen on kunta. Huojennusta ei saa metsätaloudesta tilitettävästä verosta,
kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta tilitettävästä verosta, ostajana arvonlisäverolain 2 a, 8 a ja 9
§:n perusteella suoritettavasta verosta, yhteisöhankinnasta suoritettavasta verosta eikä käyttöomaisuuden
myynnistä suoritettavasta verosta.
Huojennusta on haettava kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä. Ne verovelvolliset, jotka
antavat valvontailmoituksensa kuukausittain, voivat hakea huojennusta tilikauden päätyttyä erillisellä
hakemuksella. Koska huojennus lasketaan jälkeenpäin, se ei vaikuta ilmoitus- tai maksuvelvollisuuteen
tilikauden aikana. Ne, joiden verokausi on kalenterivuosi tai poronhoitovuosi, antavat mahdolliset huojennusta
koskevat tietonsa veroilmoituksensa yhteydessä.
Tilikausien, jotka ovat alkaneet ennen 1.1.2004, liikevaihto lasketaan muuntamalla 1.1.2004
12
alkaneen tilikauden osan liikevaihto vastaamaan 12 kuukauden liikevaihtoa. Vuonna 2004 päättyvien
tilikausien tai niiden osien osalta huojennusta voidaan hakea aikaisintaan 1.1.2005. Huojennettavalle
verolle ei makseta korkoa.
Sokeat henkilöt ja vaikeavammaiset invalidit
Sokea henkilö ei ole verovelvollinen toiminnasta, joka käsittää yksinomaan hänen valmistamiensa
tavaroiden tai hänen suorittamiensa tavaraan kohdistuvien työsuoritusten myyntiä. Edellytyksenä on
lisäksi, että hän ei käytä toiminnassaan apulaisina muita kuin aviopuolisoaan tai 18 vuotta nuorempia
jälkeläisiään ja enintään yhtä muuta henkilöä. Myös muut vaikeavammaiset invalidit, joiden työ- ja
toimintakyky on alentunut vähintään 70 % ja joiden toiminta muutoin täyttää kaikki edellä luetellut
edellytykset, on vapautettu arvonlisäverovelvollisuudesta vuosina 1995 – 2004.
Yleishyödylliset yhteisöt
Yleishyödylliset yhteisöt ovat verovelvollisia vain toiminnasta, josta saatua tuloa pidetään tuloverolain
(1535/92) mukaan yhteisön veronalaisena elinkeinotulona. Lisäksi yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen
tarjoilupalvelun ja kiinteistöhallintapalvelun omaan käyttöön ottamisesta.
Yhteisö on yleishyödyllinen,
• jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai
yhteiskunnallisessa mielessä ja
• jos sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin ja
• jos se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena tai kohtuullista
suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää muun muassa:
• maatalouskeskusta, maatalous- ja maamiesseuraa
• työväenyhdistystä ja työmarkkinajärjestöä
• nuoriso- tai urheiluseuraa
• näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa
edistävää yhdistystä
• puoluerekisteriin merkittyä puoluetta sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä
• muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen
toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen.
Maakunta, kunta tai kuntayhtymä eivät ole yleishyödyllisiä yhteisöjä. Henkilöyhtiöt, laivanisännistöyhtiöt
ja yhteismetsäyhteenliittymät eivät ole yhteisöjä vaan tuloverotuksen elinkeinoyhtymiä.
Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona ei pidetä (TVL 23.3 §):
1) yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista,
tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta
eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta
toiminnasta saatua tuloa
2) jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista saatua tuloa
3) adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa suoritetusta
varojen keräyksestä saatua tuloa
4) sairaaloissa, vajaamielislaitoksissa, rangaistus- tai työlaitoksissa, vanhainkodeissa, invalidihuoltolaitoksissa
tai muissa sellaisissa huoltolaitoksissa ja huoltoloissa hoito-, askartelu- tai opetustarkoituksessa
valmistettujen tuotteiden myynnistä tai tällaisessa tarkoituksessa suoritetuista palveluksista saatua
tuloa
5) bingopelin pitämisestä saatua tuloa.
Yleishyödylliselle yhteisölle tuloverotuksessa veronhuojennuksena myönnetyllä elinkeinotulon verovapaudella
ei ole vaikutusta toiminnan arvonlisäverovelvollisuuteen.
13
Uskonnolliset yhdyskunnat
Evankelisluterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan ja niiden
seurakuntien ei ole suoritettava arvonlisäveroa edellä mainitusta TVL 23.3 §:n 1-5 kohdassa tarkoitetusta
toiminnasta.
Julkisyhteisöt
Valtio on yhtenä yksikkönä arvonlisäverovelvollinen liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaroiden ja
palvelujen myynnistä. Poikkeuksena kuitenkin mm. valtion liikelaitokset, huoltovarmuuskeskus, Suomen
Pankki ja kansaneläkelaitos, joista kukin on yleisten sääntöjen mukaan erikseen verovelvollinen.
Valtion ei ole suoritettava arvonlisäveroa viranomaistoimintoina tapahtuvista tavaroiden ja palvelujen
luovutuksista. Viranomaistoimintaa ovat viranomaisten suoritteet, joiden kysyntä perustuu lakiin tai
asetukseen ja jonka tuottamiseen viranomaisella on tosiasiallinen yksinoikeus. Tällaisia suoritteita ovat
esim. patentti, ajokortti, passi, henkilökortti, liikennelupa ja ajoneuvon rekisteröinti.
Kunnat, kuntayhtymät ja Ahvenanmaan maakunta ovat verovelvollisia liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta
tavaran ja palvelun myynnistä. Valtion verotonta viranomaistoimintaa koskevia periaatteita
sovelletaan myös kuntiin, kun harkitaan sitä, tapahtuuko toiminta liiketoiminnan muodossa. Poikkeuksen
tästä muodostavat kuntien ja pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan harjoittama tai järjestämä
henkilökuljetustoiminta, joka on verollista toimintaa, vaikkei sitä harjoitettaisikaan liiketoiminnan
muodossa.
Verollisia ovat esimerkiksi maksuperusteiset jakelu- ja huoltomaksut, kuten veden toimittaminen,
jätevedenpuhdistus ja jätehuolto. Kuntien rakennustarkastusmaksu on sen sijaan viranomaismaksuna
veroton, koska tehtävää ei voi siirtää yksityisen elinkeinonharjoittajan tehtäväksi.
Kukin kunta tai kuntayhtymä on erikseen verovelvollinen. Kunta katsotaan arvonlisäverotuksessa
yhdeksi yksiköksi, vaikka se harjoittaisi useita verollisia toimintoja.
Ulkomaalaiset ja ostajan verovelvollisuus (käännetty verovelvollisuus)
Ulkomaiset yrittäjät ja yritykset ovat arvonlisäverovelvollisia Suomessa liiketoiminnan muodossa harjoitetusta
tavaroiden ja palvelujen myynnistä.1
Ulkomaalaisella tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jonka kotipaikka on ulkomailla. Luonnollisen
henkilön kotipaikka on ulkomailla, jos hän asuu ulkomailla eikä oleskele jatkuvasti Suomessa. Oleskelu
on pääsääntöisesti jatkuvaa, jos se kestää yli kuusi kuukautta. Yhteisön kotipaikka määrätään yhtiöjärjestyksessä
tai säännöissä. Jos määräystä ei ole, kotipaikka on siellä, missä toimintaa pääasiallisesti
harjoitetaan tai mistä sitä johdetaan.
Jos ulkomaisella myyjällä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut täällä
verovelvolliseksi, veron suorittamisvelvollisuus kuuluu yleensä ostajalle. Ostajan verovelvollisuus koskee
useimpia tavaroiden ja palvelujen myyntejä. Tämä ns. käännetty verovelvollisuus koskee mm. seuraavia
palveluja:
• muun irtaimen esineen kuin kuljetuskaluston vuokraus,
• kiinteistöön kohdistuvat palvelut,
• tavarakuljetus ja sen liitännäispalvelut,
• irtaimen esineen arvonmääritys ja irtaimeen esineeseen kohdistuvat työsuoritukset
• tietyt verolliset immateriaalioikeuksien, kuten patentin, lisenssin ja tavaramerkin luovutukset ja
mainos-, ilmoitus-, suunnittelu-, konsultointi- sekä atk-palvelut.
Ostajan verovelvollisuuteen ei sovelleta verovelvollisuuden alarajaa. Suomessa ei-verovelvolliselta ulkomaalaiselta
tehdystä ostosta ovat verovelvollisia mm. yleishyödylliset yhteisöt, pankit, seurakunnat
ja kunnat. Valtio ei ole ostajana verovelvollinen. Tällöin ei myöskään ulkomaalainen myyjä, jolla ei ole
Suomessa kiinteää toimipaikkaa, ole verovelvollinen.
Käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta ja ulkomaalainen myyjä on siten aina verovelvollinen, jos
• ostajana on ulkomaalainen, jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa ja jota ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten
rekisteriin;
1 Asiasta on Verohallituksen tiedote 185
14
• ostajana on yksityishenkilö;
• kyseessä on tavaran kaukomyynti yksityishenkilöille ja näihin rinnastetuille tahoille;
• kyseessä ovat henkilökuljetuspalvelut tai opetus, tieteelliset palvelut, kulttuuri-, viihde- ja urheilutilaisuudet
ja muut sellaiset palvelut sekä niiden järjestämiseen välittömästi liittyvät palvelut.
Kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan pysyvää liikepaikkaa, josta yrityksen liiketoimintaa kokonaan tai
osaksi harjoitetaan. Liikepaikka on esimerkiksi laitos, huoneisto tai laitteisto, jota käytetään yrityksen
liiketoiminnassa. Liikepaikan tulee olla pysyvä ja toiminnan säännöllistä, vaikkei sen tarvitse olla
keskeytymätöntä. Lisäksi yrityksen tulee harjoittaa liiketoimintaansa kokonaan tai osittain siitä käsin.
Kiinteä toimipaikka muodostuu esim. silloin, kun kuljetuspalveluja harjoitettaessa noudatetaan tiettyä
aikataulua ja reittiä.
Rakennus- ja asennusurakat muodostavat pysyvän liikepaikan, jos urakka kestää ilman pitempää
keskeytystä vähintään 9 kuukautta tai jos useat eri aikoina katkotta alkavat urakointikohteet kestävät
vähintään 9 kuukautta.
Kiinteistöjen tai irtaimen vuokraus sekä immateriaalioikeuksien käyttöoikeuden luovuttaminen ei
sinällään muodosta kiinteää toimipaikkaa.
Kiinteitä toimipaikkoja ovat esimerkiksi:
• liikkeen johdon sijaintipaikat, sivuliikkeet, toimistot, teollisuuslaitokset, työpajat, myymälät ja osto-
tai myyntipaikat,
• kaivokset, louhokset, turpeenottopaikat ja muut sellaiset luonnonvarojen talteenottopaikat ja
• varastot. Ostajan luona olevat ns. konsignaatiovarastot, joissa ei ole myyjän määräysvallan alaista
henkilökuntaa, eivät muodosta kiinteää toimipaikkaa.
Suomessa yhteisöhankintoja tai yhteisömyyntejä tekevä ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja joutuu
näistä toiminnoista täällä ilmoituksenantovelvolliseksi. Tällaisen elinkeinonharjoittajan on täytettävä
tällöin perustamisilmoitus ja annettava valvonta- ja yhteenvetoilmoitukset. Tällaisen ilmoituksenantovelvollisen
elinkeinonharjoittajan täällä suorittamaan myyntiin sovelletaan kuitenkin käännettyä
verovelvollisuutta.
Muut käännetyn verovelvollisuuden tilanteet
Vähintään 325 tuhannesosan pitoisen kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen myyntiin arvonlisäverovelvollisten
rekisteriin merkitylle ostajalle sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta. Alle 325 tuhannesosan
pitoisen kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen myynnistä myyjä tilittää veron normaaliin tapaan.
Sijoituskullan myynti, välitys, yhteisöhankinta ja maahantuonti on verotonta.
Sijoituskullan myynnistä ja välityksestä on kuitenkin tietyin edellytyksin mahdollisuus valita verollisuus.
Kun sijoituskullan myyjä valitsee myynnin verollisuuden, sovelletaan ns. käännettyä verovelvollisuutta, jos
ostaja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Tällöin ostaja on myyjän puolesta verovelvollinen
sijoituskullan verollisesta myynnistä. Käännettyä verovelvollisuutta ei kuitenkaan sovelleta valittaessa
sijoituskullan välityksen verollisuus.
3 VEROVELVOLLISEKSI HAKEUTUMINEN
Vähäinen liiketoiminta, yleishyödylliset yhteisöt, uskonnolliset yhdyskunnat, sokeat henkilöt ja
vaikeavammaiset invalidit
Vähäisen liiketoiminnan harjoittajilla, yleishyödyllisillä yhteisöillä ja uskonnollisilla yhdyskunnilla sekä
sokeilla henkilöillä on oikeus hakemuksesta päästä verovelvollisiksi. Tämä mahdollisuus on myös niillä
vaikeavammaisilla invalideilla, joiden toiminta on vapautettu arvonlisäveroverosta vuosina 1995-2004.
Hakeutumalla verovelvolliseksi tällaiset elinkeinonharjoittajat maksavat myynnistä normaalisti veroa,
mutta voivat vähentää tuotantopanoshankintoihin sisältyvän veron. Hakeutumisen edellytyksenä on,
että toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa ja että se ilman erityissäännöksiä olisi aiheuttanut
verovelvollisuuden.
15
2 Asiasta on Verohallituksen tiedote 183
Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttajat 2
Kiinteistön vuokraaminen ja käyttöoikeuden luovuttaminen on pääsäännön mukaan verotonta. Vuokranantajalla
tai kiinteistön omistajalla on kuitenkin oikeus hakeutua vapaaehtoisesti verovelvolliseksi
kiinteistön vuokraamisesta tai vastiketuloista, jolloin hän voi vähentää kiinteistöä varten hankittujen
tavaroiden ja palvelujen ostohintaan sisältyvän arvonlisäveron siltä osin kuin se kohdistuu verollisena
luovutettaviin tiloihin.
Kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksesta hakeutumisen edellytyksenä on, että kiinteistöä käyttävä
osakas tai vuokralainen harjoittaa siinä jatkuvaluonteisesti vähennykseen oikeuttavaa toimintaa tai
käyttäjänä on valtio. Lisäksi käyttöoikeuden luovuttajan verovelvollisuuden edellytyksenä on, että myös
luovutuksensaaja hakeutuu verovelvolliseksi, jos luovutuksensaaja luovuttaa kiinteistön käyttöoikeuden
edelleen. Hakeutumisketjun tulee siten olla aukoton ensimmäisestä verovelvolliseksi hakeutuneesta
luovuttajasta loppukäyttäjälle luovuttaneeseen edelleenvuokraajaan. Kiinteistöosakeyhtiö voi hakeutua
verovelvolliseksi vain, jos sen osakkaalla on oikeus vähentää vastikkeeseen sisältyvä vero täysimääräisesti
tai jos osakkaana on valtio.
Pienin yksikkö, josta voi hakeutua verovelvolliseksi, on huoneisto tai muu selvästi erotettava, toiminnallisen
kokonaisuuden muodostava tila. Kun kiinteistön omistaja tai vuokranantaja on jo kertaalleen
hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksesta, hänen ei tarvitse antaa
uutta perustamisilmoitusta, kun hänelle tulee uusia kiinteistöjä tai huoneistoja arvonlisäverolliseen
vuokraustoimintaan.
Arvonlisäveroa suoritetaan vastikkeen kokonaismäärästä. Vuokramaksun tai yhtiövastikkeen lisäksi
mukaan luetaan vuokranantajan tai kiinteistöyhtiön esimerkiksi vedestä, lämmöstä, sähköstä, kaasusta
ja jätehuollosta veloittamat korvaukset. Kiinteistöyhtiölle maksettuja pääomasuorituksia ei lueta veron
perusteeseen, vaikka ne perittäisiin yhtiövastikkeeseen sisältyvinä. Pääomasuorituksia ovat erät, jotka
käsitellään kiinteistöyhteisön kirjanpidossa omien pääomien lisäyksenä.
Verollista kiinteistön käyttöoikeuden luovutusta varten tapahtuneet verolliset hankinnat ovat vähennyskelpoisia.
Verovelvollisuus alkaa aikaisintaan siitä päivästä, jona hakemus on saapunut verovirastoon.
Jos kiinteistöhakeutuja kuitenkin esittää perustamisilmoituksessaan luotettavan selvityksen siitä, että
kiinteistöä tullaan sen valmistumisen jälkeen vuokraamaan tai muutoin luovuttamaan vähennykseen
oikeuttavaan käyttöön, hakeutuja voidaan merkitä verovelvolliseksi jo rakentamisen aloittamisesta alkaen.
Luotettavana selvityksenä pidetään esimerkiksi vuokrasopimusta tai esivuokrasopimusta. Jos
kiinteistöhakeutujalla on oikeus taannehtivaan vähennykseen (AVL 106 §) kiinteistön uudisrakentamisen
tai perusparannuksen hankintaan sisältyvästä verosta, hänet merkitään arvonlisäverovelvolliseksi
jo toiminnan aloittamisajankohdasta lukien. Toiminta alkaa, kun rakennuksen käyttö vähennykseen
oikeuttavaan tarkoitukseen alkaa.
Verovelvollisuus päättyy vasta, kun verovelvolliseksi hakeutumisen edellytykset ovat päättyneet. Kiinteistön
omistajan tai vuokranantajan hakeutumisedellytysten katsotaan päättyneen, kun
• vuokralainen tai osakas lopettaa arvonlisäverollisen toiminnan,
• vuokralainen tai osakas muuttaa pois ja uusi ei-verovelvollinen vuokralainen tai osakas muuttaa
tilalle,
• kiinteistön omistaja myy kiinteistön tai
• kiinteistön omistaja ottaa kiinteistön muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Kiinteistöhakeutuja antaa lopettamisilmoituksen vasta silloin, kun hakeutumisen edellytykset ovat
lakanneet kaikkien kiinteistöjen osalta.
Kiinteistöhakeutujan on palautettava kiinteistön uudisrakentamisesta tai perusparantamisesta
tehty vähennys, jos kiinteistöhakeutumisen edellytykset päättyvät ennen kuin viisi vuotta on kulunut
sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana rakentamispalvelu on valmistunut. Itse suoritettujen
uudisrakentamis- ja perusparannustöiden osalta on tällöin suoritettava oman käytön veroa, jos kaikenlaiset
rakentamispalkat sosiaalikuluineen ovat ylittäneet 35 000 euroa rakentamisvuonna.
Yhteisöhankkija
Elinkeinonharjoittaja, jonka toiminta ei miltään osin oikeuta vähennykseen ja oikeushenkilö, joka
ei ole elinkeinonharjoittaja, on verovelvollinen yhteisöhankinnoista, jos yhteisöhankinnat ylittävät
16
3 Asiasta on Verohallituksen tiedote 185
4 Asiasta on Verohallituksen tiedote 181
kalenterivuonna 10 000 euroa tai jos ne edellisenä kalenterivuonna ovat ylittäneet 10 000 euroa.
Elinkeinonharjoittajalla ja oikeushenkilöllä on kuitenkin mahdollisuus tulla hakemuksesta verovelvolliseksi
ja maksaa hankinnoistaan tällöin ostomaan arvonlisäveron sijasta Suomen arvonlisävero, vaikka
yhteisöhankinnat eivät ylitä mainittuja määriä. Hakeutujan tulee ilmoittaa aika (vähintään kaksi vuotta),
jonka hän on verovelvollisena.
Ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja
Ilman kiinteää toimipaikkaa toimiva ulkomaalainen voi tulla hakemuksen perusteella verovelvolliseksi
Suomessa harjoittamastaan myynnistä. Hakemuksen hyväksymisen edellytyksenä on, että ulkomaalaisella
on Suomessa kotipaikan omaava veroviraston hyväksymä edustaja. Edustajan on hoidettava verovelvollisuudesta
aiheutuvat hallinnolliset velvollisuudet ja pidettävä sellaista kirjanpitoa, että siitä saadaan
luotettavasti selville veron määräytymisen kannalta merkitykselliset seikat. Verovirasto voi lisäksi vaatia
ulkomaalaista asettamaan vakuuden veron suorittamisesta.3
Kaukomyyjä
Kaukomyynnillä tarkoitetaan EU:n sisämarkkina-alueella tapahtuvaa tavaran myyntiä, jossa myyjä
huolehtii tavaroiden kuljettamisesta määränpäämaahan yksityishenkilöille tai heihin rinnastettaville
henkilöille (mm. postimyyntitilaus). Kaukomyyntiä ei veroteta Suomessa, jos myyjän myynnit Suomeen
ovat enintään 35 000 euroa kalenterivuodessa ilman veron osuutta ja jos tällaisen myynnin yhteismäärä
on edellisenä vuotena ollut enintään 35 000 euroa. Tällöin myynnistä maksetaan vero myyjän maassa.
Kaukomyyntiä harjoittava elinkeinonharjoittaja voi kuitenkin tehdä kuljetuksen lähtömaan viranomaiselle
hakemuksen siitä, että kaukomyynti verotetaan myyjän maan (kuljetuksen lähtömaan) sijasta ostajan
maassa (kuljetuksen päättymismaassa). Tällöin ulkomaalainen hakeutuu Suomessa verovelvolliseksi
kaukomyynnistä.4
17
5 Poikkeukset soveltamisalasta s. 24 ja poikkeukset verovelvollisuudesta s. 10
6 Asiasta on Verohallituksen tiedote 176
7 Ulkomaille myynnistä tarkemmin s. 28
8 Kiinteistön luovutus s. 24 ja oman käytön erityistilanteet s. 22
II Arvonlisäverollinen toiminta
Arvonlisäveroa suoritetaan
• liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä,
• Suomessa tapahtuvasta tavaran maahantuonnista,
• Suomessa tapahtuvasta tavaran yhteisöhankinnasta sekä
• Suomessa tapahtuvasta tavaran siirrosta varastointimenettelystä.
Kaikki Suomessa harjoitettu elinkeinotoiminta on pääsääntöisesti arvonlisäverollista toimintaa. Poikkeukset
tästä pääsäännöstä on määritelty laissa erikseen.5
Arvonlisäveroa suoritetaan vain Suomessa tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä. Jos myynti
ei lain mukaan tapahdu Suomessa, myynti on Suomen arvonlisäverotuksen ulkopuolista toimintaa.
Suomella tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen lainsäädännön mukaista Suomen arvonlisäveroaluetta ja
Ahvenanmaan maakuntaa. Ahvenanmaan maakuntaa pidetään arvonlisäverotuksessa kolmannen maan
asemassa suhteessa muuhun Suomen alueeseen sekä suhteessa muihin EU:n jäsenvaltoihin.6
Suomen alueella tarkoitetaan Suomen valtioon maantieteellisesti kuuluvaa aluetta. Suomen alueeseen
kuuluvat myös aluevedet, ilmatila sekä vapaa-alueet ja tullivarastot. Suomessa tapahtuva myyntikin voi
olla ulkomaille myyntinä verotonta.7
I TAVARA JA PALVELU
Tavara
Arvonlisäverolaissa tavaralla tarkoitetaan aineellista esinettä. Tavarana pidetään paitsi irtainta esinettä
myös kiinteistöä. Kiinteistön omistus-, käyttö- tai muun oikeuden luovutukset ovat kuitenkin yleensä
verottomia.8 Tavarana pidetään myös sähköä, kaasua, lämpöä, kylmyyttä ja muuta niihin verrattavaa
energiahyödykettä.
Tavaran myyntiä on tavaran omistusoikeuden vastikkeellinen luovutus. Koska tavaraa vuokrattaessa
vuokraesineen omistusoikeus ei siirry vuokralleottajalle, tavaran vuokraustoiminta on palvelun myyntiä.
Jos vuokraukseen kuitenkin liittyy sitova lunastuslauseke, vuokrausta pidetään tavaran, ei palvelun
myyntinä. Osamaksukaupassa on omistusoikeuden tilapäisestä pidätysehdosta huolimatta kysymys
tavaran myynnistä.
Palvelu
Palveluja ovat kaikki muut hyödykkeet, joita myydään liiketoiminnan muodossa. Jollei siis liiketoiminnan
muodossa myytävä hyödyke ole tavara, se on palvelu. Palveluja ovat esimerkiksi huolto-, korjaus-,
tarkastus- tai muut työsuoritukset, tavaran käyttö- tai muu oikeus, tarjoilu, tai vastiketta vastaan annettu
sitoumus pidättyä tietystä teosta tai sietää tiettyä tekoa tai tilaa. Palvelun myyntiä on siten kaikki ne
vastiketta vastaan tapahtuvat hyödykkeiden luovutukset, joissa ei luovuteta tavaran omistusoikeutta.
Komissiokaupassa ovat arvonlisäverovelvollisia molemmat komissiosopimuksen osapuolet. Myyntikomissiossa
päämiehen katsotaan myyvän hyödykkeen asiamiehelle ja luovutus lopulliselle asiakkaalle on
asiamiehen myyntiä. Vastaavasti ostokomissiossa katsotaan asiamiehen myyvän hyödykkeen päämiehelle
ja myyjän asiamiehelle. Päämiehen ja asiamiehen verokohtelussa voi olla eroa. Päämiehen myynti saattaa
esimerkiksi yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevan säännöksen perusteella olla veroton, mutta tavaroita
kauppaava asiamies joutuu suorittamaan myynnistään arvonlisäveroa.
Jos asiamies ei toimi omissa vaan päämiehen nimissä, hän myy päämiehelleen verollista välityspalvelua.
Välityspalvelu on verollinen riippumatta siitä, onko välitettävän tavaran tai palvelun myynnistä
suoritettava veroa. Siten vaikka esimerkiksi sanoma- tai aikakauslehtien tilausmyynti on lehtitalolle
18
9 Asiasta on Verohallituksen tiedote 181
10 Asiasta on Verohallituksen tiedote 178
Ahvenanmaan maakunnan erityisasemasta johtuvia poikkeuksia palveluiden myyntimaasäännöksissä on selvitetty
Verohallituksen tiedotteessa 176.
verotonta myyntiä, tilausten välitys on verollista. Poikkeuksena on kuitenkin erikseen verottomaksi
säädetyt palvelut.
2 TAVARAN MYYNTI SUOMESSA
Tavara on myyty Suomessa, jos se luovutetaan ostajalle Suomessa. Ostajalle kuljetettava tavara on myyty
Suomessa luovutuspaikasta riippumatta, jos tavara on Suomessa silloin, kun kuljetus ostajan luokse alkaa.
Kuljetuksen suorittajana voi olla myyjä tai ostaja tai heidän järjestämänsä itsenäinen rahdinkuljettaja.
Kuitenkin jos myyjä myy toimittamansa tavarat asennettuina tai kokoonpantuina toisessa jäsenvaltiossa,
myynnin katsotaan tapahtuneen siinä valtiossa, missä asentaminen tai kokoonpano tapahtuu.
Myös ns. kaukomyyntiä koskevat säännökset voivat johtaa siihen, ettei myyntiä veroteta Suomessa.
Jos suomalaisen yrityksen kaukomyynti toiseen yhteisömaahan ylittää kalenterivuodessa tietyn rajan,
yritys joutuu tästä myynnistä verovelvolliseksi siinä maassa, minne tavara toimitetaan. Kyseisen rajan
alittava myynti verotetaan Suomessa. Kaukomyyntiä on tavaran myynti toimitettuna toisessa yhteisömaassa
olevalle ei-arvonlisäverovelvolliselle asiakkaalle.9
Tavara on myyty Suomessa myös silloin, kun myyjä tuo sen Suomeen myyntiä varten, vaikka tavara
on yhteisön ulkopuolella kuljetuksen alkaessa.
3 PALVELUJEN MYYNTIMAASÄÄNNÖKSET JA KANSAINVÄLISEEN KAUPPAAN LIITTYVÄT
VEROTTOMAT PALVELUJEN MYYNNIT10
Suomessa verotettavat palvelut on määritelty omilla palvelujen myyntimaasäännöksillä. Jos myyntimaasäännöksen
mukaan palvelu on luovutettu Suomessa, se verotetaan Suomessa, ja jos palvelu on
luovutettu ulkomailla, sitä ei veroteta Suomessa. Eräissä tapauksissa myös Suomessa luovutettujen
palvelujen myynti on säädetty verottomaksi.
Palvelun myynnin yleissäännön mukaan palvelu katsotaan yleensä myydyksi Suomessa, jos se luovutetaan
täällä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos tällaista palvelua ei luovuteta mistään kiinteästä
toimipaikasta, palvelu on myyty Suomessa, jos myyjällä on täällä kotipaikka. Yleissäännöstä on poikettu
seuraavien palvelujen osalta.
Kuljetuskaluston vuokrauspalvelu on myyty Suomessa, jos myyjän eli vuokralleantajan kiinteä
toimipaikka on Suomessa. Tästä pääsäännöstä on kaksi poikkeusta. Jos kuljetuskalusto vuokrataan
yhteisön ulkopuolelta, mutta se kulutetaan yksinomaan Suomessa, vuokraus verotetaan Suomessa.
Jos kuljetuskalusto vuokrataan käytettäväksi yksinomaan yhteisön ulkopuolella, vuokrauspalvelua ei
veroteta Suomessa. Kuljetuskalustolla tarkoitetaan varsinaisia kuljetusvälineitä sekä kuljetussäiliöitä,
kuormalavoja, perävaunuja ja muuta kuljetuskalustoa.
Kiinteistöön kohdistuvat palvelut on myyty Suomessa, jos kiinteistö sijaitsee täällä. Kiinteistöön
kohdistuvia palveluita ovat esim. rakennus-, korjaus- ja suunnittelupalvelut, kiinteistöhallintapalvelut,
kiinteistönvälitys, arviointi, kiinteistöön liittyvät asiantuntijapalvelut ja kiinteistönvuokraus sekä majoituspalvelut.
Henkilökuljetuspalvelu on myyty Suomessa, kun se suoritetaan täällä. Suorakuljetukset Suomesta
ulkomaille ja ulkomailta Suomeen katsotaan myydyiksi kokonaisuudessaan ulkomailla. Merkitystä ei
ole sillä seikalla, tapahtuuko henkilökuljetus yhteisön alueelle tai sen ulkopuolelle. Henkilökuljetuksen
välitys on myyty Suomessa, jos välitetty henkilökuljetuskin on myyty täällä.
Tavarakuljetuspalvelut on myyty Suomessa, jos ne suoritetaan täällä. Suorakuljetukset Suomesta
Yhteisön ulkopuolelle tai Yhteisön ulkopuolelta Suomeen katsotaan myydyiksi kokonaisuudessaan ulkomailla.
Tavarakuljetuspalvelun välitys on myyty Suomessa, jos kuljetuspalvelu on myyty täällä. Verotonta
tavaran vientiä Yhteisön ulkopuolelle koskevat välityspalvelut ovat verottomia.
19
Tavarakuljetuspalvelut jäsenvaltiosta suoraan toiseen jäsenvaltioon (yhteisökuljetus) sekä niiden välityspalvelut
verotetaan Suomessa, jos tavaran kuljetus alkaa täältä. Yhteisökuljetuksia ovat myös Suomessa
tapahtuvat välittömästi yhteisökuljetukseen liittyvät kuljetukset (esim. tavaran kuljetus Tampere-Helsinki
eri kuljetusliikkeen suorittamanakin silloin kun se liittyy välittömästi Helsinki-Hampuri kuljetukseen;
välitön liittyminen on osoitettava esim. Helsinki-Hampuri -kuljetuksen rahtiasiakirjoin). Jos kuitenkin
tavaran yhteisökuljetuksen tai sen välityspalvelun ostaja käyttää ostossa jossakin jäsenvaltiossa annettua
voimassaolevaa alv-numeroa, palvelusta on suoritettava veroa tässä jäsenvaltiossa. Näin ollen ko. palvelut
verotetaan Suomessa, jos palvelun ostaja käyttää ostossa Suomessa annettua alv-numeroa.
Lastin purkaminen, lastaaminen ja muut vastaavat tavarakuljetukseen liittyvät palvelut verotetaan Suomessa,
jos ne suoritetaan täällä. Jos kuitenkin tavaran yhteisökuljetukseen liittyvän lastaus-, purku- tai
muun vastaavan palvelun sekä näiden palvelujen välityspalvelun ostaja käyttää ostossa jossakin jäsenvaltiossa
annettua voimassaolevaa alv-numeroa, palvelusta on suoritettava veroa tässä jäsenvaltiossa.
Näin ollen ko. palvelut verotetaan Suomessa, jos palvelun ostaja käyttää ostossa Suomessa annettua
alv-numeroa.
Poikkeukset Suomessa luovutettujen kuljetukseen liittyvien palveluiden verollisuudesta:
• Yhteisön ulkopuolelle kuljetettavaa tavaraa koskevan kuljetuspalvelun myynti ja tällaiseen kuljetuspalveluun
välittömästi liittyvän lastaus-, purku- ja muun sellaisen palvelun myynti on veroton.
Myyjällä on näyttövelvollisuus siitä, että kysymys on yhteisön ulkopuolelle kuljetettavan tavaran
käsittelyyn välittömästi liittyvistä palveluista. Verottomuuden edellytykset voidaan näyttää esim.
vienti-ilmoituksella tai rahtiasiakirjoilla. Siten Suomen sisäiset kuljetukset, esim. väli Tampere-Helsinki
Tampereelta Bukarestiin tapahtuvassa kuljetuksessa voidaan laskuttaa verotta edellyttäen, että
kuljetuspalvelun myyjä voi näyttää, että on kysymys Yhteisön ulkopuolelle tapahtuvaan kuljetukseen
liittyvästä kuljetuksesta.
• Ulkoisessa passitusmenettelyssä olevaa tavaraa tai sisäisessä passitusmenettelyssä olevaa maahantuotavaa
tavaraa koskevan kuljetuspalvelun myynti ja tällaiseen kuljetuspalveluun välittömästi
liittyvän lastaus-, purku- ja muun sellaisen palvelun myynti on verotonta. Ulkoista passitusmenettelyä
käytetään tullaamattoman kolmannen maan tavaran ja tiettyjen erityisvalvottavien yhteisötavaroiden
siirtoihin Yhteisön, Eftan ja Visegradmaiden muodostamalla passitusalueella. Sisäistä passitusta taas
käytetään normaalien yhteisötavaroiden siirtoihin Efta/V4 maihin tai niiden kautta toisiin yhteisömaihin.
• Kun kuljetus-, lastaus-, purku- ja muut vastaavat palvelut liittyvät tavaran maahantuontiin, sisällytetään
näistä palveluista aiheutuvat kustannukset maahantuonnin veron perusteeseen ensimmäiseen
kuljetussopimuksen mukaiseen määräpaikkaan saakka. Jos veron suorittamisvelvollisuuden syntyhetkellä
(tavaraa maahantuotaessa) on tiedossa, että tavara kuljetetaan toiseen EU:n alueella olevaan
määräpaikkaan, edellä mainitut kustannukset sisällytetään veron perusteeseen tähän määräpaikkaan
saakka. Maahantuontiin liittyvien kuljetuksen ja sen liitännäispalvelujen verottomuus laajenee vastaavasti.
Opetus, tieteelliset palvelut, kulttuuri-, viihde- ja urheilutilaisuudet ja muut sellaiset palvelut sekä niiden
fyysiseen toteuttamiseen liittyvät palvelut on myyty Suomessa, jos ne suoritetaan täällä. Tilaisuuden
fyysiseen toteuttamiseen liittyviä palveluita ovat esim. lavastus-, valaistus-, äänentoisto-, valvonta- ja
tarjoilupalvelut.
Irtaimen esineen arvonmääritys ja irtaimeen esineeseen välittömästi kohdistuvat työsuoritukset, esimerkiksi
testaus-, puhdistus-, korjaus-, asentamis-, purkamis-, muutos- ja valmistustyöt on myyty Suomessa,
jos ne suoritetaan täällä.
Poikkeukset Suomessa luovutettujen irtaimeen esineeseen kohdistuvien työsuoritusten verollisuudesta:
• Irtaimeen esineeseen kohdistuvan työsuorituksen myynti voidaan laskuttaa verotta, kun tavara viedään
sitä täällä käyttämättä yhteisön ulkopuolelle. Viejänä voi olla myyjä tai asiamies. Jos ostajana
on ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja, maastaviejänä voi olla myös ostaja.
• Irtaimen esineen arvonmääritys ja irtaimeen esineeseen kohdistuva työsuoritus voidaan myydä verotta
myös, jos ostaja käyttää ostossaan toisessa jäsenvaltiossa annettua voimassa olevaa alv-numeroa
ja tavara työsuorituksen jälkeen kuljetetaan pois Suomesta. Poiskuljetus voidaan osoittaa esim.
rahtilaskulla. Jos sellaista ei voida saada, näytöksi käy ostajan vakuutus, josta käy ilmi, miten ja
milloin tavara on kuljetettu täältä pois. Esim. saksalaisen liikennöitsijän auton korjaus Suomessa
20
voidaan laskuttaa verotta, kun laskuun merkitään ostajan alv-numero ja ostajalta saadaan selvitys
auton Suomesta lähdöstä.
• Vapaa-alueella, tullivarastossa tai verovarastossa tehdyn irtaimeen esineeseen kohdistuvan työsuorituksen
myynti on verotonta, jos työ kohdistuu maastavietävään tai maahantuotuun tullaamattomaan
tai verovarastossa olevaan kauppatavaraan. Sen sijaan näillä alueilla varasto- tai muuta toimintaa
harjoittavan yrityksen käyttöomaisuuteen kohdistuvista työsuorituksista on suoritettava veroa.
• Tavaraan kohdistuvan työsuorituksen myynti on verotonta takuu- tai muun vastaavan sitoumuksen
nojalla sitoumuksen antaneelle ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen.
Ns. immateriaalipalvelut verotetaan Suomessa, jos ne on luovutettu ostajan täällä olevaan kiinteään toimipaikkaan
tai jos palvelua ei ole luovutettu Suomessa eikä ulkomailla olevaan kiinteään toimipaikkaan,
jos ostajan kotipaikka on täällä. Jos kuitenkin ostajan kotipaikka on Suomessa tai muussa jäsenvaltiossa,
em. pääsääntöä sovelletaan vain silloin, kun ostajana on elinkeinonharjoittaja.
Elinkeinonharjoittajuus voidaan osoittaa esim. alv-numerolla tai jos sitä ei ole, esim. kaupparekisteriotetta
vastaavalla otteella. Jos immateriaalipalvelun ostajana on henkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja
(siis esim. yksityishenkilö) ja jonka kotipaikka on Yhteisön alueella, palvelun myyntimaan eli verotusmaan
määrää myyjän sijaintimaa. Immateriaalipalveluiden luovutus ostajalle, jonka kotipaikka on Yhteisön
ulkopuolella, tämän muualla kuin Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan on verotonta.
Immateriaalipalveluita:
– tekijänoikeuden, patentin, lisenssin, tavaramerkin yms. myynti
– mainos- ja ilmoituspalvelut
– konsultointi-, suunnittelu-, piirustus- ja muut vastaavat palvelut. (Jos tällainen palvelu kohdistuu
tiettyyn kiinteistöön, on palvelu myyty Suomessa, jos kiinteistö sijaitsee täällä.)
– atk-palvelu ja tietojen luovutusta koskeva palvelu
– notariaatti- ja perintäpalvelut (Tallelokeron käyttöoikeuden luovutus on myyty siellä, missä kiinteistö
sijaitsee.)
– työvoiman vuokrauspalvelu
– irtaimen esineen vuokraus (Jos suomalainen yritys vuokraa irtaimen esineen ulkomaiselta yritykseltä
ulkomailla käyttääkseen sitä täällä, on vuokrauspalvelu myyty Suomessa. Tällöin vuokralleottajan on
suoritettava ulkomaille maksamistaan vuokrista vero. Tämä ja maahantuonnin yhteydessä mahdollisesti
suoritettu vero vuokralleottajalla on oikeus vähentää omassa arvonlisäverotuksessaan.)
– velvollisuus pidättäytyä tekijän- tai muun sellaisen oikeuden käyttämisestä tai tietyn liiketoiminnan
harjoittamisesta
– edellä lueteltujen palvelujen välitys
Telepalvelujen myyntimaa määräytyy samalla tavalla kuin immateriaalipalvelujen myyntimaa. Telepalvelut
verotetaan kuitenkin Suomessa myös silloin, kun ostajana on muu kuin elinkeinonharjoittaja ja kiinteä
toimipaikka, josta palvelu luovutetaan, tai jollei palvelua luovuteta kiinteästä toimipaikasta, myyjän
kotipaikka on Yhteisön ulkopuolella. Lisäksi edellytetään, että palvelu luovutetaan ostajan Suomessa
olevaan pysyvään toimipaikkaan tai, jollei palvelua luovuteta pysyvään toimipaikkaan, ostajan kotipaikka
on Suomessa.
Välityspalvelu on myyty Suomessa, jos välitetty tavara tai palvelu on myyty Suomessa. Jos tällaisen
välityspalvelun ostaja käyttää ostossa jossakin jäsenvaltiossa annettua alv-numeroa, välityspalvelu on
myyty Suomessa, jos numero on annettu Suomessa.
Omat myyntimaasäännökset koskevat kiinteistön myynnin ja vuokrauksen välitystä, tavarakuljetuspalvelun,
tavaran yhteisökuljetuksen, yhteisökuljetukseen liittyvien palvelujen välitystä sekä
immateriaalipalvelujen välitystä. Nämä säännökset on käsitelty em. palvelujen yhteydessä.
Matkatoimistopalvelut
Matkanjärjestäjän omissa nimissään asiakkaalle myymiin erillisistä ostopalveluista koostuviin palvelukokonaisuuksiin
sovelletaan erityistä marginaaliverotusmenettelyä, jossa vero kohdistuu matkanjärjestäjän
myyntipalkkioon.
21
11 Arvonlisäverolain vähennysoikeuden rajoista s. 33
12 Oman käytön veron laskeminen s. 39
Matkanjärjestäjän myyntipalkkioon sovelletaan 22 prosentin verokantaa. Yhteisön alueelle tapahtuviin
matkoihin liittyvät myyntipalkkiot ovat verollisia.
Matkanjärjestäjän omissa nimissään myymät matkatoimistopalvelut siltä osin kuin on kysymys toisen
yrityksen ulkomailla suorittamista kuljetus-, majoitus- ja muista sellaisista palveluista tai tavaroista,
jotka luovutetaan matkustajalle Yhteisön ulkopuolella, ovat verottomia. Tämän säännöksen nojalla ns.
pakettimatkat Yhteisön ulkopuolelle ovat verottomia.
Muut verottomat palvelujen myyntitilanteet
• Verotonta on palvelun myynti ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevan vesi- tai ilma-aluksen
taikka sen lastin välittömiä tarpeita varten sekä tällaisella aluksella tapahtuva palvelun myynti
ulkomaille matkustaville. Tällaisilla aluksilla tapahtuva palvelujen myynti on verotonta silloinkin,
kun myynti tapahtuu Suomen aluevesillä tai ilmatilassa.
• Kansainvälistä postiliikennettä koskevan kuljetuspalvelun ja siihen liittyvien palvelujen myynti ulkomailla
postiliikennettä harjoittavalle yritykselle tai yhteisölle on verotonta.
• Välityspalvelut ovat verottomia silloin, kun välitetyn tavaran tai palvelun myynti on verottomien vesialusten
myyntiä, vuokrausta tai rahtausta, verottomiin vesialuksiin kohdistuvan työn myyntiä, kullan
myyntiä keskuspankille, verotonta tavaran vientiä Yhteisön ulkopuolelle, verotonta palvelun myyntiä
tai verotonta vakuutuspalvelun myyntiä. Myös toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville diplomaattisille
edustustoille ja tietyille kansainvälisille järjestöille tapahtuvien tavaroiden ja palvelujen myynnin
välitys on verotonta. Lisäksi verotonta on luotonvälitys ja arvopapereiden välitys lukuun ottamatta
sellaisia arvopapereita, jotka yksin tai yhdessä muiden arvopapereiden kanssa tuottavat oikeuden
hallita määrättyä huoneistoa tai kiinteistöä taikka kiinteistön osaa. Verotonta on myös arpajaisverolain
2 §:n 1 mom. 1 kohdassa tarkoitettu arpajaisten välitys.
4 OMAAN KÄYTTÖÖN OTTO
Verollista toimintaa on paitsi tavaran tai palvelun myynti myös yrityksen tai yrittäjän oma vähennyskelvoton
käyttö.11 12
Tavaran ottamisella omaan käyttöön tarkoitetaan sitä, että arvonlisäverovelvollinen elinkeinonharjoittaja
– ottaa tavaran yksityiseen kulutukseen,
– luovuttaa tavaran vastikkeetta tai käypää arvoa huomattavasti alempaa vastiketta vastaan tai
– siirtää tai muulla tavalla ottaa tavaran muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Veroa tavaran omasta käytöstä suoritetaan vain jos tavarasta on voitu tehdä vähennys tai tavara on
valmistettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä.
Palvelun ottamisella omaan käyttöön tarkoitetaan sitä, että arvonlisäverovelvollinen elinkeinonharjoittaja
– suorittaa tai muulla tavalla ottaa palvelun yksityiseen kulutukseen,
– luovuttaa palvelun vastikkeetta tai käypää arvoa huomattavasti alempaa vastiketta vastaan,
– suorittaa tai muulla tavalla ottaa palvelun vähennysrajoitusten alaiseen käyttöön tai
– ottaa ostetun palvelun muutoin muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Veroa omasta käytöstä suoritetaan vain, jos ostetusta palvelusta on voitu tehdä vähennys tai itse
suoritettu palvelu on suoritettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä ja elinkeinonharjoittaja myy vastaavia
palveluja ulkopuolisille.
Tyypillisin oman käytön tilanne lienee se, että elinkeinonharjoittaja käyttää liikeomaisuutta yksityiseen
kulutukseensa. Jos elinkeinonharjoittaja ottaa yrityksestä hyödykkeen omaan tai perheensä kulutukseen
tai vaikka lahjoitustarkoitusta varten, hänen on suoritettava omaan käyttöön otosta veroa.
Omaa käyttöä on myös hyödykkeen luovuttaminen vastikkeetta, esimerkiksi vastikkeettomat luovutukset
henkilökunnan yksityiseen kulutukseen tai edustuslahjat. Sen sijaan tavaranäytteenä tai
tavanomaisena mainoslahjana tapahtuvat luovutukset ovat verottomia. Myös käypää arvoa huomattavasti
alempaa vastiketta vastaan tapahtuvat luovutukset ovat omana käyttönä verollisia. Tämä ei kuitenkaan
koske normaaliin kaupankäyntiin liittyviä hinnanalennuksia ja henkilökunta-alennuksia.
22
Omaa käyttöä on niin ikään tavaran tai ostetun palvelun siirtäminen yrityksen sisällä muuhun kuin
vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Esimerkiksi kun tavara tai ostettu palvelu siirretään liiketoiminnan
sisällä verolliselta toimialalta verotuksen ulkopuolella olevalle toimialalle tai yrityksen verollisella toimialalla
vähennykseen oikeuttavasta käytöstä vähennysrajoitusten alaiseen käyttöön, maksetaan omaan
käyttöön otosta veroa.
Vähäinen oma käyttö
Tavaran tai palvelun omaan käyttöön ottamisesta ei suoriteta veroa, kun elinkeinonharjoittaja ottaa
vähäisessä määrin tavaroita ja palveluita omaan tai perheensä yksityiseen kulutukseen. Vähäisen oman
käytön rajana pidetään noin 850 euroa (ilman alv) vuodessa. Jos tavaroita ja palveluita otetaan omaan
tai perheen yksityiseen kulutukseen enemmän kuin 850 euron arvosta vuodessa, niin vain 850 euron
yli menevästä määrästä on suoritettava arvonlisäveroa. Vähäisen oman käytön verottomuus koskee vain
tapauksia, joissa arvonlisäverovelvollisena on luonnollinen henkilö, puolisot, jakamaton kuolinpesä tai
verotusyhtymä.
Verovelvollisuuden päättyessä haltuun jääneistä tavaroista suoritetaan veroa kuten tavaran ottamisesta
omaan käyttöön.
5 OMAN KÄYTÖN VEROTUKSEN ERITYISTILANTEET
Rakentamispalvelun oma käyttö
Rakennusliikkeen omatuotannon ja perustajaurakoinnin arvonlisäverotus on soveltamisalan rajauksen
takia jouduttu toteuttamaan rakentamispalvelun omana käyttönä. Neutraalisuussyistä itse suoritettujen,
muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevan kiinteistön käyttöön liittyvien palvelujen oman
käytön verotus on hyvin laajaa.
Uudisrakennuksen myynti maapohjineen on verotonta. Kun rakennusliike ostaa tai vuokraa maa-alueen,
rakentaa sille rakennuksen ja myy rakennuksen maapohjineen tai vuokraoikeuksineen, ei myynnistä
ole suoritettava veroa.
Perustajaurakoinnissa rakennusyritys esimerkiksi perustaa asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön, merkitsee
osake-enemmistön ja tekee sen kanssa urakkasopimuksen. Rakennusyritys rakentaa yhtiölle rakennuksen
ja myy arvonlisäverotta rakennuksen huoneistojen hallintaan oikeuttavat osakkeet.
Rakennuksen ja pysyvän rakennelman myynti maapohjineen tai vuokraoikeuksineen sekä perustajaurakointina
tapahtuva rakentaminen verotetaan rakentamispalvelun omaan käyttöön ottona.
Edellä mainituissa tilanteissa elinkeinonharjoittajan on suoritettava veroa rakentamispalvelun
ottamisesta omaan käyttöön riippumatta siitä, myykö hän rakentamispalveluja ulkopuolisille. Veroa
on suoritettava rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta myös silloin, kun palvelu suoritetaan
verotonta elinkeinotoimintaa varten.
Omaan käyttöön ottamisena verotetaan rakentamispalvelu myös silloin, kun rakennusliike rakentaa
muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Esimerkiksi myytäväksi ostetun vanhan rakennuksen
peruskorjaustyö ennen rakennuksen myyntiä verotetaan omana käyttönä. Kunnostetun rakennuksen
edelleenmyynti sinänsä on verotonta myyntiä.
Omaan käyttöön otetusta rakentamispalvelusta suoritetaan arvonlisäveroa välittömistä ja välillisistä
kustannuksista.
Kiinteistöhallintapalvelun oma käyttö
Rakennukseen kohdistuvat rakentamispalvelut, siivoustyöt, muu puhtaanapito ja kiinteistönhoito sekä
talous- ja hallintopalvelut ovat verollisia kiinteistöön kohdistuvia palveluja. Jos kiinteistöä tai sen osaa
käytetään muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, esimerkiksi verottomassa pankki- ja vakuutustoiminnassa
tai edustustilana, verotetaan elinkeinonharjoittajan itse suorittamat siivous- ym. työt
kiinteistöhallintapalvelujen omana käyttönä.
Kiinteistöhallintapalvelujen oma käyttö on verollista riippumatta siitä, harjoitetaanko yleensäkään
mitään liiketoimintaa. Siten verovelvollisuus koskee esim. asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöitä, yleishyödyllisiä
yhteisöjä ja uskonnollisia yhdyskuntia. Kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön veron perusteena
on välittömien ja välillisten kustannusten yhteismäärä.
23
Kiinteistön omistajan tai haltijan ei kuitenkaan ole suoritettava veroa kiinteistöhallintapalvelusta, jos
hän käyttää kiinteistöä pääasiallisesti asuntonaan. Veroa ei ole suoritettava kiinteistöhallintapalvelujen
omasta käytöstä myöskään silloin, kun kalenterivuoden aikana suoritetuista kiinteistöhallintapalveluista
aiheutuneet palkkakustannukset sosiaalikuluineen ovat enintään 35 000 euroa (uusi raja 1.1.2004
alkaen). Jos kiinteistön hoito tehdään niin, ettei palkkakustannuksia synny, esim. taloyhtiössä työt
tehdään talkoilla eikä korvauksia makseta, ei synny myöskään mitään arvonlisäverotettavaa kiinteistöhallintapalvelua.
Edellä mainittu 35 000 euron raja on kiinteistön omistaja- tai haltijakohtainen. Jos kiinteistönhaltijalla
on useita kiinteistöjä, palkkakustannukset lasketaan rajan ylittymistä arvioitaessa kaikkien
kiinteistöjen osalta yhteen. Jos kiinteistönhaltijalla on myös verollisessa, vähennykseen oikeuttavassa
käytössä olevia kiinteistöjä, näihin kiinteistöihin kohdistuvia palkkakustannuksia ei kuitenkaan oteta
laskelmassa huomioon.
Jos kiinteistön omistaja tai haltija myy kiinteistöhallintapalveluja ulkopuolisille, 35 000 euron rajaa
ei sovelleta. Veroa maksetaan tällöinkin kiinteistöhallintapalvelusta aiheutuneiden välittömien ja välillisten
kustannusten yhteismäärästä.13
Rakennuksen ja perusparannuksen vähennysten palautus
Kiinteistön uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittynyt rakentamispalvelu katsotaan otetuksi
omaan käyttöön myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja myy kiinteistön tai ottaa sen muuhun kuin vähennykseen
oikeuttavaan käyttöön, jos rakentamispalvelun tai kiinteistön hankinnasta on voitu tehdä
vähennys tai jos rakentamispalvelu on itse suoritettu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Jos elinkeinonharjoittaja on itse suorittanut rakentamispalvelun, oikaisuvelvollisuutta ei ole palkkakustannusten
ja niihin liittyvien sosiaalikulujen osalta, jos nämä kalenterivuoden aikana suoritetuista
rakentamispalveluista aiheutuneet kustannukset eivät ylitä 35 000 euroa. Tätä rajaa ei sovelleta, jos
verovelvollinen on myynyt rakentamispalveluja ulkopuolisille, harjoittanut omaan lukuun rakentamista
tai perustajaurakointia. Oikaisuvelvollisuus koskee kuitenkin aina ostettuja rakentamispalveluja ja -
materiaalia.
Oikaisuvelvollisuudelle on viiden vuoden määräaika. Veroa ei siten suoriteta, jos kiinteistö myydään
tai sen käyttötarkoitus muuttuu myöhemmin kuin viiden vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä,
jonka aikana rakentamispalvelu on valmistunut. Viiden vuoden määräajan sisällä kiinteistön
myynnissä tai siirrossa vähennyskelvottomaan käyttöön on vero palautettava ostetuista uudisrakentamis-
ja perusparannuspalveluista sekä rakennusmateriaaleista, joiden ostosta on vero voitu vähentää
markkamäärästä riippumatta. Viiden vuoden määräajan jälkeen kiinteistön voi myydä tai ottaa mihin
tahansa käyttöön ilman veroseuraamuksia.
Henkilökunnalle luovutetun tarjoilupalvelun oma käyttö 14
Henkilöstöruokalatoiminta on verollista toimintaa, johon sovelletaan yleistä 22 prosentin verokantaa.
Työnantaja on verovelvollinen oman ruokalansa osalta myös silloin, kun ruoka tarjotaan henkilökunnalle
vastikkeetta tai käypää hintaa alhaisempaan hintaan. Tällöin henkilökunnalle luovutettu tarjoilupalvelu
verotetaan omana käyttönä. Henkilökunnalle luovutettu tarjoilupalvelu verotetaan omana käyttönä myös
silloin, kun luovutus ei tapahdu verollisen liiketoiminnan yhteydessä ja työnantaja ei tarjoile lainkaan
ulkopuolisille. Tarjoilupalvelujen oman käytön verotus koskee myös valtiota, kuntaa, seurakuntaa ja yleishyödyllistä
yhteisöä. Veron perusteena on palvelusta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset.
Verovelvollinen voi halutessaan laskea veron perusteen siten, että välillisten kustannusten määrä on 22
prosenttia välittömistä kustannuksista.
Tarjoilupalvelun oman käytön veron peruste luetaan vähäisen toiminnan liikevaihtorajaan (8 500
euroa).
13 Asiasta on Verohallituksen ohjekirje 3.3.2004 D 481/40/2004
14 Asiasta on Verohallituksen ohjekirjeet 22.3.2002 D 603/40/2002 ja 8.3.2004 D 312/40/2004
24
III Arvonlisäveroton toiminta
Kaikki liiketoiminnan muodossa tapahtuva tavaroiden ja palvelujen myynti on pääsääntöisesti verollista.
Liiketoiminnan muodossa tapahtuvassa tavaroiden ja palveluiden myynnissä verottomuus on poikkeuksellista.
Verottomat hyödykkeet on lueteltu tyhjentävästi arvonlisäverolaissa.
Tämän luvun kohdassa 1 selostetaan ne verottomat myynnit, joiden tuottamiseen käytettyjen tuotantopanosten
ostohintaan sisältyvää veroa ei saa vähentää. Luvun kohdissa 2 ja 3 selostetaan ns.
nollaverokannan alaisia myyntejä, yritysjärjestelyjä ja kansainväliseen kauppaan liittyviä verottomia
myyntejä. Näiden verottomien myyntien tuotantopanoksiin sisältyvät verot ovat vähennyskelpoisia.
Taide-esineiden ensimyynnin verottomuus on poistunut 1.1.2003 alkaen.
1 VEROTTOMAT MYYNNIT, JOISTA EI OLE VÄHENNYSOIKEUTTA
Tässä kohdassa käsiteltyjä verottomia myyntejä ei ilmoiteta valvontailmoituksessa.
Kiinteistönluovutukset
Kiinteistöllä tarkoitetaan arvonlisäverolaissa maa-aluetta, rakennusta ja pysyvää rakennelmaa tai niiden
osaa. Rakennuksen luovuttamista urakkasopimuksen perusteella ei kuitenkaan pidetä kiinteistön vaan
verollisen rakentamispalvelun luovutuksena.
Rakentamispalvelun (esim. rakennuksen suunnittelu-, valvonta-, pystytys-, muutos-, korjaus, kunnostamis-,
asentamis- ja purkamistyöt ja työn yhteydessä asennetun tavaran luovuttaminen) myynti on
normaaliin tapaan verollista toimintaa. Verollista on paitsi talonrakennustoiminta, muidenkin rakentamispalveluiden
myynti esim. maa- ja vesirakennustyöt. Verollisena rakentamispalvelun myyntinä pidetään
urakka-, laskutus- tai muuhun rakentamissopimukseen perustuvaa rakennuksen luovuttamista ja muita
rakennukseen tai sen maapohjaan kohdistuvia työsuorituksia.
Kiinteistön myynti sekä asumistarkoituksiin että liiketoimintaa varten on verotonta. Kiinteistökauppojen
lisäksi myös maa-alueen, rakennusten ja huoneistojen vuokraaminen jää verotuksen ulkopuolelle.
Vuokraoikeuden lisäksi myös muiden kiinteistöön kohdistuvien oikeuksien myynti on pääsääntöisesti
verotonta. Kun kiinteistönomistaja tai -haltija luovuttaa vuokralaiselle kiinteistön verottoman käyttöoikeuden
luovutuksen yhteydessä sähköä, kaasua, lämpöä ja vettä tai huolehtii kiinteistön jätehuollosta,
ei näistä perityistä korvauksista ole suoritettava veroa riippumatta siitä, sisältyvätkö korvaukset vuokraan
vai veloitetaanko niistä erikseen.
Kiinteistön käyttöoikeuden luovutus on kuitenkin jäljempänä määritellyissä tilanteissa verollista.
Veron kertaantumisen estämiseksi kiinteistönomistajalla tai -haltijalla on lisäksi mahdollisuus hakeutua
verovelvolliseksi liikehuoneistojen vuokrauksesta. Myös vähennykseen oikeuttavassa käytössä olleen kiinteistön
myynnistä tai sen käyttötarkoituksen muutoksesta on eräin edellytyksin suoritettava veroa.15
Asuinkiinteistön ja teollisuus- sekä liikekiinteistön määritelmät eroavat toisistaan. Teollisuus- ja
liikerakennuksen verokohtelu koskee vain itse rakennusta ainesosineen sekä sellaista varustusta, joka
palvelee yleisesti rakennuksen pysyvää käyttöä riippumatta siitä, mitä toimintaa rakennuksessa harjoitetaan.
Kiinteistöön eivät kuulu kiinteistöllä harjoitettavaa erityistä toimintaa palvelevat koneet, laitteet
ja kalusteet. Niiden myynti ja vuokraus on siten verollista myös silloin, kun se tapahtuu verottoman
kiinteistön myynnin tai vuokrauksen yhteydessä.
Asuinrakennuksen verokohtelu ulottuu myös asuinirtaimistoon. Verottomaan kiinteistön myyntiin
tai vuokraukseen tavanomaisesti liittyvä asuinirtaimiston myynti tai vuokraus on myös verotonta.
Asuinirtaimistoa ovat erilaiset tarpeistoesineet sekä kodinkoneet ja -laitteet, esimerkiksi liedet, jää- ja
pakastinkaapit sekä liesituulettimet.
Seuraavat kiinteistön käyttöön liittyvät palvelut on säädetty kuitenkin poikkeuksellisesti arvonlisäverolliseksi
toiminnaksi:
• maa- tai kiviaineksen otto-oikeuden, metsän hakkuuoikeuden tai metsästys- taikka kalastusoikeuden
myynti,
• majoitustoiminta eli huoneiden, leirintäpaikkojen, mökkien tai muiden sellaisten tilojen käyttöoikeuden
luovuttaminen,
15 Asiasta enemmän s. 15
25
• kokous-, näyttely-, urheilu- tai muun sellaisen tilan käyttöoikeuden tilapäisluonteinen luovuttaminen,
• pysäköintitoiminnassa tapahtuva pysäköintipaikkojen luovuttaminen,
• sataman tai lentokentän luovuttaminen vesi- tai ilma-alusten käyttöön,
• säilytyslokeroiden käyttöoikeuden luovuttaminen,
• ilmoitus- tai mainostilan, ajanviete- tai virvoitusjuoma-automaatin tai muun sellaisen laitteen taikka
pelin vaatiman tilan vuokraaminen ja
• yleisen tien tai rautatien kokonaishoitopalvelun luovuttaminen valtiolle.
Terveyden- ja sairaanhoito
Terveyden- ja sairaanhoitopalvelun ja sen yhteydessä luovutetun, hoitoon tavanomaisesti liittyvän palvelun
ja tavaran myynti on verotonta. Verottomia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja ovat toimenpiteet,
jotka tehdään ihmisen terveydentilan määrittämiseksi tai terveyden palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi.
Terveyden- ja sairaanhoitopalveluita ovat myös työterveyshuolto ja lakisääteinen kuntoutus.
Verotonta on valtion tai kunnan ylläpitämän laitoksen antama sairaala- tai muu laitoshoito sekä
myös yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitetuissa laitoksissa annettava luvanvarainen
hoito.
Myös terveydenhuollon ammattihenkilön antama hoito on verotonta. Terveydenhuollon ammattihenkilöt
(mm. lääkärit, hammaslääkärit, fysioterapeutit, hammasteknikot, koulutetut hierojat ja optikot)
harjoittavat toimintaansa lakiin perustuvan oikeuden tai luvan nojalla tai heillä on lain nojalla oikeus
käyttää terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikettä.
Lisäksi verottomia ovat muun muassa sairaankuljetukset erityisesti tätä tarkoitusta varten varustetulla
kuljetusvälineellä, tutkimus- ja laboratoriopalvelut sekä hammasproteesit ja niihin kohdistuvat
hammastekniset työsuoritukset. Myös äidinmaidon, ihmisveren, ihmiselimien ja ihmiskudosten myynti
on verotonta.
Verotonta on myös niiden välittömästi terveyden- ja sairaanhoidossa käytettävien tavaroiden ja palveluiden
myynti, jotka yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettu terveydenhuollon palvelujen
antaja tai terveydenhuollon ammattihenkilö tässä toiminnassaan myy tai vuokraa toiselle terveydenhuollon
palvelujen antajalle tai terveydenhuollon ammattihenkilölle. Siis mm. ne korvaukset, joita lääkäri- ja
hammaslääkärikeskukset veloittavat niissä toimivilta ammatinharjoittajilta koneitten ja laitteiden käytöstä
ja niiden huollosta sekä hoitomateriaalista, ovat tämän säännöksen nojalla verottomia.
Eläinten lääkinnällinen hoito ja hoitoon liittyvien tavaroiden myynti on verollista.
Sosiaalihuolto 16
Verotonta on sosiaalihuoltona tapahtuva palvelujen ja tavaroiden myynti. Verotonta sosiaalihuoltoa on
valtion, kunnan ja kuntayhtymän harjoittama sekä lääninhallituksen tai kunnan sosiaaliviranomaisen
valvoma muun sosiaalihuollon palvelujen tuottajan harjoittama toiminta. Verotonta sosiaalihuoltoa on
lasten ja nuorten huolto, lasten päivähoito, vanhusten huolto, kehitysvammaisten huolto, muut vammaisten
palvelut ja tukitoimet, päihdehuolto sekä muu tällainen toiminta. Verottomuus koskee sekä
avo- että laitoshuoltoa.
Koulutus
Verotonta on sellainen yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, korkeakouluopetus sekä taiteen perusopetus,
jota järjestetään lain nojalla tai avustetaan lain nojalla valtion varoista. Verovapaan koulutuksen
järjestäjänä voi olla valtio, kunta tai yksityinen yhteisö. Jos varsinainen koulutuspalvelu on verotonta,
ovat myös koulutuksen antajan koulutuksen saajalle luovuttamat koulutukseen tavanomaisesti liittyvät
tavarat ja palvelut verottomia (esim. oheismateriaali, ateriat ja majoitus).
Muu kuin edellä mainittu lain nojalla järjestettävä tai lain nojalla valtion varoista avustettava koulutus
on verollista. Tällaista koulutusta on muun muassa liiketaloudellisin perustein järjestetty sekä harrastustoimintaan
liittyvä koulutus ja opetustoiminta, esimerkiksi auto-, tanssi-, ratsastus- ja hiihtokoulut.
16 Asiasta on Verohallituksen tiedote 6/1999 17.5.1999
26
Oppilaitosruokailu
Oppilaitoksessa koulutuksensaajalle tapahtuvasta tarjoilusta ei suoriteta veroa, kun tarjoilu tapahtuu
verottoman koulutuksen yhteydessä ja tarjoilu liittyy tavanomaisesti koulutukseen. Siis myös muut kuin
oppilaitokset voivat myydä tarjoilupalvelut oppilaille verotta em. edellytysten täyttyessä.
Rahoituspalvelut
Verotonta rahoituspalvelua on ottolainaus ja muu varainhankinta (mm. talletuksilla, joukkovelkakirjoilla,
sijoitustodistuksilla sekä esim. osakeannin järjestäminen). Myös luotonanto ja muu rahoituksen
järjestäminen (mm. perinteinen antolainaus, luotonvälitys, rahoituskokonaisuuksien kokoaminen,
luottokorttirahoitus, osamaksukaupan rahoitus ja factoring-toiminta) on verotonta. Verottomuus koskee
paitsi varsinaisia luottolaitoksia myös muita yrityksiä. Veroa ei suoriteta esimerkiksi osamaksu- tai
viivästyskoroista.
Luotonantajan harjoittama luotonhallintapalvelu on verotonta. Myös takaustoiminta, maksuliikkeen
hoito, valuutanvaihto ja arvopaperikauppa on verotonta rahoituspalvelua. Luottolaitosten myymät notariaatti-
ja säilytyspalvelut ovat sitä vastoin verollisia.
Vakuutuspalvelut
Vakuutuspalvelujen myynti on arvonlisäverotonta. Verotonta on vakuutusyhtiöiden, vakuutusyhdistysten,
vakuutuskassojen, työttömyyskassojen ja eläkesäätiöiden harjoittama vakuutustoiminta. Siten esimerkiksi
vakuutus- ja eläkemaksut ovat verottomia. Myös jälleenvakuutustoiminta ja vakuutusten välitys
on verotonta.
Esiintymispalkkiot ja eräät immateriaalioikeudet
Esiintyvän taiteilijan tai muun julkisen esiintyjän tai urheilijan palkkiot ovat verottomia. Esiintyjän esityksen
myynnit tilaisuuden järjestäjälle kuin myös ohjelmatoimistojen väliset tällaisten esitysten myynnit
ennen niiden myyntiä tilaisuuden järjeställe ovat verottomia. Ääni- tai kuvatallennusta koskevan oikeuden
tai kirjallisen tai taiteellisen tekijänoikeuden luovuttaminen sekä jälkikäytöstä saadut korvaukset ovat
niin ikään verottomia. Valokuvaan kohdistuvien oikeuksien luovuttaminen ja niiden perusteella saadut
korvaukset ovat kuitenkin arvonlisäverollisia.
Verollisia oikeuksia ovat myös esimerkiksi patenttioikeus, mallioikeus ja oikeus tavaramerkkiin tai
toiminimeen sekä suunnitelman tai keksinnön käyttöoikeus. Verollista on myös mainosteoksen, kartan
tai sen valmistamiseen käytetyn aineiston, automaattisen tietojenkäsittelyjärjestelmän tai tietokoneohjelman
tai elokuvan tai video-ohjelman oikeuksien myynti.
Tavarat ja palvelut, joista ei vähennystä
Veroa suoritetaan vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevan tavaran tai palvelun myynnistä. Tavara tai
palvelu on vähennykseen oikeuttavassa käytössä, kun sitä käytetään verollisessa liiketoiminnassa eikä
tavara tai palvelu ole vähennysrajoitusten alaisessa käytössä. Sillä, onko hyödykkeen hankintahintaan
sisältynyt veroa ei vai, ei ole merkitystä. Veroa on suoritettava esim. sellaisen liikeomaisuuden myynnistä,
jonka yritys on yritysjärjestelytilanteessa ostanut verottomana mutta verollista liiketoimintaa varten.
Veroa on myös suoritettava kun myydään käytetty tavara, jonka ostolaskussa on ollut merkintä siitä, että
myyjä on soveltanut marginaaliverotusmenettelyä.
Jos myydään hyödyke, joka on ollut osittain verollisessa käytössä, myynnistä verollista on se osuus,
joka vastaa verollista käyttöä, esim. pakettiauto, joka osin on ollut liikkeen tavarakuljetuksissa ja osin
yksityiskäytössä. Kun myydään vähennysrajoitusten alainen tavara, esim. henkilöauto, jota on käytetty
myös yksityisajoihin, myynti on veroton.
Myös ulkomaankauppaa ja verotonta toimintaa harjoittavat yritykset sekä kunnat voivat myydä muussa
kuin palautukseen tai vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevan käyttöomaisuuden verotta.
Liikevaihtoverolain aikana hankitun käyttöomaisuuden myynti on verotonta, ellei tavaran hintaan
sisältyvää veroa ole voitu vähentää.
Jos yritys ei ole saanut tehdä vähennystä ennen 1.2.1993 käyttöönotetusta tavarasta, koska siitä oli
liikevaihtoverotuksessa tehty ns. laskennallinen vähennys, tavaran myynnistä ei ole 1.1.1995 jälkeen
suoritettava veroa. (Muutos 1.1.1996 alkaen.) Tällaisen tavaran ostaja ei voi tehdä vähennystä tästä
27
verottomasta hankinnasta. Jos tavara kuitenkin tulee ostajalle edelleenmyytäväksi Suomessa, hän saa tehdä
ns. marginaaliverotusmenettelyn mukaisen vähennyksen. Edelleenmyynnistä on suoritettava veroa.
Eräät muut tavarat ja palvelut
Verotonta on setelien ja kolikkojen luovuttaminen käypinä maksuvälineinä. Setelien ja kolikkojen valmistustyön
myynti ja mainittujen tavaroiden myynti keräilyesineinä on sitä vastoin verollista.
Arpajaislainsäädännössä tarkoitettujen arpajaisten ja rahapelien järjestäminen ja välitys sekä arpajaisverolaissa
tarkoitettujen peliautomaattien ja -laitteiden sekä pelien vaatiman tilan luovutus on
verotonta. Sen sijaan esim. musiikkiautomaateista saaduista tuloista on suoritettava veroa.
Yleisen hautapaikan pitäjän luovuttamat hautapaikan avaamis- ja hoitopalvelut sekä muut varsinaiseen
hautaustoimeen liittyvät palvelut ovat verottomia.
Eläinten hävittäminen tai hautaaminen on kuitenkin verollista.
Verottomia ovat myös kuurojen tulkkauspalvelut.
Itse poimittujen luonnonvaraisten marjojen ja sienien myynti on verotonta silloin, kun poimija myy ne
sellaisenaan muualta kuin erityisestä myyntipaikasta. Maantievarren levähdyspaikka ja tori ovat yleisiä
myyntipaikkoja, joten niiltä tapahtuvasta myynnistä ei ole suorittava veroa.
2 NOLLAVEROKANNAN ALAISET MYYNNIT JA YRITYSJÄRJESTELYT
Sanoma- ja aikakauslehdet
Sanoma- ja aikakauslehtien myynti vähintään kuukauden ajaksi tilattuina on verotonta. Yleisesti tilattuina
myytävien lehtien vähintään kuukauden ajan kestävä ilmaisluovutus ei ole verollista omaa käyttöä.
Sanoma- ja aikakauslehtien irtonumeromyynti ja lehtien tilausten välitys on verollista.
Verotonta on myös vähintään neljä kertaa vuodessa ilmestyvän sanoma- ja aikakauslehden painoksen
myynti yleishyödylliselle yhteisölle, joka julkaisee lehteä pääasiassa jäseniään tai osakkaitaan tai jäsenyhteisöjensä
jäseniä tai osakkaita varten ja joka ei harjoita sanoma- tai aikakauslehtien julkaisemista
tai myyntiä liiketoiminnan muodossa.
Vesialukset
Vesialus, jonka rungon suurin pituus on vähintään 10 metriä ja joka ei ole rakenteeltaan pääasiallisesti
huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitettu, voidaan myydä ja vuokrata tai rahdata verotta. Tällaisen verottoman
vesialuksen välitys on verotonta. Verotonta on myös edellä mainittuihin verottomiin vesialuksiin sekä
tällaisesta aluksesta korjattavaksi irrotettuihin tavaroihin kohdistuvan työsuorituksen myynti. Myös työhön
käytetyn ja työn yhteydessä alukseen asennetun tavaran myynti on verotonta.
Yritysjärjestelyt
Liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä tapahtuva tavaroiden tai palvelujen myynti tai muu luovutus
liiketoiminnan jatkajalle on verotonta. Edellytyksenä on lisäksi, että omaisuus tulee liiketoiminnan
jatkajalle käytettäväksi vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen. Jatkaja ei saa tehdä verottomina
hankkimistaan hyödykkeistä vähennystä. Poikkeuksena tästä ovat ne tavarat, joihin liiketoiminnan lopettaja
on soveltanut marginaaliverotusmenettelyä. Niistä tehty marginaaliverovähennys on purettava
eli niistä on maksettava vero. Ostajalla on mahdollisuus soveltaa niihin marginaaliverotusmenettelyä ja
tehdä niistä sen mukainen vähennys.
Myös konkurssin yhteydessä tapahtuva tavaroiden ja palvelujen luovutus liiketoimintaa jatkavalle
konkurssipesälle on verotonta.
Luovuttajan on kuitenkin myös yritysjärjestelytilanteissa palautettava uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen
liittyvän rakentamispalvelun hankinnasta tehdyt vähennykset, joista ostaja voi puolestaan
tehdä vähennyksen omassa verotuksessaan. Oikaisuvelvollisuutta ei ole, jos viiden vuoden määräaika
on kulunut umpeen.
Fuusiota ja jakautumista pidetään arvonlisäverotuksessa yleisseuraantona. Näihin tilanteisiin ei
sovelleta arvonlisäverolain yritysjärjestelysääntöä. Tämän vuoksi luovuttajalle ei fuusiossa ja jakautumisessa
tapahtuvasta omistusoikeuden siirtämisestä aiheudu rakentamispalveluista tehtyjen vähennysten
palautusvelvollisuutta.
28
Kun jatkaja ottaa verottoman liiketoiminnan siirron yhteydessä saatuja tavaroita tai palveluita muuhun
kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, verotetaan ne jatkajan kohdalla omana käyttönä, jos luovuttaja
on voinut tehdä hankinnastaan vähennyksen.17
3 TAVARAN MYYNTI SUOMEN ULKOPUOLELLE
Tavaran myynti Yhteisön alueelle (yhteisömyynti)18
Suomi on EU:n jäsenenä osa EU:n sisämarkkina-aluetta, jossa sovelletaan kotimaan kaupasta ja kolmansiin
maihin tapahtuvasta kaupasta eroavia säännöksiä.
Kaupalliseen toimintaan sovelletaan jäsenmaiden välillä määränpäämaaperiaatetta. Tavarat voidaan
myydä jäsenvaltiosta toiseen verotta, mutta ne verotetaan määränpäämaan säännösten mukaan arvonlisäverotuksen
yhteydessä. Muille kuin arvonlisäverovelvollisille yrityksille, siis esim. yksityishenkilöille
tapahtuva myynti verotetaan pääsääntöisesti siinä maassa, missä tavarat myydään. Poikkeuksena tästä periaatteesta
on kuitenkin uusien kuljetusvälineiden myynti, joka verotetaan aina määränpäämaassa.19
Jos suomalainen yritys myy tavaraa toisessa EU:n jäsenvaltiossa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin
merkitylle yritykselle ja tavara kuljetetaan Suomesta toiseen yhteisömaahan, myynti on veroton yhteisömyynti.
Suomalaisella yrityksellä tulee olla näyttö tavaran kuljetuksesta, esim. kuljetusliikkeen lasku
tms. Suomalainen yritys tarvitsee tiedon kauppakumppaninsa alv-numerosta, jotta se voisi käsitellä
myynnin verottomana yhteisömyyntinä.
• Yhteisömyyntiä on irtaimen esineen myynti. Palvelun myynti ei ole yhteisömyyntiä, vaikka palvelua,
esim. yhteisökuljetusta myytäessä tarvittaisiinkin ostajan alv-numero ja vaikka myynti olisikin tällöin
verotonta.
• Yhteisömyyntinä käsitellään tavaran siirto toiseen yhteisömaahan, esim. yrityksen vaihto-omaisuutta
siirretään toiseen jäsenvaltioon siellä myytäväksi, käyttöomaisuutta siirretään toiseen jäsenvaltioon
siellä käytettäväksi tai tavara toimitetaan toiseen jäsenvaltioon sille siellä tehtävää työsuoritusta
varten silloin, kun tavaraa ei työsuorituksen jälkeen palautetakaan sen omistajalle lähtömaahan.
• Kolmikantamyynnissä eli tilanteessa, jossa tavara myydään kaksi kertaa peräkkäin siten, että tavara
kuljetetaan suoraan ensimmäiseen myyntiin liittyen ensimmäiseltä myyjältä toiselle ostajalle jäsenvaltioista
toiseen, sovelletaan tietyin edellytyksin ensimmäisen ostajan kohdalla yksinkertaistettua
menettelyä.
• Kun sopimukseen kuuluu myydyn tavaran toimitus asennettuna, koko toimitus verotetaan aina siinä
yhteisömaassa, missä asentaminen tapahtuu. Esim. suomalaisen yrityksen Ranskaan paikalleen
asennettuna myymä kone verotetaan kokonaan Ranskassa eikä tavaran myyntiä käsitellä erillisenä
yhteisömyyntinä.
Tavaran myynti Yhteisön ulkopuolelle (vienti)20
Yhteisön alueen ulkopuolelle suuntautuva tavarakauppa tapahtuu tullin valvonnassa. Tietyissä tilanteissa
tavaran myynti Yhteisön alueen ulkopuolelle on säädetty verottomaksi myynniksi.
• Tavallisimmin tavara myydään Yhteisön ulkopuolelle siten, että myyjä tai joku muu hänen nimissään
toimittaa tavaran Yhteisön ulkopuolelle. Myynnin verottomuus osoitetaan tällöin myyjälle jäävillä
vientiasiakirjoilla.
• Kun yksi tai useampi itsenäinen kuljetusliike ostajan toimeksiannosta kuljettaa tavaran suoraan
myyjältä yhteisön ulkopuolelle, myynti on verotonta. Myynnin verottomuus osoitetaan tällöin ostajalta
saatavilla vientiasiakirjoilla.
• Verotonta on tavaran myynti ulkomaiselle yritykselle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen ja joka
noutaa tavaran maasta viedäkseen sen välittömästi Yhteisön ulkopuolelle. Tällä perusteella verotonta
on kaupallinen vienti, siis ex works -ehdoin ulkomaiselle yritykselle tapahtuva myynti, ei sen sijaan
matkustajille tai muille kuluttajille tapahtuva myynti. Osoitukseksi siitä, että ostajana on yritys,
17 Asiasta on Verohallituksen tiedote 177
18 Asiasta on Verohallituksen tiedote 175
Ahvenanmaan maakunnan ja EU:n veroalueen välisiin tavaroiden myynteihin ei sovelleta yhteisökaupan arvonlisäverojärjestelmää,
ks. Verohallituksen tiedote 176
19 Asiasta on Verohallituksen tiedotteet 180, 179 ja 170
20 Asiasta on Verohallituksen tiedote 174
Ahvenanmaan maakunnan ja Suomen väliseen tavarakauppaan sovelletaan vientiä koskevia säännöksiä, ks. Verohallituksen
tiedote 176
29
20 Asiasta on Verohallituksen tiedote 174 20 Asiasta on Verohallituksen tiedote 174
Ahvenmaan maakunnan ja Suomen väliseen tavarakauppaan sovelletaan vientiä koskevia säännöksiä, ks. Verohalli- Ahvenmaan maakunnan ja Suomen väliseen tavarakauppaan sovelletaan vientiä koskevia säännöksiä, ks. Verohallituksen
tiedote 176 tuksen tiedote 176
21 Asiasta on Verohallituksen tiedote 720 21 Asiasta on Verohallituksen tiedote 720
22 Asiasta on Verohallituksen tiedote 171 22 Asiasta on Verohallituksen tiedote 171
23 Asiasta on Verohallituksen tiedote 173 23 Asiasta on Verohallituksen tiedote 173
ostajalta voidaan pyytää esim. kaupparekisteriotetta vastaavaa asiakirjaa asian varmentamiseksi.
Myynnin verottomuus muutoin osoitetaan tällöinkin vientiasiakirjoin.
• Verottomia ovat myös tavaratoimitukset ns. rahtityöliikkeille eli tavaran myynti ulkomaiselle ostajalle,
joka ei ole Suomessa verovelvollinen, jos tavara toimitetaan hänen toimeksiannostaan ja häntä veloittaen
verovelvolliselle liikkeenharjoittajalle työsuorituksen tekemistä ja edelleen Yhteisön ulkopuolelle
toimittamista varten.
Muut vientiin rinnastettavat tilanteet
• Tavaran myynti on verotonta, kun se toimitetaan tullikoodeksissa tarkoitettuun varastointimenettelyyn
tai siirretään vapaa-alueelle tai vapaavarastoon, ei kuitenkaan silloin, kun tavara tulee näissä paikoissa
varasto- tai muuta toimintaa harjoittavan yrityksen käyttöomaisuudeksi. Tavaran voi toimittaa vapaaalueelle
tai tullivarastoon verottomasti myyjä tai itsenäinen kuljetusliike taikka myynti voi tapahtua ex
works -ehdoin. Tavaran myynti on verotonta myös silloin, kun se toimitetaan verovarastoon. Verovarastoon
voidaan asettaa vain tiettyjä laissa lueteltuja teollisuuden raaka-aineita kuten esim. kuparia,
sinkkiä, jyviä ja siemeniä, raakasokeria, mineraaliöljyjä ja selluloosaa sekä ns. muonitustavaraa.
Verovaraston pitoon tarvitaan veroviraston lupa.21 Verotonta on myös tavaran myynti silloin kun ne
ovat edellä luetelluissa varastointimenettelyissä, lukuun ottamatta siellä käytössä olleita tavaroita.
• Tavaran luovutus takuu- tai muun vastaavan sitoumuksen nojalla sitoumuksen antaneelle ulkomaalaiselle,
joka ei ole Suomessa verovelvollinen, on verotonta.
• Ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevan vesi- tai ilma-aluksen varustamiseen ja tällaisella
aluksella myytäväksi tulevien tavaroiden myynti on verotonta.
• Verotonta on ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynti tai rahtaus yritykselle, joka maksua
vastaan harjoittaa pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä. Tällaiselle yritykselle tapahtunut
ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen vuokraus tai rahtaus sekä niihin kohdistuvien työsuoritusten
myynti on myös verotonta
• Verotonta on myös matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynti EU:n ulkopuolelle matkustavalle
henkilölle lentokentällä sijaitsevassa, tullikoodeksissa tarkoitetussa myymälässä.
• Verotonta on tavaroiden ns. turistimyynti yhteisön ulkopuolella muualla kuin Norjassa asuvalle henkilölle.
Edellytyksenä on, että ostajan selvitetään itse vieneen tavarat Suomesta niitä täällä käyttämättä
myyntikuukautta seuraavien kolmen kuukauden kuluessa ja että ostajalta peritty vastike on vähintään
40 euroa. Tätä tax free -myyntiä voidaan harjoittaa paitsi erityisen toimiluvan saaneiden yritysten
välityksellä myös siten, että myyjäliike itse huolehtii veron palauttamisesta ostajalle saatuaan tältä
selvityksen tavaran viennistä pois Suomesta tai EU:n alueelta. 22
• Verotonta on tavaroiden ja palveluiden myynti toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville diplomaateille
vastavuoroisuusperiaattein. Myyjä tarvitsee tällöin ostajalta viranomaisvahvisteisen selvityksen siitä,
että ostaja on oikeutettu verottomaan ostoon. 23
• Verotonta on moottoriajoneuvojen myynti Suomessa toimiville diplomaateille.23 Ostajan on annettava
myyjälle ulkoasiainministeriön vahvistama todistus siitä, että ostaja on oikeutettu verottomaan
hankintaan.
• Verotonta on tavaroiden ja palveluiden myynti tietyille kansainvälisille järjestöille ja niiden henkilökunnalle.
Järjestön edustajan on tällöin annettava myyjälle viranomaisvahvisteinen selvitys siitä,
että se on oikeutettu verottomaan ostoon.23
• Verotonta on tavaroiden ja palveluiden myynti Euroopan Yhteisöjen toimielimille ja niiden henkilökunnalle.
Ostajan on annettava myyjälle selvitys, joka osoittaa sen, että ostaja on oikeutettu verottomaan
hankintaan. 23
• Verotonta on tavaroiden ja palveluiden myynti toisessa jäsenvaltiossa oleville Nato-joukoille (Pohjois-
Atlantin Liitto). Oikeus verottomaan osto-oikeuteen osoitetaan todistuksella, jonka antaa
määränpäävaltion asianomainen viranomainen.
• Muut kansainväliseen kauppaan liittyvät verottomat palvelujen myynnit ks. sivu 18
30
4 SIJOITUSKULTA 24
Sijoituskullan myynti, välitys, yhteisöhankinta ja maahantuonti on verotonta.
Sijoituskullan myynnistä ja välityksestä on kuitenkin tietyin edellytyksin mahdollisuus valita verollisuus.
Kun myyjä valitsee myynnin verollisuuden sovelletaan ns. käännettyä verovelvollisuutta, jos
ostaja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Tällöin ostaja on myyjän puolesta verovelvollinen
sijoituskullan verollisesta myynnistä. Käännettyä verovelvollisuutta ei kuitenkaan sovelleta valittaessa
sijoituskullan välityksen verollisuus.
Sijoituskullan verokohtelun erityismenettelyyn sisältyy useita vähennys- ja palautusoikeutta koskevia
säännöksiä.
24 Asiasta on Verohallituksen tiedote 16/1999 8.12.1999
31
IV Tavaran hankinta ulkomailta
1 TAVARAN OSTO YHTEISÖN ALUEELTA (YHTEISÖHANKINTA)25
EU:n sisäkauppajärjestelmässä Yhteisön alueella yritysten välinen tavarakauppa verotetaan periaatteessa
määränpäämaan arvonlisäverotuksen yhteydessä. Tulli ei valvo yhteisön alueella tapahtuvaa
tavarakauppaa.
Tavaroiden yhteisöhankintaa koskevat säännökset muodostavat ikään kuin peilikuvan yhteisömyyntiä
koskevista säännöistä. Mikäli tavaratoimitus on ollut toisessa jäsenmaassa veroton yhteisömyynti, arvonlisäverovelvollisen
suomalaisen asiakkaan on maksettava arvonlisävero hankinnasta Suomessa.
Yhteisöhankinnalla tarkoitetaan irtaimen esineen omistusoikeuden vastikkeellista hankintaa, jos
myyjä, ostaja tai joku muu heidän puolestaan kuljettaa esineen ostajalle jäsenvaltiosta toiseen.
• Tavaran yhteisöhankinnan katsotaan pääsääntöisesti tapahtuvan Suomessa, jos tavaran kuljetus
päättyy täällä.
• Tavaran yhteisöhankinnan katsotaan tapahtuvan Suomessa silloinkin, kun ostaja on käyttänyt hankinnassaan
Suomessa annettua alv-numeroa ja tavaran kuljetus on alkanut toisesta jäsenvaltiosta
ja päättynyt johonkin toisen jäsenvaltioon kuin Suomeen. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos ostaja
näyttää, että hankinta on verotettu kuljetuksen päättymisvaltiossa.
• Tavaran yhteisöhankintana pidetään elinkeinonharjoittajan liikeomaisuuteen kuuluvan tavaran (esim.
varaston tai käyttöomaisuuden) siirtoa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen käytettäväksi täällä harjoitettavaan
liiketoimintaan.
Yhteisöhankinnan veron perusteena on myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuva hinta, joka
sisältää kaikki ostajalta perittävät hinnanlisät. Jos myyjä veloittaa ostajalta tavaran toimittamisesta
aiheutuneet kustannukset, on ne luettava arvoon, josta vero lasketaan.
Veron perusteesta saadaan vähentää myyjän antama, verollista yhteisöhankintaa koskeva alennus ja
muu sellainen oikaisuerä sekä palautetuista pakkauksista suoritettu korvaus.
Yritys saa vähentää yhteisöhankinnasta suoritettavan veron, jos tavara hankitaan vähennyskelpoiseen
tarkoitukseen.
Poikkeukset yhteisöhankinnan verollisuudesta
Yhteisöhankinnasta ei ole suoritettava veroa seuraavissa tapauksissa:
• jos tavaran maahantuonnista ei olisi suoritettava veroa, (poikkeukset maahantuonnin verollisuudesta
s. 32)
• jos tavaran myynti olisi verotonta sen perusteella, että:
1) kysymys olisi sellaisen tavaran myynnistä, joka myyjällä on hänen kotimaansa arvonlisäverolainsäädännön
mukaan ollut muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä tai
2) kysymys olisi tavaran toimittamisesta tullikoodeksissa tarkoitettuun varastointimenettelyyn tai
vapaa-alueelle tai vapaavarastoon tai verovarastoon.
• Veroa ei ole myöskään suoritettava silloin, kun hankkija olisi oikeutettu saamaan hankinnasta
suoritettavan veron takaisin ulkomaalaispalautuksena ja hän on täyttänyt ilmoitusvelvollisuutensa.
Tämä ilmoitusvelvollisuus koskee ulkomaalaista elinkeinonharjoittajaa, jolla ei ole täällä kiinteää
toimipaikkaa.26
Arvonlisäverovelvollisten on kuitenkin ilmoitettava tällaiset verottomatkin yhteisöhankinnat valvontailmoituksen
kohdassa ”Tavaraostot EU-maista”.
25 Asiasta on Verohallituksen tiedote 175
Ahvenanmaan maakunnan ja EU:n veroalueen välisiin tavaroiden myynteihin ei sovelleta yhteisökaupan arvonlisäverojärjestelmää,
ks. Verohallituksen tiedote 176
26 Asiasta on verohallituksen tiedote 185 ja 186
32
2 TUONTI YHTEISÖN ULKOPUOLELTA27
Tavaran maahantuonnista suoritettavan veron kantaa tulliviranomainen tullauksen yhteydessä. Tulli on
Yhteisön ulkopuolelta tapahtuvaa tavarakauppaa valvova viranomainen.
Velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa Yhteisön ulkopuolelta tapahtuvasta tavaran maahantuonnista
on tavaranhaltija eli se, joka tekee tulli-ilmoituksen omissa nimissään tai jonka nimissä ilmoitus tehdään.
Veronsuorittamisvelvollisuus koskee kaikkia, eikä siten merkitystä ole esimerkiksi sillä, harjoittaako
maahantuoja elinkeinotoimintaa vai ei.
Arvonlisäverovelvollinen voi vähentää itse maahantuomistaan vähennykseen oikeuttavista hyödykkeistä
maahantuonnin yhteydessä kannetun veron.
Veron peruste
Verokanta määräytyy samojen säännösten perusteella kuin kotimaan myynnissä.
Veron peruste vahvistetaan tullikoodeksin mukaan määräytyvän tullausarvon mukaisesti. Tullausarvo
on kauppa-arvo eli tavarasta tosiasiallisesti maksettu hinta. Veron perustetta vahvistettaessa
tullausarvoon lisätään valtiolle tai Yhteisölle kannettavat verot, tullit, tuontimaksut ja muut maksut,
ei kuitenkaan arvonlisäveroa. Myös Suomen ulkopuolella maksettavat verot ja muut maksut kuuluvat
veron perusteeseen. Kuljetus-, purkaus-, vakuutus- ja muut tavaran kuljetukseen liittyvät kustannukset
sisällytetään veron perusteeseen ensimmäiseen Suomessa olevaan määräpaikkaan saakka. Kuitenkin,
jos veron suorittamisvelvollisuuden syntyhetkellä on tiedossa, että tavara kuljetetaan toiseen yhteisön
alueella olevaan määräpaikkaan, edellä mainitut kustannukset luetaan veron perusteeseen tähän määräpaikkaan
saakka.
• Yhteisön ulkopuolella korjattavana, valmistettavana tai muutoin käsiteltävänä olleen tavaran veron
peruste on se arvonlisä, joka tavaralle on kertynyt ulkomailla. Siihen luetaan korjaus- ja käsittelykustannukset,
niiden ulkomaisten osien arvo, jotka on korjauksen, valmistuksen tai käsittelyn yhteydessä
lisätty tavaraan sekä viennistä ja tuonnista aiheutuvien lähetyskulujen määrä.
Poikkeukset maahantuonnin verollisuudesta
Tavaran maahantuonti on pääsääntöisesti verollista. Verottomasta maahantuonnista säädetään erikseen
arvonlisäverolaissa.
Verotonta on muun muassa seuraavien tavaroiden maahantuonti:
• kotimaan verotuksessa verottomat tavarat (esim. tilattuna myydyt sanoma- ja aikakauslehdet, tietyt
jäsenlehdet, tietyt ilma- ja vesialukset) ja muun kuin tullitariffi lain perusteella tullittomiksi säädetyt
eräät tavarat.
• EU-lainsäädännöstä johtuvia verottomuustapauksia ovat esim. eräiden tutkimustyöhön tuotavien
lääkeaineiden maahantuonti sekä tavaran koostumukseen, laatuun tai teknisiin ominaisuuksiin
liittyvien tutkimus-, analyysi- tai testaustarkoituksissa käytettävien tavaroiden maahantuonti.
27 Ahvenanmaan maakunnan ja Suomen väliseen tavarakauppaan sovelletaan maahantuontia koskevia säännöksiä,
ks. Verohallituksen tiedote 176
33
V Vähennykset
1 VÄHENNYSOIKEUDEN PÄÄSÄÄNTÖ
Pääsäännön mukaan verovelvollinen saa vähentää tilitettävää veroa laskiessaan toiselta verovelvolliselta
ostamansa tavaran tai palvelun perusteella sen veron, jonka myyjä on velvollinen suorittamaan.
Verovelvollinen ostaja saa vähentää myös veron, jonka hän on velvollinen suorittamaan käännetyn
verovelvollisuuden perusteella. Lisäksi verovelvollinen saa vähentää maahantuomastaan tavarasta,
tekemästään yhteisöhankinnasta sekä autoverosta autoverolain mukaan suorittamansa arvonlisäveron.
Vähennysoikeuden edellytyksenä on, että tavara tai palvelu tulee käytettäväksi verovelvollisen verollisessa
liiketoiminnassa.
Vähentää saadaan se vero, jonka myyjä on lain mukaan velvollinen suorittamaan. Vähennysoikeuden
edellytyksenä on, että verovelvollisella on toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta
lasku tai muu laskuna toimiva tosite. 28. Maahantuodusta tavarasta suoritettavan veron vähennysoikeuden
edellytyksenä on, että maahantuojalla on tullauspäätös ja siihen liittyvät asiakirjat. Autoverosta kannetun
arvonlisäveron vähennysoikeuden edellytyksenä on puolestaan maksuunpanopäätös, josta käy selville
suoritettavan veron määrä.
Vähennys saadaan tehdä periaatteessa kaikista tavaroista ja verollisista palveluista, jotka on hankittu
verollisina vaihto- tai käyttöomaisuudeksi taikka muutoin käytettäväksi tai kulutettavaksi verollisessa
liiketoiminnassa.
Verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka tämän lain mukaan aiheuttaa tavaran tai
palvelun myyjälle arvonlisäverovelvollisuuden.
2 VÄHENNYSOIKEUDEN RAJOITUKSET
Vähennystä ei saa tehdä seuraavista tavaroista ja palveluista:
1) verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa asuntona, lastentarhana, harrastustilana tai vapaa-ajanviettopaikkana
käytettävä kiinteistö sekä siihen tai sen käyttöön liittyvät tavarat ja palvelut;
2) verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa asunnon ja työpaikan väliseen kuljetukseen liittyvät tavarat
ja palvelut;
3) edustustarkoitukseen käytettävät tavarat ja palvelut;
4) postimerkki tai muu siihen verrattava oikeus, jos kuljetuspalvelun myynnistä ei ole suoritettava veroa
sillä perusteella, että se tapahtuu ulkomailla;
5) henkilöautot, kaksikäyttöautot, moottoripyörät, matkailuperävaunut, rakenteeltaan pääasiallisesti
huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitetut vesialukset ja sellaiset ilma-alukset, joiden suurin sallittu lähtömassa
on enintään 1 550 kg, sekä niihin tai niiden käyttöön liittyvät tavarat ja palvelut.
Vähennysoikeus on kuitenkin sellaisesta ajoneuvosta tai aluksesta, joka on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi
taikka käytettäväksi ammattimaisessa henkilökuljetuksessa tai ajo-opetuksessa sekä henkilöautosta
ja kaksikäyttöautosta, joka on hankittu yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Jos viimeksi
mainittua henkilöautoa tai kaksikäyttöautoa myöhemmin todetaan käytetyn osaksikaan vähennyskelvottomassa
käytössä (esim. työpaikan ja kodin välisiin matkoihin), autosta tehty vähennys on palautettava
ja autosta on suoritettava vero omaan käyttöön ottamisena. Verotusajankohtana on periaatteessa se ajankohta,
jolloin auto ensimmäistä kertaa oli muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä. Myöskin
auton käyttökustannuksista ym. tehdyt vähennykset on palautettava samasta ajankohdasta alkaen.
Henkilöauton käytöstä tulisi pitää ajopäiväkirjaa.
Vähennysrajoituksia ei sovelleta sellaiseen kaksikäyttöautoon, joka on varustettu ainoastaan kuljettajan
vieressä sijaitsevilla istumapaikoilla.
EU:n ulkopuolelle lähtevien kirjeiden ja muiden lähetysten postimerkkien ostohintaan sisältyvä arvonlisävero
ei ole vähennyskelpoinen. Sen sijaan kotimaan ja EU:n alueelle lähtevän postin postimerkin
hintaan sisältyvän veron saa käsitellä vähennettävänä verona.
28 Asiasta on Verohallituksen ohjekirjeet 30.6.2003 D 1731/40/2003 ja 20.2.2004 D 357/40/2004
34
Vähennysrajoitus koskee myös matkanjärjestäjän omissa nimissään muilta elinkeinonharjoittajilta
välittömästi matkustajan hyväksi hankkimia palveluita ja tavaroita. Koska tällaisten palvelujen ja tavaroiden
ostohintaan sisältyvä vero otetaan huomioon veron perusteesta tehtävänä vähennyksenä, siitä ei
voi tehdä normaalia vähennystä.
3 ERITYISVÄHENNYKSET
Rakentamispalvelut
Rakentamispalveluja ovat kiinteistöön kohdistuva rakennus- ja korjaustyö sekä työn yhteydessä asennetun
tavaran luovuttaminen sekä em. työhön liittyvä suunnittelu, valvonta ja muu niihin verrattava palvelu.
Verovelvollisella yrityksellä, joka rakentaa tai rakennuttaa arvonlisäverollista liiketoimintaansa varten
rakennuksen, on oikeus yleisten säännösten mukaan vähentää ostettujen rakentamispalvelujen ja
rakennusmateriaalien hankintaan sisältyvät verot.
Jos rakentajalta tai rakennuttajalta ostetaan valmis rakennus maapohjineen, kiinteistön myynti on
veroton eikä pääsäännön mukaista vähennysoikeutta ole. Jos kuitenkin myyjä on suorittanut rakennuksen
rakentamisesta veron rakentamispalvelun omana käyttönä, ostaja saa vähentää verollista toimintaa
varten hankitusta kiinteistöstä sen veron, jonka myyjä on suorittanut. Vähennysoikeuden edellytyksenä
on, että myyjä ei ole ottanut kiinteistöä ennen myyntiä omaan käyttöönsä. Rakennusyritykseltä ostetusta
sellaisesta käytetystä rakennuksesta, jonka rakennusyritys on hankkinut kunnostaakseen sen myyntiä
varten, saadaan vähentää rakennusyrityksen korjaustöistä suorittama oman käytön vero.
Jos verollisen toiminnan käyttöomaisuusrakennus myydään ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen
kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana uudisrakennus tai perusparannustyö on valmistunut, tehty
vähennys palautetaan oman käytön verona. Ostaja saa vastaavasti vähentää sen veron, joka myyjän on
kiinteistön myynnin johdosta suoritettava.
Edellä mainituissa tapauksissa vähennysoikeuden edellytyksenä on, että ostaja käyttää rakennusta
verollisessa toiminnassa ja että myyjä antaa ostajalle selvityksen myyjän suorittaman veron määrästä.
Ks. s. 54 muiden asiakirjojen tietosisältövaatimukset.
Kiinteistönhaltija, joka on hakeutunut verovelvolliseksi rakennuksen tai huoneiston vuokrauksesta
kuuden kuukauden kuluessa kiinteistön käyttöönotosta, saa tehdä vähennyksen ennen hakemuksen
tekemistä verollista vuokraustoimintaa varten ostamastaan palvelusta tai tavarasta. Vähennyksen saa
tehdä myös itse suoritetusta rakentamispalvelusta ja kiinteistönhallintapalvelun omaan käyttöönoton
perusteella suoritetusta verosta. Takautuva vähennysoikeus koskee vain kiinteistön uudisrakentamista
tai perusparantamista. Tavallisiin korjauksiin ja kiinteistön käyttökustannuksiin sisältyvät verot verollisen
toiminnan aloittamista edeltävältä ajalta ovat vähennyskelvottomia. Vähennys tehdään verovelvollisuuden
alkamiskuukaudelta.
Vuokraan sisältyvän energian vähentäminen
Verovelvollisella on oikeus vähentää ostamansa energiahyödykkeen vero silloinkin, kun veloitus energiahyödykkeestä
sisältyy kiinteistön verottomaan vuokraan tai vastikkeeseen. Vähentää saadaan kuitenkin
vain kiinteistön omistajan tai haltijan ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavaa
veroa vastaava määrä. Vähennysoikeuden edellytyksenä on myyjän ostajalle antama selvitys myyjän
ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavan veron määrästä. Ks. s. 54 muiden asiakirjojen
tietosisältövaatimukset.
Käyttötarkoituksen muutos
Jos arvonlisäverolain voimaantulon jälkeen muuhun kuin vähennyskelpoiseen käyttöön hankittu tavara
tai palvelu siirretään vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, verovelvollinen saa vähentää sen veron, joka
on sisältynyt tavaran tai palvelun hankintaan tai jonka verovelvollinen on itse suorittanut hyödykkeen
valmistuksen yhteydessä. Vähennysoikeus ei koske rakentamispalveluja eikä kiinteistöjä.
Aloittaessaan verollisen liiketoiminnan verovelvollinen saa tehdä hallussaan olevasta verollisena
hankkimastaan tai valmistamastaan vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen käytettävästä tavarasta
tai palvelusta saman suuruisen vähennyksen (alkuvarastovähennys).
Vero saadaan vähentää kuitenkin vain tavaran tai palvelun vähennyshetken mukaista arvoa vastaavalta
osin. Jos tavaran todennäköinen luovutushinta on sen alkuperäistä ostohintaa tai sitä vastaavaa arvoa
35
alempi, vähennettävä vero lasketaan tavaran todennäköisen luovutushinnan perusteella.
Vähennysoikeuden edellytyksenä on verovelvollisen vähennyskelpoiseen käyttöön ottohetkellä laatima
tosite. Ks. s. 55 muiden asiakirjojen tietosisältövaatimukset.
Vuokrauspalvelu
Kun vuokralleottaja tuo maahan ulkomailta vuokraamansa tavaran, siitä suoritetaan maahantuonnin
yhteydessä vero. Jos ulkomaalaisella vuokranantajalla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, vuokralleottajan
on suoritettava myös vuokrauspalvelusta veroa. Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi
vuokrauspalvelun verovelvolliselle ostajalle on myönnetty oikeus vähentää vuokralle ottamansa tavaran
maahantuontiin sisältyvä vero niissä tapauksissa, joissa hänen on ostajana suoritettava veroa myös
ulkomaalaiselle maksetuista vuokrista.
4 OSITTAINEN VÄHENNYSOIKEUS
Jos tavaraa tai palvelua käytetään sekä vähennykseen oikeuttavaan että muuhun tarkoitukseen, vähennys
voidaan tehdä vain siltä osin kuin hyödykettä käytetään vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.
Vähennysosuus voidaan hankintahetkellä arvioida. Jos se osoittautuu virheelliseksi, sitä on tilikauden
päättyessä oikaistava.
5 VÄHENNYKSEN OIKAISEMINEN
Mikäli myyjä hyvittää ostajaa verollista myyntiä koskevalla vuosi- tai vaihtoalennuksella, osto- tai
myyntihyvityksellä, ylijäämäpalautuksella tms. oikaisuerällä tai myyjä maksaa korvauksen palautetuista
pakkauksista ja kuljetustarvikkeista, ostajan on oikaistava vähentämäänsä veroa.
Oikaisuvelvollisuus koskee myös myyjän antamaa, verollista tavaran yhteisöhankintaa koskevaa vuosi-
ja vaihtoalennusta, osto- ja myyntihyvitystä, ylijäämäpalautusta ja muuta sellaista oikaisuerää sekä
palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettua korvausta.
6 KÄYTETTY TAVARA
Verollisena hankittu (laskussa ”alv 22 %”)
Verollisina 1.1.1996 jälkeen hankituista käytetyistä tavaroista ostaja voi yleensä käyttötarkoituksesta
riippuen vähentää myyjän suorittaman veron.
Aiemmin pitkäikäisen käyttöomaisuuden hankintoja koskivat tietyt vähennysrajoitukset. Elinkeinonharjoittaja
ei saanut tehdä vähennystä sellaisesta ostamastaan tai vuokraamastaan pitkäikäisestä
käyttöomaisuudesta, jota hän tai joku muu oli käyttänyt Suomessa ennen 1.2.1993. Tällaisen käytetyn
tavaran verollinen osto ei siten ollut pääsäännön mukaan vähennyskelpoinen. Pitkäikäisellä käyttöomaisuudella
tarkoitetaan tavaraa, jonka todennäköinen taloudellinen käyttöikä on hankintahetkellä
yli kolme vuotta. Vähennyskielto ei kuitenkaan koskenut vuokrattavaksi tai välittömästi tavaran valmistustoiminnassa
käytettäväksi hankittua tavaraa, koska tällaisesta tavarasta on ollut vähennysoikeus jo
liikevaihtoverolain säännöksissä.
Ennen 1.2.1993 Suomessa käyttöön otetusta muuhun tarkoitukseen kuin vuokraus- tai tavaran valmistustoiminnan
kalustoksi verollisena hankitusta pitkäikäisestä käyttöomaisuustavarasta voitiin kuitenkin
tehdä vähennys, jos elinkeinonharjoittaja pystyi osoittamaan, ettei kukaan tavaran aikaisempi omistaja
ollut voinut tehdä hankinnasta liikevaihtoverolaissa tarkoitettua laskennallista vähennystä.
Jos tavara oli ollut esim. maansiirtourakoitsijan kaivinkone, joka oli myyty ennen 1.9.1993 koneliikkeelle,
koneliikkeellä oli ollut oikeus tehdä tästä verottomasta ostosta ns. laskennallinen vähennys.
Tämä vähennys esti vuoden 1995 loppuun asti käyttöomaisuudeksi tulleen hankinnan vähennyksen
arvonlisäverotuksessa. Verovelvollisella oli velvollisuus näyttää, ettei tällaista laskennallista vähennystä
ollut tavarasta tehty ja että vähennysoikeus siten oli. Näytöksi kävi kaikilta aikaisemmilta omistajilta
saadut selvitykset tavaran hankinta-ajankohdasta ja käyttötarkoituksesta. Nämä rajoitukset eivät siis
koske enää niitä verollisia hankintoja, joissa toimitus on tapahtunut 1.1.1996 tai sen jälkeen.
36
Verotta hankittu (laskussa esim. ”ei sis. alv”)
Verotta hankituista tavaroista ei saa tehdä vähennystä.
Esim. maansiirtourakoitsija on hankkinut maansiirtokoneen ennen arvonlisäverolain voimaantuloa
vuonna 1992 (ennen 1.2.1993). Urakoitsija voi myydä maansiirtokoneen arvonlisäverotta. Jos
maansiirtokoneen ostaa maansiirtourakoitsija, joka käyttää sitä liiketoiminnassa, ostajalla ei ole vähennysoikeutta
ostosta. Myydessään maansiirtokoneen tämän toisen urakoitsijan on kuitenkin maksettava
vero myynnistä.
Marginaaliverotusmenettely 29
Poikkeuksena verottomien hankintojen vähennyskelvottomuudesta on ns. marginaaliverotusmenettelyn
mukainen vähennys, joka saadaan tehdä verollista edelleenmyyntiä varten hankitun tavaran ostosta.
Marginaaliverotusmenettelyä voidaan soveltaa paitsi verotta tapahtuneeseen käytetyn tavaran myös taide-,
keräily- ja antiikkiesineiden hankintaan. Menettelyä voidaan soveltaa myös verolla maahantuotuihin
taide-, keräily- ja antiikkiesineisiin.
Tavaran ostaja ei saa soveltaa marginaaliverotusmenettelyä eli vähentää verotonta ostoa, jos hän myy
tavaran edelleen verotta, siis esim. Kanadaan. Jos tavara myydään Yhteisön alueelle, siihen voidaan
soveltaa marginaaliverotusmenettelyä.
Vähennys koskee tavaroita, jotka myydään eteenpäin sellaisenaan tai enintään tavanomaiseen myyntikuntoon
saatettuna. Tavanomaista myyntikuntoon saattamista on käytettyjen tavaroiden kauppiaille
tavanomaisella tavalla tapahtuva tavaran korjaaminen, entisöiminen tms. käsittely.
Marginaaliverotusmenettelyssä voidaan valita joko tavarakohtainen menettely, jossa voittomarginaali
lasketaan kunkin tavaran kohdalta erikseen, tai yksinkertaistettu menettely, jossa vero lasketaan kalenterikuukausittain
siten, että marginaaliverotettavien tavaroiden myynnin ja oston erotus eli marginaali
lasketaan kuukausittain. Kummassakaan vaihtoehdossa negatiivinen marginaali ei ole siirrettävissä
muuhun arvonlisäverolliseen toimintaan. Tavarakohtaisessa menettelyssä sitä ei saa siirtää muihin
tavaroihin, mutta yksinkertaistetussa menettelyssä negatiivisuus saadaan siirtää seuraavan kuukauden
marginaaliverotettavan voittomarginaalin vähennykseksi.
Käytetyn tavaran myyjä, joka soveltaa marginaaliverotusmenettelyä:
• tilittää voittomarginaalista arvonlisäveron (marginaali sisältää veron, joten veron peruste saadaan
vähentämällä marginaalista veron osuus)
• ei merkitse veroa laskulle näkyviin. Veromerkintä laskussa aiheuttaa sen, että myyjän on poistettava
tekemänsä vähennys. Silloin koko myyntihinnasta on suoritettava veroa
• merkitsee ostajalle annettavaan tositteeseen ”Marginaaliverotus”. Jos tavara myydään toiseen yhteisömaahan
ja myyntiin sovelletaan marginaaliverotusmenettelyä, merkintä voi olla esim. ”margin
scheme”.
Jos verovelvollinen on ostanut verotta käytetyn tavaran ja soveltanut siihen marginaaliverotusmenettelyä,
menettely on purettava, jos tavaraa ei myydä edelleen, vaan
• tavara vuokrataan asiakkaalle
• tavara otetaan yrityksen käyttöön esim. käyttöomaisuudeksi
• tavaralle tehdään ennen myyntiä huomattavia kunnostustöitä
• yrityksen verovelvollisuus päättyy ennen tavaran myyntiä
• tavara myydään verottomana
• tavaraa koskevassa myyntilaskussa on veroa koskeva merkintä.
Käytetyn tavaran kauppiaan ei ole pakko soveltaa marginaaliverotusmenettelyä. Kauppias voi halutessaan
soveltaa sitä esim. vain osaan verotta hankkimiinsa tavaroihin. Jos marginaaliverotusmenettelyä ei sovelleta,
myynti on normaalisti verollista ja verottomista hankinnoista ei tehdä vähennyksiä. Myyntilaskuun
merkitään vero ja ostajalla on normaali vähennysoikeus.
Marginaaliverotusmenettelyn alaiset myynnit ja ostot on pidettävä kirjanpidossa erillään muista
ostoista ja myynneistä.
Lisää tietoa marginaaliverotusmenettelystä on Verohallituksen tiedotteessa 184.
29 Asiasta on Verohallituksen tiedote 184
37
VI Veron palauttaminen muille kuin
verovelvollisille
Ulkomaankauppaa ja muuta nollaverokannan alaista toimintaa harjoittavat yritykset
Tiettyjen sanoma- ja aikakauslehtien tilausmyynti, yleishyödyllisten yhteisöjen jäsenlehtien painoksen
myynti, verottomien vesialusten sekä niihin kohdistuvien työsuoritusten ja rahtauksen myynti, kullan
myynti keskuspankille, tietyt sijoituskullan myyntitilanteet sekä kansainvälinen kauppa ovat nollaverokannan
alaista myyntiä. Edellä mainittuja toimintoja harjoittavilla on kuitenkin oikeus saada palautuksena
takaisin hankintoihin sisältyvä arvonlisävero.
Palautusoikeus koskee myös yhteisön ulkopuolelle suuntautuvissa rahoitus- ja vakuutustoiminnoissa
sekä verottomien seteleiden ja kolikoiden myynnissä käytettävien tavaroiden ja palvelujen hankintaan
sisältyvää veroa silloin, kun ostajana on elinkeinonharjoittaja, jolla ei ole kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa
yhteisön alueella tai jos myynti liittyy välittömästi yhteisön ulkopuolelle vietäväksi tarkoitettuihin
tavaroihin.
Ulkomailla tapahtuvan myynnin osalta palautuksen edellytyksenä on, että myynti olisi Suomessa
harjoitettuna verollista tai oikeuttaisi 131 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun palautukseen (ks. tämän
luvun 1. ja 2. kappale), jos toimintaa harjoitettaisiin Suomessa. Mikäli ulkomailla harjoitettu toiminta
olisi Suomessa verotonta jonkun muun säännöksen nojalla, ei oikeutta palautukseen ole.
Palautus voidaan saada niistä hankinnoista, joista verovelvollisella yrityksellä on oikeus tehdä vähennys.
Palautukseen ja palautuksen saajiin sovelletaan muutoinkin samoja säännöksiä kuin verovelvollisiin
ja heitä koskevaan vähennysjärjestelmään.
Oikeus palautukseen on suomalaisella elinkeinonharjoittajalla ja sellaisella ulkomaalaisella elinkeinonharjoittajalla,
joka on verovelvollinen Suomessa.
Ulkomaiset elinkeinonharjoittajat
Ulkomaisella elinkeinonharjoittajalla, joka ei ole harjoittamastaan myynnistä Suomessa verovelvollinen
ja jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa, on tietyin edellytyksin mahdollisuus saada palautuksena
hankintaan sisältyvä arvonlisävero. Palautusta haetaan vahvistetulla lomakkeella Uudenmaan verovirastolta
kuuden kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, johon kuuluvaa ajanjaksoa
hakemus koskee.30
Ulkomaalaisella elinkeinonharjoittajalla, joka harjoittaa täällä ulkomaankauppaa tai muuta nollaverokannan
alaista toimintaa, ei kuitenkaan ole oikeutta hakea em. ulkomaalaispalautusta, vaan
elinkeinonharjoittajan on rekisteröidyttävä täällä arvonlisäverovelvolliseksi saadakseen takaisin Suomessa
tekemiinsä hankintoihin sisältyneen arvonlisäveron.
Diplomaattiset edustustot
Ulkovaltojen Suomessa toimiville diplomaattisille ja muille vastaaville edustustoille palautetaan viralliseen
käyttöön hankittujen hyödykkeiden ostohintaan sisältyvä arvonlisävero. Diplomaattisille edustajille tai
lähetetyille konsuleille ja heidän talouteensa kuuluville perheenjäsenille palautetaan vero myös henkilökohtaiseen
käyttöön hankituista hyödykkeistä. Edellytyksenä on molemmissa tapauksissa, että yksittäisen
hyödykkeen verollinen hinta on vähintään 170 euroa. Yksittäisellä hyödykkeellä tarkoitetaan nimenomaan
yksittäistä tavaraa tai palvelua eikä esim. samaan laskuun sisältyvää ostojen yhteismäärää.
Ulkoasianministeriö vahvistaa hakemuksesta, onko edustusto oikeutettu veronpalautukseen. Uudenmaan
verovirasto palauttaa vahvistuksen mukaisesti veron. Hakemus on tehtävä neljännesvuosittain ja
viimeistään vuoden kuluessa hakemukseen liitettävän laskun maksupäivästä.31
30 Asiasta on Verohallituksen tiedote 186
31 Asiasta on Verohallituksen tiedote 173
38
Kunnat
Arvonlisäverolaissa kunnalla tarkoitetaan myös kuntayhtymää ja Ahvenanmaan maakuntaa.
Kunnalla on oikeus saada palautuksena takaisin verotonta toimintaa varten tehtyihin hankintoihin
sisältyvä vero. Verollista toimintaa varten tehtyihin hankintoihin sisältyvän veron kunta voi vähentää
normaaliin tapaan.
Kunnalla on oikeus palautukseen pääsääntöisesti kaikista niistä hankinnoista, joista sillä olisi ollut
vähennysoikeus, jos kysymyksessä olisi hankinta verollista toimintaa varten. Kunnalla on oikeus palautukseen
myös suoraan tavaran tai palvelun hintaan myönnetystä tuesta ja avustuksesta suoritettavasta
verosta.
Oikeutta palautukseen ei ole yksityiseen kulutukseen ja vähennysrajoitusten alaiseen käyttöön tapahtuvista
hankinnoista eikä kiinteistön vuokraustoimintaa varten tehdyistä hankinnoista.
Lisäksi kunnalla on oikeus saada palautuksena laskennallinen vero verottomina hankituista terveyden-
ja sairaanhoitopalveluista sekä sosiaalihuoltoon liittyvistä palveluista ja tavaroista. Kunnalla on oikeus
saada palautuksena terveyden- ja sairaanhoitotoiminnan sekä sosiaalihuoltotoiminnan harjoittajalle
toimintaa varten antamastaan tuesta tai avustuksesta. Palautuksen määrä on 5 prosenttia ostohinnasta
tai tuen tai avustuksen määrästä.
Kunnan on ilmoitettava verovirastolle kalenterivuodelta palautuksena saatavien verojen ja laskennallisen
palautuksen yhteismäärät. Ilmoitus on annettava viimeistään kalenterivuotta seuraavan toisen
kuukauden loppuun mennessä siltä osin kuin tietoja ei ole aikaisemmin ilmoitettu. Ilmoitettavasta
määrästä saadaan vähentää palautukseen oikeuttavaan käyttöön käyttöomaisuudeksi hankitun tavaran
myynnistä kalenterivuodelta suoritettava vero.
39
VII Arvonlisäveron laskeminen
1 SUORITETTAVAN VERON LASKENTAPERUSTE
Tavaran ja palvelun myynti
Vero lasketaan tavarasta tai palvelusta peritystä koko vastikkeesta ilman veron osuutta (veron peruste).
Vastike on myyjän ja ostajan sopima hinta, joka sisältää kaikki hinnanlisät. Vastikkeeseen luetaan myös
ne tavaran tai palvelun toimittamisesta aiheutuneet kustannukset, jotka myyjä veloittaa ostajalta.
Veron perusteeseen luetaan mm. laskutuslisät, myyjän ostajalta veloittamat kuljetus- ja postituskustannukset
sekä myyjän omassa intressissään ottamista vakuutuksista ostajalta veloitetut vakuutusmaksut.
Hyödykkeen myynnin rahoittamisesta perittäviä korkoja, esimerkiksi osamaksu- ja viivästyskorkoja ei
lueta veron perusteeseen.
Tavaran hankinta ulkomailta
Tavaran hankinnasta toisen jäsenvaltion arvonlisäverovelvolliselta eli ns. yhteisöhankinnasta suoritetaan
veroa tavarasta peritystä vastikkeesta ilman veron osuutta. Jos myyjä perii ostajalta kuljetus- ja vakuutuskustannukset,
ne luetaan mukaan vastikkeeseen. Muutoin ne eivät ole vastikkeen osa.
Tavaran maahantuonnista eli tuonnista Yhteisön ulkopuolelta suoritettavan veron peruste on yleensä
tavaran tullausarvo.
Oma käyttö
Omaan käyttöön otetusta (yksityinen kulutus, siirto arvonlisäverottomaan toimintaan) ostetusta tavarasta
tai palvelusta vero lasketaan tavaran tai palvelun verottomasta ostohinnasta tai sitä alemmasta
todennäköisestä luovutushinnasta. Itse maahantuodusta tavarasta oman käytön vero lasketaan maahantuontiarvosta
tai tätä alemmasta todennäköisestä luovutushinnasta. Verovelvollisen itse valmistamasta
tavarasta ja itse suorittamasta palvelusta veron peruste on sen valmistamisesta tai suorittamisesta
aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset.
Vähäisestä omasta käytöstä ei suoriteta veroa. Säännös koskee vain luonnollisia henkilöitä, puolisoita,
jakamatonta kuolinpesää ja verotusyhtymää. Vähäisen oman käytön määränä pidetään 850 euroa
(ilman veron osuutta) vuodessa.
Otettaessa tavara tai palvelu vain osittain omaan käyttöön veroa suoritetaan siitä määrästä, joka
vastaa oman käytön osuutta hyödykkeen koko käyttötarkoituksesta.
Itse suoritetun rakentamispalvelun veron peruste on palvelusta aiheutuneet välittömät ja välilliset
kustannukset eikä esim. rakennuksen myyntihinta. Veron perusteeseen eivät kuitenkaan kuulu maanhankinta-
ja kiinnityskustannukset, rakennusluotosta maksettu korko tai vesi-, sähkö- ja muut vastaavat
liittymämaksut.
Rakennushankkeen välittömiä kustannuksia ovat esimerkiksi sen rakennusmateriaalikustannukset,
työmaan työntekijöille ja työnjohdolle maksetut palkat sosiaalikuluineen, ulkopuolisille maksetut suunnittelu-
ja valvontakustannukset, maanmittauskustannukset ja alihankkijoille maksetut korvaukset.
Rakennushankkeen välillisiä kustannuksia ovat esimerkiksi hallinto- ja varastohenkilöstölle maksetut
palkat, tutkimuskustannukset, kustannukset omista kuljetuksista, koneiden ja laitteiden poistot sekä
huoltokustannukset, työkalukustannukset ja vakuutuskustannukset. Välilliset kustannukset kohdistetaan
tiettyyn hankkeeseen laskemalla ne kaavamaisena osuutena hankkeen välittömien kustannusten
määrästä.
Jos elinkeinonharjoittaja, joka on tehnyt uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyvästä rakentamispalvelusta
vähennyksen, myy kiinteistön tai ottaa sen muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan
käyttöön ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana rakentamispalvelu
on valmistunut, kiinteistö katsotaan otetuksi omaan käyttöön. Tällöin ostetusta kiinteistöstä
tai rakentamispalvelusta suoritettavan veron perusteena on vähennetyn veron perusteena ollut arvo.
Mikäli verokanta ei ole muuttunut, on oikaistava määrä sama kuin oston yhteydessä vähennetty vero.
Itse suoritetusta rakentamispalvelusta suoritettavan veron peruste määräytyy samoin kuin itse suoritetun
rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisessa.
40
32 Päivittäistavarakauppayhdistyksen muistio eri verokantojen hallinnasta pienessä päivittäistavarakaupassa s. 75
Kiinteistöhallintapalvelujen (esim. rakentamispalvelut, kiinteistön puhtaanapito, siivous, isännöinti)
oman käytön veron peruste määräytyy pääsääntöisesti samalla tavoin kuin rakentamispalvelussa.
Kiinteistöhallintapalveluista aiheutuvien palkkamenojen ja niihin liittyvien sivukulujen ja erilaisten ko.
henkilöstön muuna kuin palkkana pidettävien luontoisetujen lisäksi veron perusteeseen luetaan kaikki
ko. toiminnan osalta arvonlisäverotuksessa vähennetyt tuotantopanokset. Käytännössä vero lasketaan
näin ollen palkkakustannusten perusteella.
Oikaisuerät
Myyjä saa vähentää veron perusteesta ostajalle antamansa verollista myyntiä koskevat vuosi- ja vaihtoalennukset,
osto- ja myyntihyvitykset, ylijäämäpalautukset ja muut sellaiset myyntien oikaisuerät sekä
verollisena ilmoitettua myyntiä koskevat luottotappiot.
Vähennetyistä luottotappioista myöhemmin kertyvistä suorituksista on suoritettava veroa lisäämällä
kertynyt määrä veron perusteeseen.
Veron perusteesta saadaan myös vähentää palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettu
korvaus.
Tuet ja avustukset
Veron perusteeseen luetaan suoraan tavaran tai palvelun hintaan luettavat tuet ja avustukset. Kun tavaran
tai palvelun myyjänä on kunta tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, suoraan hintoihin liittyvänä
tukena ja avustuksena ei pidetä toiminnan harjoittamisesta tai järjestämisestä aiheutunutta kunnan tai
osakaskuntien kattamaa alijäämää.
Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saama televisiomaksuihin perustuva korvaus ja Ålands
Radio och TV Ab:n saama korvaus Ahvenanmaan maakuntahallituksen kantamista televisiomaksutuloista
luetaan veron perusteeseen.
Vero lasketaan tuen tai korvauksen verottomasta hinnasta.
2 VEROKANTA32
Veroa suoritetaan pääsääntöisesti 22 prosenttia veron perusteesta.
Alempaa 17 prosentin verokantaa sovelletaan seuraaviin tavaroihin ja palveluihin:
1) ruokatavara, juoma ja muu sellaisenaan ihmisen nautittavaksi tarkoitettu aine sekä niiden raakaaine
ja niitä valmistettaessa tai säilöttäessä käytettävä mauste, säilöntäaine, väri- ja muu lisäaine
(elintarvike);
2) rehu ja rehuseos sekä niiden valmistuksessa käytettäväksi tarkoitettu raaka- ja lisäaine, eläinten
ruokana käytettävät teollisuuden jäteaineet sekä rehukala (rehuaine).
Elintarvikkeiden alempaa verokantaa ei sovelleta tarjoilutoimintaan, eläviin eläimiin, vesijohtoveteen,
alkoholi- ja alkoholijuomaverolaissa tarkoitettuihin alkoholijuomiin ja tupakkavalmisteisiin eikä myöskään
jäljempänä 8 prosentin verokannan kohdassa 6) tarkoitettuihin tavaroihin eikä myrkkyihin. Alkoholijuomia
ovat oluet, joissa on alkoholia enemmän kuin 0,5 tilavuusprosenttia ja muut juomat, joissa on alkoholia
enemmän kuin 1,2 tilavuusprosenttia.
Eläviä eläimiä ovat esim. teuraaksi myytävät eläimet ja tilalta elävänä eloeläinvälitykseen myytävät
eläimet. Sen sijaan tilalta kuolleena myytyyn eläimeen sovelletaan elintarvikkeiden raaka-aineisiin ja rehujen
raaka-aineisiin sovellettavaa alennettua 17 prosentin verokantaa. Elintarvikkeiden valmistamisesta,
kuten esim. teurastuspalveluista ja niihin liittyvistä palveluista, lihan paloittelusta, pakastamisesta ja
pakkaamisesta perittävistä korvauksista on suoritettava arvonlisäveroa yleisen 22 prosentin verokannan
mukaan.
Tarjoilutoiminnan harjoittaja joutuu maksamaan 22 %:n arvonlisäveron tarjoilemistaan elintarvikkeista.
Toiminta on tarjoilutoimintaa silloin, kun myyty elintarvike on tarkoitettu nautittavaksi myyntipaikassa.
Jos elintarvike myydään muualla nautittavaksi, siihen voidaan soveltaa elintarvikkeiden alempaa verokantaa.
41
Alempaa 8 %:n verokantaa sovelletaan seuraaviin tavaroihin ja palveluihin:
1) henkilökuljetus;
2) majoitustilan tai käyntisataman käyttöoikeuden luovuttaminen;
3) palvelu, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen;
4) teatteri-, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, elokuvanäytösten, näyttelyjen, urheilutapahtumien,
huvipuistojen, eläintarhojen, museoiden sekä muiden vastaavien kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien ja
laitosten pääsymaksut. Pääsymaksuina pidetään myös huvipuistojen ajolaitteiden ja muiden vastaavien
laitteiden käytöstä perittäviä pääsymaksunluonteisia maksuja.
5) Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saama televisiomaksuihin perustuva korvaus ja
Ålands Radio och TV Ab:n saama korvaus Ahvenanmaan maakuntahallituksen kantamista televisiomaksutuloista;
6) lääkelaissa (395/87) tarkoitettu lääke, lääkelain 21 §:n 2 momentissa ja 21 a §:ssä tarkoitetut valmisteet,
joita mainitussa lainkohdassa tarkoitettuun lupaan tai rekisteröintiin liitetyn ehdon mukaan
saadaan myydä ainoastaan apteekista, sekä kliininen ravintovalmiste ja niitä vastaava tuote sekä
perusvoide silloin, kun ne oikeuttavat korvaukseen sairausvakuutuslain (364/63) perusteella;
7) kirja,
8) arvonlisäverolain 79 c §:ssä tarkoitettu taide-esine, muun kuin maahantuonnin osalta kuitenkin vain
silloin, kun myyjänä on tekijä tai hänen oikeudenomistajansa taikka satunnaisesti muu elinkeinonharjoittaja
kuin 79a §:n 3 momentissa tarkoitettu verovelvollinen jälleenmyyjä.
Kirjana pidetään painettuna tai siihen verrattavalla tavalla valmistettua yleisesti myytäväksi tarkoitettua
julkaisua, jossa kirjoitus tai kuvallinen esitys on monistettu graafi sessa muodossa. Kirja voi sisältää tekstiä,
kuvia, piirroksia, nuotteja, kaavioita, taulukoita tms. aineistoa. Kirjan sisällön tulee olla luettavissa tai
havaittavissa ilman teknisiä apuvälineitä. Tekniset tallenteet kuten elektroniset ja optiset levyt eivät ole
kirjoja. Kirjoina pidetään sitä vastoin esimerkiksi näkövammaisten pistekirjoja. Kausijulkaisut ja julkaisut,
jotka sisältävät pääasiallisesti mainoksia, eivät ole kirjoja. Jos samassa pakkauksessa myydään esim.
kirja ja kasetti, myyntihinta on eriteltävä, koska kirjan verokanta on 8 ja kasetin 22.
Verollisia henkilökuljetuspalveluja ovat esimerkiksi juna-, linja-auto-, taksi-, lentokone- ja
laivakuljetukset. Kansainväliset henkilökuljetuspalvelut ovat pääsääntöisesti verottomia. Henkilökuljetuspalvelutoiminnan
harjoittajan saamiin avustuksiin ja tukiin sekä matkatavaroiden matkustajan mukana
tapahtuvasta kuljetuksesta veloitettuihin korvauksiin sovelletaan niin ikään alempaa verokantaa.
Myös edellä mainittujen alemman verokannan tavaroiden ja palveluiden omaan käyttöön ottamiseen
sovelletaan alempaa verokantaa. Näiden hyödykkeiden välitykseen sovelletaan sen sijaan yleistä 22 %:
n verokantaa.
3 AJALLINEN KOHDISTAMINEN
Myynnit
Vero suoritetaan myynnistä pääsääntöisesti siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana myyty tavara on
toimitettu tai palvelu on suoritettu (suoriteperuste).
Toimituksissa, joissa käytetään ennakkomaksuja, vero suoritetaan kuitenkin jo silloin, kun ennakkomaksu
on kertynyt.
Suoriteperustetta sovelletaan myös osamaksukauppaan, jolloin vero suoritetaan tavaran toimittamisajankohdan
perusteella koko myyntihinnasta. Tavaran vuokrauksessa veroa suoritetaan vuokrakauden
jokaiselta kalenterikuukaudelta sille kohdistuvasta vuokramaksusta riippumatta siitä, milloin vuokraesine
on toimitettu tai milloin vuokramaksu on veloitettu.
Verovelvollisella on tilikauden aikana oikeus käyttää laskutusperustetta. Vero suoritetaan tällöin
siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana ostajaa on toimitetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta
veloitettu. Jos veloitusta ei käytetä, vero saadaan suorittaa siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana
myyntihinta tai sen osa on maksettu. Tilikauden päättyessä veloittamatta tai, jos veloitusta ei käytetä,
kertymättä olevista myyntihinnoista vero tulee suorittaa tilikauden viimeiseltä kalenterikuukaudelta.
Laskutusperuste oikaistaan siis suoriteperusteiseksi. Kun noudatetaan suoriteperustetta, merkitystä ei
ole sillä, milloin tavara tai palvelu on veloitettu tai maksettu. Verovelvollisuuden päättyessä vero suoritetaan
toiminnan viimeiseltä kalenterikuukaudelta. Ennakkomaksuista on kuitenkin aina suoritettava
vero maksuajankohdan mukaisesti.
42
Yhteisömyynnit kohdistetaan tavaran toimituskuukautta seuraavalle kuukaudelle. Jos ostajalle on
annettu toimitetusta tavarasta lasku tai vastaava asiakirja sitä ennen, myynti kohdistetaan kuitenkin
toimituskuukaudelle.
Verovelvollinen, johon ei sovelleta kirjanpitolakia tai jolla on kirjanpitolain mukaan oikeus laatia
maksuperusteinen tilinpäätös, saa kohdistaa myynnistä suoritettavan veron sille kalenterikuukaudelle,
jonka aikana myyntihinta tai sen osa on kertynyt (ns. maksu-/kertymisperuste). Tällaisen verovelvollisen
ei tarvitse oikaista tilityksiä suoriteperusteiseksi edes tilinpäätöksen yhteydessä. Verovelvollisuuden
päättyessä tulee maksuperustetta käyttäneen verovelvollisen suorittaa vero kertymättä olevista myyntihinnoista
verollisen liiketoiminnan viimeiseltä kalenterikuukaudelta.
Myynnin oikaisuerien ja luottotappioiden vähennysajankohta määräytyy kirjanpitokäytännön perusteella.
Ne vähennetään sen kuukauden veron perusteesta, jolle ne on hyvän kirjanpitotavan mukaan
kirjattava. Sama koskee myös yhteisömyyntiin liittyvien alennusten ja hyvitysten ajallista kohdistamista.
Verovelvollisuuden päättymisen jälkeen tehtävät oikaisut vähennetään toiminnan viimeiseltä kalenterikuukaudelta.
Vähennetystä luottotappiosta myöhemmin kertynyt määrä lisätään sen kuukauden veron perusteeseen,
jolle se on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjattava.
Erityistilanteita
• Tavaran tai palvelun hintaan liittyvistä tuista ja avustuksista suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle,
jonka aikana suoritus on kertynyt.
• Itse suoritetun rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta suoritetaan vero kuukausittain rakentamispalvelun
valmistumisasteen perusteella. Ostetun rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta
suoritetaan vero siltä kalenterikuukaudelta, jolta rakentamispalvelun suorittajan on suoritettava myynnistään
vero.
• Kun rakennuksesta tehty vähennys on oikaistava sen vuoksi, että kiinteistö myydään tai elinkeinonharjoittaja
ottaa sen vähennyskelvottomaan käyttöön ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen kalenterivuoden
päättymisestä, jonka aikana rakentamispalvelu on valmistunut, vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle,
jonka aikana kiinteistö on luovutettu tai otettu omaan käyttöön.
Ostot
Ostoista tehtäviin vähennyksiin sovelletaan pääsääntöisesti suoriteperustetta. Vähennys kohdistetaan
sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana ostettu tavara tai palvelu on vastaanotettu.
Yhteisöhankinta vähennetään tavaran vastaanottokuukautta seuraavalla kalenterikuukaudella. Kuitenkin,
jos ostaja on saanut tavarasta laskun tai vastaavan asiakirjan sitä ennen, vähennys on tehtävissä
vastaanottokuukautena.
Maahantuodusta tavarasta vähennys tehdään siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana tavara on
tullattu.
Kun alunperin muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankittu tavara tai palvelu otetaan
myöhemmin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, vähennys tehdään siltä kuukaudelta, jonka aikana se
on otettu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Osamaksuehdoin ostetusta tavarasta koko vähennys tehdään tavaran vastaanottoajankohdan perusteella.
Vuokralle otetusta tavarasta vähennys tehdään vuokra-ajan perusteella kullekin kalenterikuukaudelle
kohdistuvasta vuokramaksusta.
Ennakkomaksuista suoritettavasta verosta tehdään vähennys maksukuukaudelta.
Verovelvollisella on tilikauden aikana oikeus käyttää laskutusperustetta. Vähennys tehdään tällöin
siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana vähennykseen oikeutettua on veloitettu tavarasta tai palvelusta.
Jos veloitusta ei käytetä, vähennys saadaan tehdä siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana ostohinta
on maksettu. Tilikauden päättyessä veloittamatta tai, jos veloitusta ei käytetä, maksamatta olevista
ostoista vähennys tehdään tilikauden viimeiseltä kalenterikuukaudelta. Verovelvollisuuden päättyessä
vähennys tehdään toiminnan viimeiseltä kuukaudelta. Ennakkomaksuista tehdään vähennys kuitenkin
aina maksukuukaudelta.
Verovelvollinen, johon ei sovelleta kirjanpitolakia tai jolla on kirjanpitolain mukaan oikeus laatia
43
maksuperusteinen tilinpäätös, saa kohdistaa vähennyksen sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana ostohinta
tai sen osa on maksettu. Verovelvollisuuden päättyessä vähennys maksamatta olevista ostoista
kohdistetaan toiminnan viimeiselle kalenterikuukaudelle.
Saatujen alennusten ja muiden sellaisten ostojen oikaisuerien johdosta tehtävän vähennetyn veron
oikaisun ajankohta on sidottu kirjanpitokäytäntöön. Vähennettävää veroa pienennetään siltä kalenterikuukaudelta,
jolle ostojen oikaisuerä hyvän kirjanpitotavan mukaan on kirjattava. Sama koskee myös
yhteisöhankintaan liittyvien alennusten ja hyvitysten ajallista kohdistamista. Jos ostojen oikaisuerä saadaan
vasta verovelvollisuuden päätyttyä, sen perusteella tehtävä vähennetyn veron oikaisu kohdistetaan
toiminnan viimeiselle kalenterikuukaudelle.
Erityistilanteita
• Verotta ostetuista käytetyistä tavaroista, joihin sovelletaan marginaaliverotusmenettelyä, vähennys kohdistetaan
sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana tavara on vastaanotettu (yksinkertaistettu menettely) tai
sille kalenterikuukaudelle, jolloin tavaran edelleen myynti on toimitettu (tavarakohtainen menettely). Jos
marginaaliverotusmenettely on purettava, tavaran ostosta vähennetty määrä lisätään veron perusteeseen
sinä kalenterikuukautena, jonka aikana otto muuhun käyttöön on tapahtunut tai myynnistä on veloitettu
ostajaa. Verovelvollisuuden päättyessä lisäys tehdään verollisen toiminnan viimeisenä kuukautena.
• Jos verovelvollinen soveltaa itse maahantuomansa taide-, keräily- tai antiikkiesineen myyntiin arvonlisäverolain
yleisiä säännöksiä, maahantuodusta tavarasta tehdään vähennys vasta siltä kalenterikuukaudelta,
jolle tämän tavaran myynnistä suoritettava vero kohdistetaan.
• Ostettaessa uudisrakennus maapohjineen rakentajalta tai rakennuttajalta taikka rakentamispalvelu perustajarakentajalta
vähennys kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana kiinteistö on vastaanotettu
tai rakentamispalvelu on valmistunut ja vastaanotettu.
• Ostettaessa kiinteistö sellaiselta myyjältä, joka joutuu oikaisemaan myynnin johdosta rakentamispalvelusta
tekemäänsä vähennystä, kohdistetaan vähennys sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana kiinteistö on
vastaanotettu.
• Kiinteistönhaltija, jolla on oikeus tehdä takautuva vähennys rakentamispalvelusta tai kiinteistöstä sillä perusteella,
että hän on hakeutunut verovelvolliseksi kuuden kuukauden kuluessa kiinteistön käyttöönotosta,
saa tehdä vähennyksen verovelvollisuuden alkamiskuukaudelta. Verovelvollisuus alkaa sinä kuukautena,
jolloin kiinteistön käyttö vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen alkaa.
• Alkuvarastovähennys tehdään verovelvollisuuden alkamiskuukaudelta.
• Autoverolain mukaan autoverosta suoritetaan arvonlisävero. Jos auto ei tule vähennysrajoitusten alaiseen
käyttöön tämä arvonlisävero saadaan vähentää sillä kalenterikuukaudella, jolloin se on maksettu.
4 TILITETTÄVÄN ARVONLISÄVERON LASKEMINEN
Myynnistä suoritettavat verot ja ostoihin sisältyvät vähennettävät verot kohdistetaan veron tilittämistä
varten kalenterikuukauden pituisille laskentakausille eli kohdekuukausille.
Tilitettävä vero on laskentakaudelle kohdistettavien suoritettavien verojen ja vähennettävien verojen
erotus. Laskelmassa raha-arvot otetaan huomioon sentin tarkkuudella.
Suoritettavan ja vähennettävän veron määrä lasketaan erikseen jokaisen liiketapahtuman osalta.
Yksittäiseen liiketapahtumaan sisältyvä vero saadaan selville kertomalla veroton myyntihinta voimassa
olevalla verokannalla. Vero lasketaan siten hinnasta, joka ei sisällä veron osuutta. Verollisesta hinnasta
arvonlisäveron määrä saadaan käyttäen seuraavaa laskukaavaa:
vero = verollinen hinta x sovellettava verokanta
100 + sovellettava verokanta
44
eli jos kysymys on normaaliverokannan (22 %) alaisesta hyödykkeestä, jonka verollinen hinta on 1 000
euroa, veron määrä on
1000 x 22 = 180,33 euroa
122
Veron laskemisen helpottamiseksi tulisi liiketapahtumat käsitellä kirjanpidossa ensisijaisesti nettokirjausperiaatteen
mukaisesti ilman veron osuutta. Suoritettavan veron osuus käsitellään tällöin suoraan
verovelkana. Vähennykseen oikeuttavan hyödykkeen veroton ostohinta kirjataan suoraan ao. kulutilille
ja vähennettävän veron määrä käsitellään verosaatavana.
Kirjanpidossa vero voidaan käsitellä myös bruttokirjausperiaatteella. Tällöin liiketapahtumat kirjataan
täysimääräisinä verollisille tulo- tai menotileille. Arvonlisäverolliseen hintaan sisältyvän suoritettavan
veron ja vähennettävän veron määrä lasketaan erikseen em. laskukaavaa hyväksi käyttäen.
Myynnistä suoritettavat verot
Myynnistä suoritettavat verot lasketaan kunkin verokannan osalta erikseen. Myynnistä suoritettavat verojen
perusteet ja omaan käyttöön otettujen tavaroiden ja palvelujen verojen perusteet lasketaan yhteen.
Yhteismäärästä vähennetään myyntien oikaisuerät. Suoritettava vero saadaan kertomalla saatu veron
perusteen yhteismäärä voimassa olevalla verokannalla. Kohdekuukauden myynnistä suoritettavat verot
saadaan laskemalla eri verokantojen mukaiset verot yhteen.
EU-tavaraostoista suoritettava vero (yhteisöhankinnan vero)
EU-tavaraostoista eli toisten jäsenvaltioiden arvonlisäverovelvollisilta ostetuista tavaroista suoritetaan
vero kotimaan arvonlisäverotuksen yhteydessä. Jos hankinta oikeuttaa vähennykseen, vähennys tehdään
samana kalenterikuukautena kuin vero suoritetaan.
EU-tavaraostoista suoritettava vero lasketaan kunkin verokannan osalta erikseen. Saman verokannan
mukaiset yhteisöhankinnan veron perusteet lasketaan yhteen. Suoritettava vero saadaan kertomalla
saatu veron perusteen yhteismäärä voimassa olevalla verokannalla. EU-tavaraostoista suoritettava vero
saadaan laskemalla eri verokantojen mukaan lasketut verot yhteen.
Vähennettävät ja palautettavat verot
Ostaja saa tavaran tai palvelun oston perusteella vähentää sen veron, jonka myyjä on kyseisestä myynnistä
velvollinen suorittamaan. Vähennettävät verot saadaan laskemalla yhteen kohdekuukauden ostoihin
sisältyvät verot, vähennykseen oikeuttavista yhteisöhankinnoista suoritetut verot sekä maahantuontiin
sisältyvät verot. Lisäksi lukuun sisällytetään erityissäännösten perusteella rakentamispalveluihin sisältyvät
verot sekä vero, joka käännetyn verovelvollisuuden perusteella on suoritettu ulkomaalaiselta myyjältä
tapahtuneesta ostosta.33 Vähennettäviä veroja pienennetään ostajalle annettuihin alennuksiin ja muihin
ostojen oikaisueriin sisältyvillä veroilla.
Laskentakauden eli kohdekuukauden vero
Kohdekuukauden vero saadaan vähentämällä myynneistä ja yhteisöhankinnoista suoritettavista veroista
vähennettävät verot.
Edellisiltä kuukausilta vähentämättä jäänyt vero
Jos ostettujen tuotantopanosten perusteella tehtäviä vähennyksiä taikka myynnin oikaisueriä ei voida
vähentää täysimääräisinä kalenterikuukaudelta veroa laskettaessa, vähentämättä jäänyt määrä saadaan
vähentää seuraavilta kalenterikuukausilta. Vähennys voidaan siirtää myös seuraavalle tilikaudelle. Tilikauden
päätyttyä verovelvollinen voi kuitenkin saada vähentämättä jääneen veron hakemuksesta takaisin.
Tällöin veroa ei saa enää itse vähentää seuraavien tilikausien kuukausilta.
33 Myös verollisen sijoituskullan sekä vähintään 325 tuhannesosan pitoisen kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen
myynti
45
Maksettava vero
Maksettava vero on kalenterikuukauden suoritettavien verojen ja vähennettävien verojen erotus vähennettynä
edellisiltä kuukausilta mahdollisesti vähentämättä jääneillä veroilla.
Veronlisäys
Jos vero maksetaan myöhästyneenä, verovelvollinen maksaa oma-aloitteisesti myöhästyneelle verolle
veronlisäystä. Veronlisäys on kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain 12 §:ssä tarkoitettu
viitekorko lisättynä seitsemällä (7) prosenttiyksiköllä. Euroopan keskuspankki on vahvistanut edellä
tarkoitetun viitekoron. Veronlisäyksen korkoprosentti vuonna 2004 on 9,5. Veronlisäys lasketaan veron
maksupäivää eli kohdekuukautta seuraavan toisen kuukauden 15. päivää seuraavasta päivästä maksupäivään
molemmat mainitut päivät mukaan lukien. Jos määräpäivä on pyhäpäivä tai arkilauantai, veron
saa kuitenkin maksaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen ilman veronlisäystä.
Korkopäiviä laskettaessa jokaisessa kalenterikuukaudessa katsotaan olevan 30 päivää ja vuodessa
360 päivää. Veronlisäys on kuitenkin aina vähintään 3 euroa.
Veronlisäyksen laskukaava:
korkoprosentti x korkopäivät x vero
100 360
Esim: Arvonlisävero maaliskuulta 2004 on maksettava viimeistään maanantaina 17.5.2004. Maaliskuulta
tilitettävä arvonlisävero 5 000 euroa maksetaan myöhässä 1.6.2004.
Veronlisäys 5 000 eurolle ajalta 18.5.–1.6.2004
9,5 x 14 x 5 000 euroa = 18,47 euroa
100 360
Verovirasto voi lisäksi korottaa veroa, jos sitä ei makseta säädetyssä ajassa.
Valuutan muunto
Ulkomaan valuutassa ilmaistut rahamäärät muunnetaan euroiksi käyttämällä veron suorittamisvelvollisuuden
syntymisajankohdan viimeisintä liikepankin julkaisemaa myyntikurssia. Rahamäärä muunnetaan
kuitenkin laskutus- tai kertymisajankohdan mukaan silloin, kun vero kohdistetaan laskutus- tai kertymiskuukaudelle
tilikauden sisällä.
Tavaran yhteisömyynnin ja yhteisöhankinnan osalta ratkaiseva ajankohta on veron suorittamisvelvollisuuden
syntymisajankohtaa seuraavan kalenterikuukauden 15. päivä, tai jos toimitetusta tavarasta
on annettu lasku tätä ennen, niin laskutusajankohta.
46
Esimerkki arvonlisäveron laskemisesta
Yritys käsittelee myynneistä suoritettavat verot ja ostot suoriteperusteisesti. Arvonlisäverolaskelma koskee
joulukuuta, tilikauden viimeistä kuukautta.
Veron peruste Vero
Yleisen verokannan (22 %) alainen myynti
1 Kertynyt verollinen myynti 12 200 euroa 10 000,00 2 200,00
2 Kertyneet myyntisaamiset 1 220 euroa 1 000,00 220,00
3 Verollista myyntiä koskevat annetut ./. 400,00 ./. 88,00
alennukset ja hyvitykset 488,00 euroa
Yhteensä 10 600,00 2 332,00
Alemman verokannan ( 8 %) alainen myynti
4 Kuukauden aikana kertynyt myynti 1 000,00 80,00
1080 euroa
5 Verollista myyntiä koskevat annetut ./. 101,85 ./. 8,15
alennukset ja hyvitykset 110,00 euroa
Yhteensä 898,15 71,85
Myyntien verot yhteensä 2403,85
Vähennettävät verot
6 Vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen 900,00
hankittujen tavaroiden ja palveluiden
veloitettuihin ostohintoihin sisältyvä vero
7 Vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen 50,00
tilikauden aikana vastaanotettujen,
mutta veloittamatta oleviin tavaroihin ja
palveluihin sisältyvä vero
8 Vähennyskelpoisia ostoja koskevat, ./.50,00
kirjanpitoon kirjatut alennukset ja hyvitykset
Vähennettävät verot yhteensä 900,00
Joulukuulta tilitettävä vero 1503,85 euroa
47
VIII Veron ilmoittaminen ja maksaminen
Arvonlisäveron valvonta- ja yhteenvetoilmoitus on toivottavaa antaa ensisijaisesti sähköisesti TYVI-palvelun
kautta. Lisätietoja TYVI-palvelusta Internetin välityksellä osoitteesta www.vero.fi /tyvi.
1 VALVONTAILMOITUS
Arvonlisäverovelvolliset antavat jokaiselta kalenterikuukaudelta valvontailmoituksen. Valvontailmoitukset
lähetetään verovelvollisille vuosittain etukäteen.
Verovelvollinen antaa valvontailmoituksen verohallinnolle ja maksaa veron oma-aloitteisesti viimeistään
kohdekuukautta seuraavan toisen kuukauden 15. päivänä. Jos mainittu päivä on pyhäpäivä, arkilauantai
tai juhannusaatto, veron saa maksaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen.
Valvontailmoitus annetaan silloinkin, kun elinkeinonharjoittaja ei maksa kuukaudelta arvonlisäveroa
tai hänellä ei ole ollut arvonlisäverollista toimintaa. Jos yrityksen toiminta on kausiluonteista tai useamman
kuukauden keskeytyksissä, voi elinkeinonharjoittaja ilmoittaa toiminnan keskeytymisestä etukäteen
valvontailmoituksella. Kun ilmoitus on annettu, elinkeinonharjoittajan ei tarvitse antaa kyseiseltä ajalta
valvontailmoituksia.
Verovelvollisen on tarkistettava omasta tilipankistaan, mitä maksutapoja käyttäen arvonlisävero voidaan
maksaa. Jos arvonlisävero maksetaan maksuautomaatilla tai omalla tietokoneella, maksettaessa
on aina tallennettava viitetiedot.
Valvontailmoituksessa on seuraavat kohdat
– 201: 22 %:n vero
– 202: 17 %:n vero
– 203: 8 %:n vero
– 205: Vero EU-tavaraostoista
– 206: Kohdekuukauden vähennettävä vero,
– 207: Edellisen kuukauden negatiivinen vero
– 208: Maksettava vero
– 209: Veroton liikevaihto
– 210: Tavaran myynti EU-maihin
– 211: Tavaraostot EU-maista
Jos verovelvollisella on vain 22 prosentin verokannan alaista verollista toimintaa eikä lainkaan hankintoja
toisista jäsenvaltioista, täytetään ilmoituksesta vain seuraavat kohdat 201, 206, 208 ja mahdollisesti
kohta 207.
Arvonlisävero lasketaan, maksetaan ja ilmoitetaan sentin tarkkuudella.
2 YHTEENVETOILMOITUS
EU:n alueella tapahtuvan tavarakaupan valvontaa varten yritykset antavat yhteenvetoilmoituksen.
Yhteenvetoilmoitus annetaan neljännesvuosittain tavaran myynneistä muihin EU-maihin (= yhteisömyynnistä)
toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidylle arvonlisäverovelvolliselle. Yhteisöhankinnoista eli
tavaraostoista EU-maista toisten jäsenvaltioiden arvonlisäverovelvollisilta ei anneta vastaavaa ilmoitusta.
48
Yhteenvetoilmoitus annetaan kunkin kalenterivuoden neljänneksen päättymistä seuraavan toisen
kuukauden 15. päivänä. Ilmoitus annetaan samanaikaisesti jaksoon kuuluvan viimeisen kalenterikuukauden
valvontailmoituksen kanssa.
Jos yhteenvetoilmoitusta ei anneta taikka se annetaan vaillinaisena tai virheellisenä, laiminlyönnistä
voidaan määrätä laiminlyöntimaksua vähintään 80 euroa ja enintään 1 700 euroa.
Yhteenvetoilmoitus täytetään asiakaskohtaisesti asiakkaan alv-numeroineen ja maakoodeineen. Kaikki
myynnit yhdelle asiakkaalle ilmoitetaan yhteenlaskettuna yhdellä rivillä. Poikkeuksena on kolmikantakauppa,
joka ilmoitetaan asiakaskohtaisesti omalla rivillään.
Jos yhteenvetoilmoituksessa on ollut virhe, esim. asiakkaan alv-numero on ollut virheellinen tai
palvelun myynti on ilmoitettu yhteisömyyntinä, korjaukset ilmoitetaan yhteenvetoilmoituksen korjausilmoituksella.
3 VERON PALAUTTAMINEN
Siirto seuraaville kuukausille
Jos kalenterikuukauden vähennettävät verot ovat suuremmat kuin myynnistä suoritettavat verot, verovelvollinen
voi vähentää vähentämättä jääneen veron seuraavilta kuukausilta tilitettävästä verosta. Kuukaudelta
vähentämättä jäänyt vero palautetaan tilikauden aikana vain poikkeustapauksissa. Ostoenemmyydestä
aiheutuvan veron voi saada takaisin ao. tilikauden päätyttyä hakemuksesta.
Ennakkopalautus tai ennakkopalautus erityisistä syistä
Verovelvolliselle maksetaan tilikauden aikana hakemuksesta kalenterikuukaudelta vähentämättä jäänyt
vero takaisin, jos tilikaudelta vähennettävät verot ovat todennäköisesti suuremmat kuin myynnistä suoritettavat
verot (ennakkopalautus).
Erityisistä syistä voidaan verovelvolliselle maksaa hakemuksesta palautus jo tilikauden aikana,
vaikka tilikauden vähennettävät verot eivät olisikaan suuremmat kuin myynnistä suoritettavat verot
(ennakkopalautus erityisistä syistä). Ennakkopalautus erityisistä syistä on mahdollista saada vain
poikkeustapauksissa. Palautus voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun yrityksen ostot ajoittuvat
tilikauden loppupuolelle niin, ettei se voi enää vähentää ostoihin sisältyvää veroa kokonaan tilikauden
sisällä. Ennakkopalautusta ei makseta, jos palautettava määrä on alle 2 000 euroa.
Ennakkopalautusta haetaan vahvistetulla lomakkeella (VEROH 9566), jota saa verohallinnon toimipisteistä
ja Internet-osoitteesta www.vero.fi . Hakemuksessa hakijan tulee selvittää ennakkopalautuksen
perusteet:
– miksi kohdekuukauden vähennettävät verot ovat suuremmat kuin myynneistä suoritettavat verot,
– miksi koko tilikauden vähennettävät verot ovat suuremmat kuin myynneistä suoritettavat verot ja
– mitkä ovat ne erityiset syyt, joiden vuoksi hakijalle on maksettava palautusta erityisistä syistä.
Vähentämättä jääneen veron palauttaminen tilikauden päätyttyä
Vaikka kalenterikuukaudelta ilmoitettu vähentämättä jäänyt vero pääsääntöisesti siirretään seuraaville
kuukausille ja myös seuraavien tilikausien kuukausille, voi veron saada takaisin hakemuksesta tilikauden
päätyttyä. Palautushakemuksella haettua veroa ei saa enää vähentää seuraavilla tilikausilla.
Vapaamuotoinen palautushakemus tehdään kolmen vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä,
johon kuuluvan kalenterikuukauden verosta on kysymys. Vapaamuotoisen palautushakemuksen voi
tehdä myös vahvistetulla lomakkeella (VEROH 9567), jota saa verohallinnon toimipisteistä ja Internetosoitteesta
www.vero.fi .
49
4 KUUKAUSISUORITUKSEN OMA-ALOITTEINEN KORJAAMINEN JA LISÄMAKSU
Kohdekuukaudelta tilitettävä vero maksetaan valtiolle viimeistään kalenterikuukautta seuraavan toisen
kuukauden 15. päivänä. Verovelvollisella on mahdollisuus maksaa vero edellä mainitun määräajan
jälkeenkin oma-aloitteisesti vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä. Tällöin on maksettava myös
veronlisäystä. Veronlisäyksen laskemisesta ks.45. Jos verovirasto on maksuunpannut puuttuvan veron,
oma-aloitteinen maksu käytetään maksuunpannun veron osasuoritukseksi.
Veroa ilmoitettu ja maksettu liian vähän
Jos verovelvollinen huomaa, että hän on tilikauden aiemmalta kuukaudelta annetussa ilmoituksessa ilmoittanut
kohdekuukauden veron liian pienenä, hän korjaa virheen ilmoittamalla siitä verovirastolle uudella
valvontailmoituksella. Jokaiselta korjattavalta kuukaudelta annetaan erikseen uusi valvontailmoitus.
Uudella valvontailmoituksella ilmoitetaan kohdekuukausi ja vuosi sekä korjatut valvontatiedot.
Puuttuva vero maksetaan oma-aloitteisten verojen tilisiirtolomakkeella. Myöhästyneenä maksettavalle
määrälle lasketaan oma-aloitteisesti veronlisäys, joka lisätään maksettavaan veron määrään.
Vero ilmoitettu oikein, mutta maksettu liian vähän
Jos verovelvollinen ei ole maksanut valvontailmoituksella ilmoitettua veroa täysimääräisenä, voi hän
maksaa maksamatta jääneen veron ja sille laskemansa veronlisäyksen oma-aloitteisten verojen tilisiirtolomakkeella.
Jos lisämaksua maksetaan usealta kuukaudelta, maksetaan kutakin kuukautta koskeva
maksu omalla tilisiirrolla.
Veroa ilmoitettu ja maksettu liikaa
Tilikauden aikana verovelvolliselle ei palauteta takaisin liikaa maksettua veroa. Verovelvollinen korjaa
omaksi vahingokseen tekemänsä virheet tilikauden aikana oma-aloitteisesti pienentämällä seuraavilta
kuukausilta maksettavaa veroa. Korjauskuukauden valvontailmoituksessa otetaan myös huomioon myyntiä
pienentävät tai ostoja suurentavat korjauserät.
Virheen määrällä ei saa pienentää enää seuraavan tilikauden veroa. Jos virhe havaitaan vasta tilikauden
päätyttyä ja tilikauden viimeisen kuukauden valvontailmoitus on annettu, voi verovelvollinen saada
liikaa maksamansa veron takaisin tekemänsä palautushakemuksen perusteella. Palautushakemus on
vapaamuotoinen ja se tehdään kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä.
50
IX Veron määrääminen
1 VALVONTA
Jos verovelvollinen ei ole määräajassa antanut valvontailmoitusta, verovirasto kehottaa häntä antamaan
ilmoituksen.
Jos verovelvollinen ei kehotuksesta huolimatta anna veron määräämistä varten tarvittavia tietoja,
verovirasto määrää veron arvioimalla.
Verovirastot valvovat myös yhteenvetoilmoitusten antamista.
Veron oikeamääräisyyttä valvotaan toimittamalla verotarkastuksia.
2 MAKSUUNPANO
Vero
Jos annetusta valvontailmoituksesta tai muusta selvityksestä ilmenee, että verovelvollinen ei ole maksanut
veroa kokonaan, verovirasto maksuunpanee puuttuvan määrän.
Veron maksamisesta ovat verovelvollisen lisäksi vastuussa avoimen yhtiön osakas, kommandiittiyhtiön
vastuunalainen yhtiömies sekä yhtymän osakkaat.
Veronkorotus
Puuttuvalle tai myöhässä maksetulle verolle voidaan määrätä veronkorotusta. Veroa voidaan korottaa
myös ilmoituksen antamatta jättämisen tai virheellisesti annetun ilmoituksen johdosta.
Veronlisäys
Jos veroa ei ole kokonaisuudessaan maksettu määräajassa, maksamatta olevalle määrälle määrätään
veronlisäystä. Veronlisäys lasketaan kuten kohdassa veronlisäys sivulla 45 on selvitetty. Aika, jolta
veronlisäys määrätään, lasketaan laissa säädettyä maksupäivää (15. päivä) seuraavasta päivästä maksuunpanopäätöksessä
määrättyyn eräpäivään, eräpäivä mukaan lukien. Jos maksuunpano koskee useita
kalenterikuukausia, lasketaan veronlisäys jokaiselta kuukaudelta erikseen.
Jos verovelvollinen maksaa tilitettävän veron myöhästyneenä, on hänen oma-aloitteisesti maksettava
veronlisäystä veron maksamisen yhteydessä.
Maksuunpanopäätös ja maksuunpannun veron maksaminen
Vero maksetaan maksuunpanon tilisiirrolla viimeistään siihen merkittynä eräpäivänä. Vero on maksettava,
vaikka maksuunpanopäätökseen haetaan muutosta.
Maksuunpannulle ja maksettavaksi erääntyneelle maksamattomalle verolle peritään viivekorkoa.
Jos veroa ei makseta eräpäivään mennessä, verovelvolliselle lähetetään maksumuistutus. Maksumuistutuksen
liitteenä on tilisiirtolomake. Jos veroa ei vieläkään makseta, se lähetetään ulosottotoimin
perittäväksi. Maksamatta jätetyt verot voidaan myös lähettää julkaistavaksi luottolehdessä protestilistalla.
Maksamattomat arvonlisäverot voivat myös aiheuttaa sen, että verovelvollinen poistetaan ennakkoperintärekisteristä.
51
X Kirjanpitovelvollisuus ja laskuihin
tehtävät merkinnät34 35
1 ARVONLISÄVEROTUS JA KIRJANPITO
Kirjanpitovelvollisia ovat kirjanpitolain (1336/97) mukaan kaikki liikkeen- tai ammatinharjoittajat.
Arvonlisäverolain mukaan arvonlisäverovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi, että siitä
saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavien
liiketapahtumien kirjausten on perustuttava kirjanpitolaissa tarkoitettuihin tositteisiin ottaen
myös huomioon, mitä arvonlisäverolaissa säädetään tositteista.
Kirjaukset voidaan tehdä ostoista tai myynneistä aikajärjestyksessä pidettävään osakirjanpitoon
tai muuhun kirjanpitokirjaan siten, että niiden yhteys kirjanpitolaissa tarkoitettuun asiajärjestyksessä
pidettävään pääkirjanpitoon on vaikeuksitta todettavissa. Eri verokantojen alaisten myyntien ja ostojen
on oltava vaikeuksitta erotettavissa toisistaan asiajärjestyksessä pidettävässä kirjanpidossa.
Arvonlisäverovelvollisen, joka ei ole kirjanpitovelvollinen, on pidettävä sellaisia muistiinpanoja,
joista saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Merkintöjen tulee perustua päivättyihin ja
numeroituihin tositteisiin. Tarkemmat muistiinpanoja koskevat säännökset annetaan Verohallituksen
päätöksellä36.
Suoritettavan ja vähennettävän arvonlisäveron selvittämiseksi kirjanpitovelvollisen verovelvollisen
on kirjattava veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat aikajärjestyksessä kuukausikohtaisesti kalenterikuukautta
seuraavan toisen kuukauden 15. päivään mennessä, koska hänen on kyseiseen päivään
mennessä maksettava kohdekuukauden vero ja annettava valvontailmoitus. Tämä koskee myös muistiinpanovelvollista
arvonlisäverovelvollista, joka on kuukausimenettelyssä. Vuosimenettelyssä olevat
arvonlisäverovelvolliset maksavat ja ilmoittavat kalenterivuodelta suoritettavan arvonlisäveron viimeistään
kalenterivuotta seuraavan helmikuun loppuun mennessä.
Verovelvollinen on itse vastuussa mahdollisista tilitoimiston tekemistä virheistä. Näin ollen on tärkeää,
että verovelvollisen kirjanpito on sekä muodollisesti että asiallisesti kunnossa. Siten vältytään
esimerkiksi arviomaksuunpanoilta.
2 LASKUNANTOVELVOLLISUUS
Myyjän on annettava arvonlisäverolain tietosisältövaatimukset täyttävä lasku seuraavissa tilanteissa:
• Verollinen myynti, kun ostajana on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja
(esim. yleishyödyllinen yhteisö). Verollisella myynnillä tarkoitetaan myyntiä, josta arvonlisäverolain
mukaan on maksettava veroa Suomessa.
• Veroton myynti. Myyjän on annettava lasku sellaisesta verottomasta myynnistä, jota varten tehdyistä
hankinnoista myyjä saa arvonlisäverolain 131 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla palautuksen eli
yhteisömyynnistä, viennistä ja muusta palautukseen oikeuttavasta nollaverokannan alaisesta myynnistä.
Lisäksi lasku on annettava tavaroiden ja palvelujen myynnistä yritysjärjestelytilanteessa sekä
sijoituskullan myynnistä ja välityksestä.
• Tavaroiden kaukomyynti ja uusien kuljetusvälineiden myynti toiseen jäsenvaltioon myös silloin, kun
ostajana on yksityishenkilö.
• Veroton myynti kunnalle. Ei-arvonlisäverovelvollisen myyjän on annettava lasku, kun hän luovuttaa
kunnalle verottomia terveyden- ja sairaanhoitoon sekä sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ja tavaroita.
• Ennakkomaksu.
• Oikaisuerät, ellei niitä ole huomioitu aiemmin annetuissa laskuissa. Esim. verollista myyntiä koskeva
ostajalle annettu vuosi- tai vaihtoalennukset.
34 Asiasta on Verohallituksen ohjekirjeet 30.6 2003 D 1731/40/2003 ja 20.2.2003 ja 20.2.2004 D 357/40/2004
35 Keskuskauppakamarin suositus hintojen ilmoittamisesta hinnastoissa ja esitteissä s. 75
36 Verohallituksen päätös muistiinpanovelvollisuudesta ja muistiinpanoista 22.12.1995
52
Myyjän laskunantovelvollisuus on säännelty tyhjentävästi arvonlisäverolain 209a §:ssä. Myynnistä on
kuitenkin kirjanpitoa tai muistiinpanoja varten oltava tosite (KPL 2 luku 5 § ja VeroHp muistiinpanovelvollisuudesta
ja muistiinpanoista 2 §). Lisäksi myyjällä voi olla laskunantovelvollisuus toisen maan
lainsäädännön mukaan.
3 LASKUMERKINNÄT
Arvonlisäverolain säännöksissä käytetään käsitettä lasku. Tällä tarkoitetaan varsinaisten laskujen lisäksi
myös muita laskuina toimivia tositteita, jotka täyttävät tietosisältövaatimukset. Lasku voidaan toimittaa
paperilla tai, vastaanottajan suostumuksin, sähköisesti.
Useasta erillisestä tavaroiden toimituksesta ja palvelujen suorituksesta voidaan antaa yhteinen
lasku.
Lasku voi muodostua useammasta erillisestä asiakirjasta. Laskussa voidaan esimerkiksi viitata
lähetyslistaan, jossa on selvitetty myyty hyödyke. Osa laskussa vaadittavista tiedoista voi olla ostajalle
aikaisemmin annetulla tai tällä muuten olevalla asiakirjalla. Sekä myyjällä että ostajalla on oltava kaikki
laskun muodostavat asiakirjat.
Yleiset laskumerkintävaatimukset
Edellä luetelluista myynneistä annettujen laskujen tulee sisältää seuraavat arvonlisäverolaissa luetellut
tiedot eli yleiset laskumerkinnät:
– laskun antamispäivä;
– yhteen tai useampaan sarjaan perustuva juokseva tunniste, jolla lasku voidaan yksilöidä;
– myyjän Y-tunnus (vaatimus perustuu YTJ-lain 15 §:ään). Myyjän on merkittävä laskuun Y-tunnuksensa
lisäksi FI-alkuisen arvonlisäverotunnisteensa tavaran yhteisömyynnissä sekä niissä palvelujen myyntitilanteissa,
joissa myyntimaa määräytyy ostajan rekisteröintimaan perusteella, toiseen jäsenvaltioon
tapahtuvassa kaukomyynnissä ja uusien kuljetusvälineiden myynnissä toiseen jäsenvaltioon myös
silloin, kun ostajana on muu kuin arvonlisäverovelvollinen;
– ostajan arvonlisäverotunniste käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa (suomalainen ostaja velvollinen
suorittamaan veron Suomessa) ja yhteisökaupassa;
– myyjän ja ostajan nimi ja osoite;
– myytyjen tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne;
– tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä;
– veron peruste kunkin verokannan tai verottomuuden osalta, yksikköhinta ilman veroa sekä hyvitykset
ja alennukset, jos niitä ei ole otettu huomioon yksikköhinnassa;
– verokanta;
– suoritettavan veron määrä euroissa. Jos myyjä soveltaa myyntiin arvonlisäverolaissa tarkoitettua käytettyjen
tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden marginaaliverotusmenettelyä, laskussa
ei saa olla mainintaa verosta.
– jos myynnistä ei ole suoritettava veroa tai verovelvollinen on ostaja, tieto vapautuksen tai ostajan
verovelvollisuuden perusteesta.
Tiettyjä erityistilanteita koskevat pakolliset laskumerkinnät:
– toisen jäsenvaltioon myytävän uuden kuljetusvälineen tiedot;
– maininta käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden marginaaliverotusmenettelyn
tai matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien marginaaliverotusmenettelyn soveltamisesta ;
– merkintä sijoituskullan myynnin verollisuudesta, jos myyjä valitsee myynnin verollisuuden;
– muutoslaskussa yksiselitteinen viittaus aikaisempaan laskuun (esim. laskun tunniste).
Kevennetyt laskumerkintävaatimukset
Arvonlisäverolaissa on annettu mahdollisuus siihen, että kaikkia edellä mainittuja laskumerkintöjä ei
laskuun tarvitse tehdä vaan ns. kevennetyt laskumerkinnät riittävät, kun
– laskun verollinen summa on enintään 1000 euroa tai
– on kyse vähittäiskaupassa tai muussa siihen rinnastettavassa lähes yksinomaan yksityishenkilöille
tapahtuvassa myyntitoiminnassa annettavista laskuista;
53
– on kyse tarjoilupalveluista tai henkilökuljetuksia koskevista laskuista; lukuun ottamatta edelleen
myytäviksi tarkoitettuja palveluja;
– on kyse pysäköintimittareiden ja muiden vastaavien laitteiden tulostamista tositteista.
Laskussa on oltava tällöin seuraavat tiedot:
– laskun antamispäivä;
– myyjän nimi ja Y-tunnus;
– myytyjen tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen luonne;
– suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain.
Kevennetyn sisältövaatimuksen laskuissa on siten mahdollista ilmoittaa hinnat arvonlisäverollisina, jos
suoritettavan veron määrä on merkitty. Veron perustetta ei siis tarvitse ilmoittaa.
Kevennettyjä sisältöedellytyksiä ei sovelleta tavaroiden yhteisömyyntiin (AVL
72a §), yhteisöhankkijan harjoittamaan jälleenmyyntiin (AVL 72g § 3 kohta), tavaroiden kaukomyyntiin
(AVL 63a §) eikä tavaroiden myyntiin, jotka kuljetetaan toisesta jäsenvaltiosta Suomeen ja jotka myyjä
asentaa tai kokoaa täällä.
Esimerkkejä laskumerkinnöistä tilanteissa, joissa myyjällä on laskunantovelvollisuus:
• Nollaverokannan alainen myynti ilmaistaan merkinnällä ”Alv 0 %”. Laskuun merkitään lisäksi,
minkä hyödykkeen myynnistä on kysymys, esimerkiksi ”Tilattu sanomalehti” tai laskussa mainitaan
se arvonlisäverolain säännös, johon verottomuus perustuu esim. ”AVL 55 §”.
• Vientimyynti ilmaistaan merkinnällä ”Alv 0 % veroton myynti Yhteisön ulkopuolelle”.
• Tavaran yhteisömyyntiä koskeviin laskuihin merkitään myyjän ja ostajan arvonlisäverotunnisteet.
Myynnin verottomuus voidaan ilmoittaa esimerkiksi merkinnällä ”Alv 0 % yhteisömyynti” tai ”VAT
0 % Intra-Community supply”.
• EU-tavarakaupan kolmikantakaupassa ensimmäinen myyjä merkitsee laskuun normaaliin tapaan
oman arvonlisäverotunnisteensa lisäksi ostajan arvonlisäverotunnisteen ja merkinnän yhteisömyynnistä.
Ensimmäisen ostajan eli toisen myyjän on merkittävä laskuun oman arvonlisäverotunnisteensa
lisäksi toisen ostaja arvonlisäverotunniste ja maininta siitä, että on kysymys kolmikantatilanteesta,
esimerkiksi ”Kolmikantakauppa” tai ”Triangulation”. Tässä tapauksessa toinen ostaja on verovelvollinen
ensimmäisen ostajan myynnistä (AVL 2a §).
• Yhteisön ulkopuolelle tapahtuvan tavaran kuljetusta koskevaan laskuun myynnin verottomuus voidaan
ilmoittaa esimerkiksi merkinnällä ”Alv 0% Tavaran kuljetus Yhteisön ulkopuolelle” tai ”VAT
0% Transport of goods outside the Community”.
• Liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä tapahtuva tavaroiden ja palvelujen myynti liiketoiminnan
jatkajalle on verotonta. Verotonta on myös tavaroiden ja palvelujen luovutus liiketoimintaa jatkavalle
konkurssipesälle. Verottomuuden edellytyksenä on, että jatkaja ryhtyy käyttämään luovutettuja tavaroita
ja palveluja vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen eikä kysymys ole lain 33 §:ssä tarkoitetusta
kiinteistönluovutuksesta. Luovutuksesta on tehtävä laskuun esimerkiksi merkintä ”Alv 0 % AVL 62
§:ssä tarkoitettu myynti”.
• Kun myyjä luovuttaa kunnalle verottomia terveyden- ja sairaanhoitoon sekä sosiaalihuoltoon liittyviä
palveluja ja tavaroita, myyjä merkitsee laskuun ”Veroton AVL 130a §:ssä tarkoitettu myynti”. Myös
viittaus AVL 34, 36 tai 37 §:ään käy.
• Silloin kun ostaja on verovelvollinen, myyjän on tehtävä laskuun ostajan verovelvollisuutta koskeva
merkintä. Laskuun merkitään ”Ostaja verovelvollinen” tai ”Reverse charge ”.
• Ostaja on verovelvollinen verollisen sijoituskullan myynnistä ja vähintään 325 tuhannesosan pitoisen
kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen myynnistä, jos ostaja on merkitty arvonlisäverovelvollisten
rekisteriin (AVL 8a §). Laskuun on tehtävä ostajan verovelvollisuutta koskeva merkintä. Sijoituskullan
myynnistä on laadittu Verohallituksen tiedote 16/1999 Sijoituskullan sekä kulta-aineksen ja
kultapuolivalmisteen arvonlisäverotus.
• Kun osittain vähennykseen oikeuttavassa käytössä oleva tavara tai palvelu myydään, veroa on suoritettava
vain siltä osin, kun tavarasta tai palvelusta on voitu tehdä vähennys. Tällöin laskusta on käytävä
ilmi suoritettavan veron määrä. Laskuun merkitään ”Osittain vähennyskelvottomassa käytössä ollut
tavara/palvelu”.
54
Esimerkkejä laskumerkinnöistä tilanteissa, joissa myyjän ei ole Suomen arvonlisäverolain säännösten mukaan
annettava laskua:
• Kun myydään sellaisia arvonlisäverolain 4 luvussa tarkoitettuja verottomia hyödykkeitä, joista myyjä
ei ole laskunantovelvollinen, laskuun merkitään, minkä hyödykkeen myynnistä on kysymys ja arvonlisäverolain
säännös, johon verottomuus perustuu. Esim. ”Veroton rahoituspalvelu, AVL 41 §”.
• Omaan lukuun rakennetun rakennuksen myynti maapohjineen on verotonta, vaikka veroa suoritetaan
rakentamispalvelun omaan käyttöön otosta. Myynnin verottomuudesta tehdään laskuun merkintä
”Veroton kiinteistön luovutus, AVL 27 §”. Myyjän on ostajan vähennysoikeuden toteuttamiseksi annettava
erillinen lasku tai selvitys, josta ilmenee myyjän rakentamispalvelun omaan käyttöön otosta
suorittaman veron määrä.
• Veroa ei suoriteta muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevan tavaran tai palvelun
myynnistä. Vähennyskelvottomassa käytössä olleen tavaran tai palvelun myyntiä koskevaan tositteeseen
tehdään verottomuutta osoittava merkintä esimerkiksi ”Vähennyskelvottomassa käytössä ollut
tavara”.
• Kun myydään hyödyke, jonka myyntimaa on muu kuin Suomi, laskunantovelvollisuus määräytyy
myyntimaan mukaan. Myyjän oman edun mukaista on ottaa selvää kyseisen jäsenvaltion vaatimuksista
ja tehtävä laskut tämän mukaan. Jos myynti tapahtuu toisessa jäsenvaltiossa, laskuun merkitään
tieto myynnin verottomuudesta tai käännetystä verovelvollisuudesta. Kun suomalainen elinkeinonharjoittaja
myy palvelun, jonka myyntimaa on muu kuin Suomi ja ostaja on verovelvollinen, laskuun
on merkittävä palvelun laatu ja tehtävä merkintä käännetystä verovelvollisuudesta. Esimerkiksi immateriaalipalvelun
myynnistä laskuun merkitään ”Käännetty verovelvollisuus, immateriaalipalvelu”
tai ”Reverse charge, intangible service”.
4 MUIDEN ASIAKIRJOJEN TIETOSISÄLTÖVAATIMUKSET
Arvonlisäverolaki ja -asetus määrittelevät tietosisältövaatimuksia myös eräille muille asiakirjoille kuin
varsinaisille myyntilaskuille.
Ostaja saa tehdä vähennyksen ostetusta energiahyödykkeestä, kun veloitus sisältyy kiinteistön verottomaan
vuokraan tai vastikkeeseen. Ostaja saa kuitenkin vähentää vain kiinteistön omistajan tai haltijan
ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavaa veroa vastaavan määrän. Vähennysoikeuden
edellytyksenä on, että myyjä antaa ostajalle selvityksen myyjän ostamasta energiahyödykkeestä tai
polttoaineesta suoritettavan veron määrästä. Selvityksessä on oltava selvityksen antamispäivä, myyjän
ja ostajan nimet, osoitteet sekä mahdolliset Y-tunnukset, luovutuksen luonne ja kohdekuukausi, vuokran
tai yhtiövastikkeen kokonaismäärä ja energian osuus siitä sekä myyjän ostamasta energiahyödykkeestä
tai polttoaineesta suoritettavan veron määrä. Selvityksessä on oltava merkintä myynnin verottomuudesta
ja verottomuuden perusteesta. Siinä ei tarvitse olla tunnistetta eikä yksikköhintaa.
Myytäessä tavaraa ulkomaalaiselle henkilölle, jonka kotipaikka ei ole EU:n alueella eikä Norjassa
ns. tax free -myyntinä, ostajalle annettavassa tositteessa on oltava tiedot ostajan nimestä, kotipaikasta,
passin numerosta sekä vakinaisesta osoitteesta. Tositteessa on oltava myös myyjän nimi, postiosoite,
y-tunnus sekä matkustajalle myytyjen tavaroiden määrä ja luonne, tavaroiden toimituspäivä, veron peruste
kunkin verokannan osalta, verokanta, suoritettavan veron määrä euroissa, ostajalta mahdollisesti
perittävät kulut ja ostajalle palautettava määrä. on allekirjoitettava tosite.
Verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten ostamastaan kiinteistöstä tai rakentamispalvelusta
sen veron, joka myyjän on kiinteistöllä suoritetuista rakentamispalveluista suoritettava,
jos kiinteistöä ei ennen myyntiä ollut otettu myyjän käyttöön tai joka myyjän on suoritettava kiinteistön
myynnin johdosta. Edellä tarkoitetun vähennysoikeuden edellytyksenä on myyjän ostajalle antama selvitys,
josta on käytävä ilmi selvityksen antamispäivä, luovutuksen luonne, rakentamispalvelun valmistumisvuosi,
myyjän ja ostajan nimet, osoitteet sekä yritys- ja yhteisötunnukset ja myyjän suoritettavan veron
määrä.
Liikkeen tai sen osan luovutuksen taikka konkurssin yhteydessä tapahtuva hyödykkeiden myynti
jatkajalle on verotonta. Verottomuuden edellytyksenä on, että ostaja antaa selvityksen siitä, että hän
käyttää hyödykkeitä verollisessa toiminnassaan.
Kun ostajana on joko toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva diplomaatti, EU:n toimielin, kansainvälinen
järjestö tai Nato-joukot, joilla on tietyin edellytyksin oikeus verottomaan ostoon, ostajan on tällöin tä-
55
män oikeutensa todistamiseksi annettava myyjälle asianomaisen viranomaisen vahvistama kirjallinen
todistus.
Kun moottoriajoneuvon ostajana on Suomessa toimiva ulkovaltojen diplomaatti, ostajan on annettava
myyjälle ulkoasiainministeriön vahvistama todistus siitä, että ostajalla on oikeus verottomaan
hankintaan.
Jos arvonlisäverolain voimaantulon jälkeen muuhun kuin vähennyskelpoiseen käyttöön hankittu tavara
tai palvelu siirretään vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, verovelvollinen saa vähentää sen veron, joka
on sisältynyt tavaran tai palvelun hankintaan tai jonka verovelvollinen on itse suorittanut hyödykkeen
valmistuksen yhteydessä. Vähennysoikeus ei koske rakentamispalveluja eikä kiinteistöjä.
Aloittaessaan verollisen liiketoiminnan verovelvollinen saa tehdä hallussaan olevasta verollisena
hankkimastaan tai valmistamastaan vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen käytettävästä tavarasta
tai palvelusta saman suuruisen vähennyksen (alkuvarastovähennys).
Vero saadaan vähentää kuitenkin vain tavaran tai palvelun vähennyshetken mukaista arvoa vastaavalta
osin. Jos tavaran todennäköinen luovutushinta on sen alkuperäistä ostohintaa tai sitä vastaavaa arvoa
alempi, vähennettävä vero lasketaan tavaran todennäköisen luovutushinnan perusteella.
Vähennysoikeuden edellytyksenä on verovelvollisen vähennyskelpoiseen käyttöön ottohetkellä laatima
tosite. Tositteessa on oltava tositteen laatimispäivä, verovelvollisen nimi, tavaroiden määrä ja luonne
sekä palvelujen laajuus ja luonne, vähennyskelpoiseen käyttöön ottamispäivä ellei se ole sama kuin
laatimispäivä, hankintaan sisältynyt vero tai omasta käytöstä suoritettu vero sekä viittaus hankintaa tai
omasta käytöstä suoritettavaa veroa koskevaan tositteeseen, todennäköinen luovutushinta ilman veron
osuutta, verokanta ja vähennettävä vero.
56
XI Verollisen liiketoiminnan aloittaminen
1 VEROVELVOLLISEKSI ILMOITTAUTUMINEN
Arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittavan on tehtävä ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus
verohallinnolle. Ilmoitus tehdään perustamisilmoituslomakkeella (Y-lomake). Perustamisilmoituslomakkeita
saa verohallinnon toimipisteistä, Patentti- ja rekisterihallituksesta, TE-keskuksista, maistraateista
ja Internet-osoitteesta www.ytj.fi .
Liiketoiminnan harjoittaja ei ole arvonlisäverovelvollinen eikä hänen myöskään tarvitse antaa perustamisilmoitusta,
jos tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa.
Perustamisilmoitus on syytä antaa myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja on epävarma verovelvollisuudestaan.
Jos elinkeinonharjoittaja ei pidä itseään verovelvollisena, hänen tulee ilmoituksen lisätiedoissa
tai erillisessä liitteessä selvittää ne syyt, miksi toimintaa on pidettävä verottomana.
Ryhmärekisteröinti
Rahoitus- ja vakuutustoiminnan harjoittajilla on mahdollisuus tiettyjen laissa määriteltyjen edellytysten
täyttyessä rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi ryhminä. Ryhmärekisteröinnissä oikeudellisesti itsenäisiä
yrityksiä, joilla on läheiset rahoitukselliset, taloudelliset ja hallinnolliset suhteet, käsitellään yhtenä
ryhmänä. Ryhmän sisällä tapahtuvat ryhmän jäsenten väliset myynnit ovat arvonlisäverottomia.
Verovelvollisuusryhmään kuuluvien yritysten tulee ilmoittaa keskuudestaan yritys, joka edustaa ryhmää
verohallintoon nähden. Tämä yritys täyttää ryhmän puolesta ilmoitusvelvollisuuden eli toimittaa
ryhmän valvontailmoituksen verovirastolle sekä maksaa tilitettävän veron. Kaikki ryhmään kuuluvat
elinkeinonharjoittajat ovat yhteisvastuullisesti vastuussa ryhmän verosta.
Verovirasto tekee valituskelpoisen päätöksen ryhmän muodostamisesta ja purkamisesta.
2 VAPAAEHTOINEN VEROVELVOLLISUUS
Elinkeinonharjoittajalle on annettu mahdollisuus hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi silloinkin, kun hän
ei lain mukaan ole verovelvollinen. Hakeutuminen edellyttää, että toimintaa harjoitetaan liiketoiminnan
muodossa. Arvonlisäverovelvolliseksi voi hakeutua:
– vähäisen liiketoiminnan harjoittaja (liikevaihto enintään 8 500 euroa/kalenterivuosi tilikausi);
– yleishyödyllinen yhteisö ja uskonnollinen yhdyskunta;
– sokea henkilö
– vaikeavammainen invalidi (vähintään 70 %:n invaliditeetti).
Lisäksi verovelvolliseksi voi tietyin edellytyksin hakeutua kiinteistön käyttöoikeuden luovuttaja,
yhteisöhankkija, ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja ja kaukomyyjä. Verovelvollisuutta kiinteistön
käyttöoikeuden luovuttamisesta on haettava erikseen, vaikka hakija olisi muun toimintansa perusteella
verovelvollinen.
Verovelvolliseksi hakeudutaan perustamis- tai muutosilmoituksella.
3 VERON PALAUTUKSEEN OIKEUTETUT ULKOMAANKAUPPAA JA MUUTA VEROTONTA
TOIMINTAA HARJOITTAVAT ELINKEINONHARJOITTAJAT
Seuraavissa tilanteissa elinkeinonharjoittaja ilmoittautuu arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, vaikka
hän harjoittaa verotonta toimintaa:
– toimintana on veroton ulkomaankauppa
– sanoma- ja aikakauslehtien veroton myynti
– yleishyödyllisten yhteisöjen jäsenlehtien painoksen veroton myynti
– vesialusten, niihin kohdistuvien työsuoritusten tai rahtauksen veroton myynti.
57
Edellä mainittujen toimintojen harjoittajia koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin yleisesti
arvonlisäverovelvollisia yrityksiä.
Jos ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja harjoittaa täällä edellä mainittuja toimintoja, hänellä ei ole
oikeutta ns. ulkomaalaispalautukseen. Hänen on rekisteröidyttävä täällä verovelvolliseksi, mikäli hän
haluaa palautuksen Suomessa tekemiinsä hankintoihin sisältyneestä arvonlisäverosta.
Kunnilla on muista poiketen oikeus saada takaisin myös arvonlisäverotonta toimintaa varten tehtyihin
hankintoihin sisältyvät verot.
4 VEROVELVOLLISEKSI REKISTERÖIMINEN
Verovirasto merkitsee elinkeinonharjoittajan arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Arvonlisäverovelvolliseksi
merkitään siitä päivästä lukien, kun verollinen liiketoiminta alkaa. Elinkeinonharjoittaja voidaan
kuitenkin merkitä rekisteriin jo siitä lukien, kun hän ryhtyy hankkimaan verollista liiketoimintaansa
varten verollisia tavaroita tai palveluita.
Jos elinkeinonharjoittaja on arvioinut, ettei hänen liikevaihtonsa ylitä kalenterivuoden aikana arvonlisäverovelvollisuuden
alarajaa ja arvio myöhemmin osoittautuu liian pieneksi, hänet merkitään taannehtivasti
verovelvolliseksi. Maksamatta olevat alkuvuoden verot tulee maksaa viivästysseuraamuksineen.
Vapaaehtoisesti verovelvolliseksi hakeutuva merkitään verovelvolliseksi aikaisintaan siitä päivästä
lukien, kun hakemus saapuu verovirastoon. Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttaja merkitään kuitenkin
verovelvolliseksi taannehtivasti jo toiminnan aloittamisesta lukien, jos hänellä on oikeus tehdä vähennys
ennen hakeutumista aloitetusta uudisrakennus- tai perusparannustyöstä.
Verovirasto ilmoittaa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitsemisestä tai merkitsemättä jättämisestä
kirjallisella ilmoituksella. Jos rekisteröimisestä tai rekisteröimättä jättämisestä halutaan valittaa,
tulee verovirastolta ensin pyytää asiasta valituskelpoinen päätös.
Y-tunnus ja sen käyttö 37
Elinkeinonharjoittajalle annetaan yritys- ja yhteisötunnus (Y-tunnus) heti, kun elinkeinonharjoittajan
perustamisilmoitus merkitään saapuneeksi yritys- ja yhteisötietojärjestelmään (YTJ). Y-tunnus yksilöi
elinkeinonharjoittajat. Tunnus ei kerro sitä, onko elinkeinonharjoittaja merkitty verohallinnon rekistereihin
tai kaupparekisteriin.
Y-tunnus on merkittävä tilaus-, tarjous- ja laskulomakkeisiin sekä muihin elinkeinontoimintaan
liittyviin asiakirjoihin.
Y-tunnusta on käytettävä asioitaessa viranomaisen kanssa. Tunnuksen avulla verovelvollisen ilmoitukset,
suoritetut verot ja veronpalautukset ohjautuvat verohallinnossa oikean verovelvollisen hyväksi.
Arvonlisäverotunniste
Käytäessä kauppaa EU-maissa olevien yritysten kanssa suomalaiset yritykset tarvitsevat arvonlisäverotunnisteen
(alv-numero). Se muodostetaan Y-tunnuksesta siten, että tunnuksen eteen lisätään maakoodi FI
ja tunnuksen kahden viimeisen numeron välillä oleva viiva poistetaan. Siis jos Y-tunnus on 0123456-7,
yrityksen alv-numero on FI01234567.
Toisen elinkeinonharjoittajan arvonlisäverovelvollisuuden tarkistaminen
Internet-osoitteesta www.ytj.fi YTJ-tietopalvelusta tai puhelimitse verohallinnon palvelunumerosta 010
320 490 voi tarvittaessa tarkistaa, onko elinkeinonharjoittaja merkitty arvonlisäverovelvolliseksi.
Toisen jäsenvaltion kauppakumppanin alv-numeron tarkistaminen
Myyjä voi tarkistaa Verohallituksen CLO-yksiköstä, onko toisessa EU-maassa olevan kauppakumppanin
ilmoittama alv-numero voimassa vai ei.
37 Asiasta on Verohallituksen ohjekirje 23.3.2001 D 852/39/2001
58
5 ALKUVARASTOVÄHENNYS
Verovelvollinen saa vähentää arvonlisäverovelvollisena hankittujen tuotantopanosten ostohintaan sisältyvän
veron. Elinkeinonharjoittaja voidaan kuitenkin merkitä verovelvolliseksi jo siitä lukien, kun hän
aloittaa hankinnat tulevaa arvonlisäverollista toimintaansa varten.
Silloinkaan, kun edellä mainittua etukäteisrekisteröinnin mahdollisuutta ei ole käytetty, vero ei jää
rasittamaan toimintaansa aloittavan elinkeinonharjoittajan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön tehtyjä
hankintoja. Verollisen liiketoiminnan alkaessa verovelvollinen saa tehdä vähennyksen hallussaan olevasta
verollisena ostetusta tai itse maahantuodusta taikka valmistetusta tavarasta. Jos kuitenkin hyödykkeen
arvo on alentunut, arvonalennusta vastaavaa veroa ei saa vähentää. Alkuvarastovähennys koskee paitsi
tavaraa myös palveluja. Alkuvarastovähennys koskee pääsääntöisesti vain arvonlisäverolain voimaantulon
jälkeen hankittuja hyödykkeitä. Kiinteistöt ovat sekä tavara- että palveluhankintojen osalta alkuvarastovähennyksen
ulkopuolella.
6 APPORTTI
Tavaroiden sijoittaminen pääomapanoksena eli apporttina perustettavaan yhtiöön on myyntiä vastiketta
vastaan. Tavaroiden luovuttaja saa sijoittamansa omaisuuden arvoa vastaavan määrän osakkeita tai
muita osuuksia yhtiöstä. Jos yritys luovuttaa apporttina sellaista omaisuutta, jonka se on hankkinut
vähennykseen oikeuttavaan käyttöön arvonlisäverolain aikana tai josta se on saanut vähennyksen liikevaihtoverotuksessa
tai arvonlisäverotuksessa, myynti on verollinen. Silloin, kun apportin luovutus liittyy
liiketoiminnan luovutukseen, myynti on verotonta, jos omaisuus tulee vastaanottajalle vähennykseen
oikeuttavaan käyttöön.
7 VASTUU VEROSTA
Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verosta ovat yhteisvastuullisesti vastuussa avoimen yhtiön osakas
ja kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies. Yhtymän verosta vastaavat yhteisvastuullisesti
yhtymän osakkaat. Yhtymällä tarkoitetaan sellaista yhteenliittymää, jonka kaksi tai useampi
on yhtiötä perustamatta muodostanut liikkeen harjoittamista varten ja joka on tarkoitettu toimimaan
osakkaiden yhteiseen lukuun. Esimerkiksi rekisteröimättömät osakeyhtiöt, muut esiyhteisöt ja kuolinpesät
ovat arvonlisäverolaissa tarkoitettuja yhtymiä. Verovelvollisryhmän verosta ovat yhteisvastuullisesti
vastuussa kaikki ryhmään kuuluvat elinkeinonharjoittajat.
Osakkaan ja yhtiömiehen vastuu alkaa sen kuukauden alusta, jonka aikana hän liittyy yhtiöön, yhtymään
tai verovelvollisryhmään ja päättyy sen kuukauden lopussa, jonka kuluessa hän eroaa yhtiöstä,
yhtymästä tai verovelvollisryhmästä.
Verosta vastuulliset sekä vastuun alkamis- ja mahdollinen päättymispäivä todetaan verovelvolliselle
lähetettävässä rekisteröinti-ilmoituksessa. Verosta vastuussa olevat merkitään myös maksuunpanopäätökseen.
8 REKISTERÖINTITIETOJEN MUUTOKSET
Perustamisilmoituksella annettujen tietojen muutoksista on ilmoitettava joko verovirastoon tai verotoimistoon.
Ilmoitus on aina syytä tehdä kirjallisena. Pankkiyhteystietojen muutokset ilmoitetaan myös aina
kirjallisesti. Muutosten ilmoittamisessa voidaan käyttää myös muutos- ja lopettamisilmoituslomaketta.
Luonnollisen henkilön nimen, kotiosoitteen ja kotikunnan muutostiedot välittyvät verohallintoon
suoraan väestörekisterikeskuksen ylläpitämästä väestön keskusrekisteristä.
Yhteisön nimen, yhtiömiesten, yhtiömuodon ja kotikunnan muutokset ilmoitetaan muutos- ja lopettamisilmoituksella
Patentti- ja Rekisterihallitukselle (PRH). PRH huolehtii tiedonsiirrosta verohallinnon
rekistereihin.
Vastuunalaisten yhtiömiesten muuttuessa ilmoitetaan muutos- ja lopettamisilmoituksella kaikkien
vastuussa olevien, vastuuseen tulevien ja vastuusta vapautuvien henkilöiden/yhteisöjen/yhtymien nimet,
heidän henkilö- tai Y-tunnuksensa sekä kunkin vastuussa olevan vastuun alkamis- ja päättymispäivä.
59
Tilikautta koskeva muutos on valtiovarainministeriön päätöksen (1760/95) 12 §:n mukaan ilmoitettava
verovirastoon. Jos tilinpäätöksen ajankohtaa muutetaan myöhäisemmäksi, verovirasto voi hyväksyä
muutoksen vain, jos ilmoitus tehdään viimeistään kuukautta ennen sitä päivää, jona tilikausi olisi päättynyt.
Jos tilinpäätöksen ajankohta muutetaan aikaisemmaksi, ilmoitus on tehtävä kuukautta ennen sitä
päivää, jona tilikausi tulee päättymään. Muutos ilmoitetaan muutos- ja lopettamisilmoituslomakkeella
ja sen liitteellä. Lisäksi esim. osakeyhtiön on liitettävä lomakkeeseen oikeaksi todistettu jäljennös yhtiökokouksen
päätöksestä tilikautta koskevan yhtiöjärjestysmääräyksen muuttamisesta.
60
XII Arvonlisäverollisen toiminnan
lopettaminen38
Elinkeinonharjoittajan on tehtävä liiketoiminnan päättyessä viipymättä lopettamisilmoitus verohallinnolle.
Ilmoitus tehdään muutos- ja lopettamisilmoituslomakkeella. Lomakkeita saa verohallinnon toimipisteistä,
Patentti- ja rekisterihallituksesta, TE-keskuksista, maistraateista ja Internet-osoitteesta www.ytj.fi .
Arvonlisäverovelvollisuus päättyy samanaikaisesti, kun elinkeinonharjoittajan koko toiminta tai ainakin
arvonlisäverovelvollinen toiminta loppuu. Arvonlisäverovelvollisuus voi päättyä myös sen takia, että
elinkeinonharjoittajan myynnin yhteismäärä on tilikaudelta enintään 8 500 euroa. Arvonlisäverollinen
toiminta voi päättyä myös osittain esim. vain liiketoiminnan tai alkutuotannon osalta. Osittaisesta toiminnan
loppumisesta ilmoitetaan myös lopettamisilmoituksella.
Verovelvollinen voi varsinaisen toiminnan loputtua halutessaan jatkaa toimintaa arvonlisäverovelvollisena
vielä sen ajan, kun liikeomaisuutta myydään. Jos elinkeinonharjoittaja jatkaa toimintaa
verovelvollisena vielä loppuvaraston myynnin ajan, hän antaa lopettamisilmoituksen vasta sen jälkeen,
kun hän on myynyt loppuvaraston. Loppuvaraston realisoinnin ajalta annetaan tavalliseen tapaan valvontailmoitukset
tai kalenterivuodelta veroilmoitus.
Jos toiminta päättyy konkurssiin, voi konkurssipesä valita, jatkuuko toiminta verovelvollisena vielä
liikeomaisuuden realisoinnin ajan. Jos konkurssipesä päättää toimia verovelvollisena, ilmoitetaan tieto
tästä verovirastolle. Verotuksellisesti asiaa käsitellään nimenmuutosasiana eli konkurssiin menneen
yrittäjän tai yrityksen ei tarvitse maksaa loppuvarastosta veroa ja pesä ei vastaavasti tee ”alkuvarastostaan”
vähennystä. Konkurssipesä merkitään pesän realisoinnin ajaksi eri verovelvolliseksi ja se saa oman
Y-tunnuksen. Kun loppuvarasto on realisoitu, konkurssipesä antaa lopettamisilmoituksen.
Kun vapaaehtoisesti verovelvolliseksi hakeutunut vähäisen liiketoiminnan harjoittaja, yleishyödyllinen
yhteisö, uskonnollinen yhdyskunta, sokea henkilö tai vaikeavammainen invalidi lopettaa toimintansa
tai ei enää halua toimia arvonlisäverovelvollisena, tieto hakeutumisen peruuttamisesta annetaan verovirastoon
lopettamisilmoituksella.
Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttajana arvonlisäverovelvolliseksi hakeutunut antaa lopettamisilmoituksen,
kun verovelvollisuuden edellytykset ovat lakanneet. Kiinteistön luovuttajan verovelvollisuus
voi päättyä vasta, kun kiinteistön omistaja myy kiinteistön tai ottaa sen muuhun kuin vähennykseen
oikeuttavaan käyttöön tai vuokralainen tai osakas lopettaa kiinteistössä arvonlisäverollisen toiminnan
harjoittamisen.
Rekisteristä poistaminen
Verovirasto poistaa elinkeinonharjoittajan arvonlisäverovelvollisten rekisteristä siitä lukien, kun verollinen
toiminta on päättynyt tai liikeomaisuus on realisoitu.
Jos elinkeinonharjoittajan myyntien yhteismäärä on tilikaudella ollut enintään 8 500 euroa, hänet
poistetaan rekisteristä vasta kun lopettamisilmoituksella esitetty vaatimus on saapunut verovirastoon tai
verotoimistoon. Myöskään verovelvolliseksi hakeutunutta ei poisteta rekisteristä taannehtivasti.
Kiinteistön luovutuksesta verovelvolliseksi hakeutunut poistetaan rekisteristä aikaisintaan siitä lukien,
kun verovelvollisuuden edellytykset ovat lakanneet.
Verovelvollisryhmä katsotaan puretuksi ryhmään kuuluvien elinkeinonharjoittajien tätä koskevan
vaatimuksen tekemisestä lukien.
Verovirasto ilmoittaa rekisteristä poistamisesta tai verovelvollisuuden jatkumisesta kirjallisella ilmoituksella.
Jos elinkeinonharjoittaja haluaa valittaa lopettamisesta tai lopettamatta jättämisestä, tulee hänen
ensin pyytää verovirastolta valituskelpoinen päätös.
38 Asiasta on Verohallituksen tiedote 177
61
Arvonlisäverovelvollisuuden päättyessä tulee muistaa, että...
Lopettamisilmoituksella ilmoitetaan verovelvollisuuden päättymisestä. Valvontailmoitus on annettava
vielä viimeiseltäkin toimintakuukaudelta tai veroilmoitus viimeiseltä toimintavuodelta.
Toiminnan lopettamishetkellä haltuun jääneestä vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankitusta
liikeomaisuudesta maksetaan vero oman käytön säännösten mukaisesti. Vero maksetaan haltuun jääneen
ostetun hyödykkeen ostohinnasta tai, jos tavara on itse maahantuotu, maahantuontiarvosta taikka
näitä alemmasta todennäköisestä luovutushinnasta. Itse valmistetun hyödykkeen oman käytön veron
perusteena käytetään valmistamisesta aiheutuneita välittömiä ja välillisiä kustannuksia.
Jos liikeomaisuus myydään liiketoiminnan luovutuksen yhteydessä toimintaa jatkavalle, myynti on
verotonta. Jotta myyjä voisi käsitellä myynnin verottomana, ostajan on annettava vakuutus siitä, että
hyödykkeitä käytetään vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Kuitenkin, jos tällöin luovutetaan sellaista tavaraa, johon on sovellettu marginaaliverotusmenettelyä,
marginaaliverotusmenettely on purettava eli tehdyistä vähennyksistä on suoritettava veroa. Ostajalla on
oikeus soveltaa marginaaliverotusmenettelyä näihin tavaroihin.
Lopettamiskuukaudelta suoritetaan veroa myös myyntisaamisista. Myynnin oikaisuerällä tai luottotappiolla,
jota ei ole voitu ottaa huomioon ennen verovelvollisuuden päättymistä, pienennetään viimeisen
kuukauden valvontailmoituksen suoritettavan veron määrää. Jos luottotappiona vähennetystä saatavasta
kertyy suorituksia tämän jälkeen, suoritus kohdistetaan viimeiselle kalenterikuukaudelle.
Niin ikään vähentämättä jääneet erät ja saadut alennukset sekä muut ostojen oikaisuerät otetaan
huomioon lopettamiskuukaudella. Jos ostojen oikaisuerä saadaan vasta verovelvollisuuden päättymisen
jälkeen, lisäsuoritus kohdistetaan verovelvollisuuden päättymiskuukaudelle.
62
XIII Neuvonta
1 ENNAKKORATKAISU
Verovirasto antaa hakemuksesta ennakkoratkaisun, miten lakia sovelletaan hakijan tiettyyn yksittäiseen
liiketoimeen. Ennakkoratkaisu on maksullinen. Ennakkoratkaisun saamisen edellytyksenä on, että asia
on hakijalle tärkeä.
Keskusverolautakunta voi hakemuksesta antaa arvonlisäverotusta koskevan ennakkoratkaisun. Ennakkoratkaisun
saamisen edellytyksenä on, että asian ratkaiseminen on lain soveltamisen kannalta muissa
samanlaisissa tapauksissa tai verotuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi tärkeää taikka asian ratkaisemiseen
on muu erityisen painava syy. Keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu on myös maksullinen.
Ennakkoratkaisuhakemus on tehtävä kirjallisesti. Hakijan on hakemuksessa selvitettävä asia riittävästi
ja yksilöitävä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan.
Ennakkoratkaisua voi hakea esimerkiksi siitä, onko yksittäinen myynti tai koko liiketoiminta verollista
vai verotonta, EU-kauppaan liittyvistä tavaroiden ja palveluiden myyntimaata koskevista kysymyksistä
tai vähennysoikeutta koskevista kysymyksistä.
Ennakkoratkaisu annetaan määräajaksi, kuitenkin enintään antamista seuraavan kalenterivuoden
loppuun. Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua noudatetaan ennakkoratkaisun saajan vaatimuksesta
sitovana siltä ajalta, jolle se on annettu. Ennakkoratkaisu on sitova vain silloin, kun ennakkoratkaisuhakemuksessa
ilmoitetut tiedot vastaavat todellisuutta.
2 MUU NEUVONTA
Verovirasto antaa myös muuta ohjausta arvonlisäverotuksesta. Ohjausta annetaan sekä puhelimitse että
kirjallisesti. Kirjallista ohjausta voidaan antaa menettelyllisissä kysymyksissä.
Verohallinnon valtakunnallinen palvelunumero neuvoo arvonlisäverotukseen liittyvissä kysymyksissä
010 320 390
3 YHTEISÖMAIDEN YRITYSTEN ARVONLISÄVERONUMEROT
Koska verottoman yhteisömyynnin yhtenä edellytyksenä on, että toisesta jäsenvaltiosta olevalla kauppakumppanilla
on voimassa oleva alv-numero, on yrityksillä oikeus maksutta tarkistaa kauppakumppaninsa
numeron voimassaolo. Yritys voi tiedustella Verohallituksen CLO-yksiköstä, onko jokin tietty numero
voimassa vai ei. Kysely voidaan tehdä kirjallisesti, puhelimitse, faksilla tai sähköpostia käyttäen. Internetissä
kyselyn voi tehdä osoitteessa http://europa.eu.int/vies.
63
XIV Muutoksenhaku
Muutoksenhaku
Verovelvollinen voi hakea valittamalla muutosta rekisteröintitoimenpiteestä annettuun päätökseen,
ennakkoratkaisupäätökseen, valvonnan perusteella tehtyyn maksuunpano-, palautus-, jälkiverotus-,
oikaisu- ja uudelleenkäsittelypäätökseen. Muutosta voidaan hakea paitsi maksuunpannusta tai palauttamatta
jätetystä verosta, myös veronlisäyksestä ja veronkorotuksesta.
Ennakkopalautuspäätökseen ja päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkoratkaisua, ei
saa hakea muutosta valittamalla. Myöskään veroviraston antamaan kirjalliseen ohjaukseen ei voi hakea
muutosta.
Oikaisu
Verovirasto käsittelee kaikki verovelvolliselta saapuneet muutosvaatimukset ensin oikaisuasioina. Jos
verovirasto toteaa päätöksen virheelliseksi se oikaistaan ja verovelvollisen tekemä valitus raukeaa. Jos
verovirasto hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen vain osittain, se lähettää valituksen Helsingin
hallinto-oikeuden ratkaistavaksi hylätyiltä osin.
Veroviraston on oikaistava oma-aloitteisesti päätöstään, jos se on verovelvollisen vahingoksi virheellinen.
Oikaisun tekeminen ei edellytä verovelvollisen vaatimusta, vaan veroviraston on oikaistava myös
muulla tavoin esim. tarkastuksessa virheelliseksi todettu päätös.
Verovirasto voi oikaista päätöksen kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä tai verovelvollisen
sanotun ajan kuluessa tekemän vaatimuksen perusteella myöhemminkin.
Valitus Helsingin hallinto-oikeudelle
Arvonlisäverotusta koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla siitä kirjallisesti Helsingin
hallinto-oikeuteen.
Muutoksenhakukirjelmä osoitetaan Helsingin hallinto-oikeudelle, mutta se toimitetaan verovirastolle.
Siltä osin kuin muutosvaatimusta ei voida oikaista, asia käsitellään valituksena ja verovirasto siirtää
asian Helsingin hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.
Valtion puolesta on valitusoikeus verovirastossa olevalla veroasiamiehellä, jonka on jätettävä valituksensa
30 päivän kuluessa päätöksen tekemisestä.
Verovelvollisen on tehtävä valituksensa kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä lukien.
Valitusaika on kuitenkin aina vähintään 60 päivän päätöksen tiedoksisaannista. Rekisteröintiä ja ennakkoratkaisua
koskevasta päätöksestä valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista.
Keskusverolautakunnan antamaan ennakkoratkaisuun haetaan muutosta suoraan korkeimmasta
hallinto-oikeudesta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta.
Muutoksenhakukirjelmässä on ilmoitettava
• muutoksenhakijan nimi,
• päätös, johon muutosta haetaan ja mitä kohdekuukautta ja tilikautta se koskee,
• yksilöidysti ne kohdat, miltä osin päätökseen haetaan muutosta ja minkälainen muutos siihen vaaditaan
tehtäväksi,
• sekä muutosvaatimuksen perusteet.
Muutoksenhakukirjelmä on muutoksenhakijan tai muutoksenhakukirjelmän laatijan omakätisesti allekirjoitettava.
Lisäksi on mainittava muutoksenhakijan ja muutoksenhakukirjelmän laatijan ammatti,
asuinkunta ja postiosoite. Muutoksenhakukirjelmään on liitettävä päätös, johon muutosta haetaan, joko
alkuperäisenä tai viran puolesta oikeaksi todistettuna jäljennöksenä. Muutoksenhakukirjelmään tulee
liittää myös todistus siitä, milloin päätös on saatu tiedoksi.
Tulliviranomaisen päätöksestä tehtävästä oikaisusta ja muutoksenhausta on soveltuvin osin voimassa,
mitä niistä tullilaissa on säädetty.
64
Jatkovalitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO)
Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä voidaan valittaa edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain,
jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Valituslupa voidaan myöntää vain, jos
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden
vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi,
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen
ilmeisen virheen vuoksi tai
3) valitusluvan myöntämiseen on painava taloudellinen tai muu syy.
Valituslupa voidaan myöntää myös siten, että se koskee vain osaa muutoksenhaun kohteena olevasta
Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä.
Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannista.
Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai Helsingin hallintooikeudelle.
Valtion puolesta valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen on veroviraston veroasiamiehellä, jolla
on sama valitusaika kuin asianosaisella.
65
XV Alkutuottajan arvonlisäverovelvollisuus
1 ALKUTUOTANNON HARJOITTAJAN VEROVELVOLLISUUS
Alkutuotannon harjoittajaan sovelletaan arvonlisäverolain yleisiä verovelvollisuuden periaatteita. Tämä
merkitsee sitä, että verovelvollinen suorittaa arvonlisäveroa alkutuotteiden (esim. puutavara, elintarvikkeet,
eläimet) myynnistä ja hänellä on vastaavasti oikeus vähentää alkutuotannon harjoittamiseen liittyvien
hankintojen arvonlisäverot. Verovelvollisia ovat esim. maa- ja metsätaloudenharjoittajat, puutarhatalouden
harjoittajat, kalankasvattajat ja poronomistajat. Verovelvollisuus voi koskea myös esim. kalastuskuntia,
riistanhoitoyhdistyksiä ja metsästysseuroja.
Alkutuotannon määrittely
Alkutuotannon harjoittamista on maatalouden, metsätalouden, puutarhatalouden, metsästyksen, kalastuksen,
kalankasvatuksen, ravustuksen, ravunkasvatuksen, turkistarhauksen ja poronhoidon harjoittaminen
sekä jäkälän ja käpyjen poiminta tai muu tällaisen luonnontuotteen talteen ottaminen.
Maataloudella tarkoitetaan varsinaista maataloutta sekä sellaista erikoismaataloutta taikka maa- ja
metsätalouteen liittyvää toimintaa, jota ei pidetä maataloudesta erillisenä liikkeenä. Maatalous on määritelty
arvonlisäverotuksessa samalla tavalla kuin maatilatalouden tuloverotuksessa.
2 ILMOITTAMINEN JA VERON MAKSAMINEN
Ilmoittaminen
Alkutuottajat antavat arvonlisäverotuksen veroilmoitukset kalenterivuoden mittaiselta verokaudelta kuten
tuloverotuksessa. Veroilmoitus on annettava viimeistään kalenterivuotta seuraavan helmikuun loppuun
mennessä.
Ilmoitus- ja maksulomakkeet lähetetään kaikille arvonlisäverovelvollisten rekisterissä oleville alkutuottajille
loppuvuodesta. Maataloutta, metsätaloutta ja muuta alkutuotantoa harjoittavat yhdistävät kaikesta
arvonlisäverollisesta toiminnasta tulevat myyntitulot ja ostoihin sisältyvät vähennettävät arvonlisäverot
samaan veroilmoitukseen.
Kalenterivuoden mittainen verokausi koskee alkutuotantoa harjoittavia luonnollisia henkilöitä,
kuolinpesiä ja yhtymiä. Yhtiömuodossa (esim. kommandiittiyhtiönä tai avoimena yhtiönä) harjoitettu
alkutuotanto kuuluu normaaliin arvonlisäverotuksen kuukausimenettelyyn.
Jos alkutuotannon harjoittajalla on muuta arvonlisäverollista toimintaa, hänen kaikki arvonlisäverollinen
toimintansa on kuukausi-ilmoitusmenettelyn piirissä. Esimerkiksi jos alkutuotannon harjoittaja
on myös taksiautoilija tai kampaamotoiminnan harjoittaja, hänen kaikki arvonlisäverollinen toimintansa
on kuukausimenettelyn piirissä.
Mahdollisuus kuukausimenettelyyn
Alkutuottajat, joiden ilmoittamisjakso on kalenterivuosi, voivat halutessaan siirtyä kuukausimenettelyn
piiriin. Siirtyminen edellyttää erityistä hakeutumista. Kuukausimenettelyyn siirtyminen voi tapahtua vasta
hakemuksen tekemistä seuraavan kalenterivuoden alusta lukien. Kuukausimenettelyyn siirtyneeseen
alkutuottajaan sovelletaan tätä menettelyä niin kauan, kuin verovelvollinen jatkaa verollista toimintaa
tai kun toiminnassa tapahtuu olennaisia muutoksia. Olennaisena muutoksena voidaan pitää esim. sitä,
että maa- ja metsätaloutta harjoittava alkutuottaja lopettaa kokonaan maatalouden harjoittamisen ja
jatkaa vain metsätalouden harjoittamista. Hakemuksen kuukausimenettelyyn siirtymisestä voi tehdä
esimerkiksi perustamis- tai muutosilmoituslomakkeella. Kuukausimenettelyyn siirtyneelle alkutuottajalle
lähetetään esitäytetyt valvontailmoituslomakkeet.
Alkutuottaja ei voi hakeutumalla muuttaa kuukausimenettelyä vuosimenettelyksi.
66
Oma-aloitteinen veron maksaminen
Alkutuottaja, jonka ilmoittamisjakso on kalenterivuosi, maksaa kalenterivuodelta suoritettavan arvonlisäveron
viimeistään kalenterivuotta seuraavan helmikuun loppuun mennessä. Verovelvollinen laskee
itse kultakin kalenterivuodelta myynneistä suoritettavien ja ostoista vähennettävien verojen erotuksen ja
maksaa sen valtiolle Jos myynneistä suoritettavien verojen määrä on pienempi kuin ostojen perusteella
vähennettävien verojen määrä, verovelvolliselle maksetaan arvonlisäveron palautusta. Alkutuottajien
arvonlisäveron palautukset maksetaan kalenterivuodelta veroilmoituksen perusteella tai mahdollisen
palautushakemuksen perusteella.
Alkutuottajille ei määrätä kalenterivuoden ajalle arvonlisäverotuksessa ennakkomaksuja. Arvonlisäveron
voi kuitenkin maksaa jo kuluvan verokauden aikana. Esimerkiksi vuonna 2004 tapahtuneen puutavaramyynnin
osalta arvonlisäveron voi tilittää valtiolle jo vuonna 2004, mutta viimeistään 28.2.2005.
Jos verovelvollinen maksaa veron jo kuluvan verokauden aikana, hän käyttää tilisiirtolomaketta (Veroh
9559), joka ei ole esitäytetty.
Yhteenvetoilmoitus
Jos alkutuottaja myy toisessa EU-maassa oleville arvonlisäverovelvollisille tavaroita (esim. puutavaraa,
elintarvikkeita, poronlihaa), hänen on annettava näistä yhteisömyynneistä yhteenvetoilmoitus neljännesvuosittain.
Yhteenvetoilmoitus annetaan aina kohdekautta seuraavan toisen kuukauden 15 päivään
mennessä. Ilmoituksenantopäivät ovat siis 15.5, 15.8, 15.11 ja 15.2. Yhteenvetoilmoituksen voi lähettää
sähköisesti TYVI-palvelusta, josta lisätietoja Internetistä www.vero.fi /tyvi. Yhteenvetoilmoituslomaketta
saa verohallinnon toimipisteistä ja Internetistä, jos sitä ei ole esitäytettynä lähetetty esim. siitä syystä,
ettei verovirastolla ole ollut tietoa siitä, että alkutuottajalla on yhteisömyyntiä. Yhteenvetoilmoitus liittyy
jäsenmaiden väliseen tavarakauppaan eikä se korvaa kalenterivuodelta annettavaa veroilmoitusta tai
valvontailmoituksia.
Toiminnan muutokset
Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinnin jälkeen tapahtuneista muutoksista on aina ilmoitettava verotoimistolle
tai verovirastolle. Alkutuottajan tulee ilmoittaa esim. yrityksen toimintamuodon muutoksesta, koska
yritysmuodon muutos voi vaikuttaa verotusmenettelyyn. Samoin liiketoiminnan laajuuden muutoksista on
ilmoitettava veroviranomaisille välittömästi. Jos alkutuotannon rinnalla ryhdytään harjoittamaan muuta
arvonlisäverollista liiketoimintaa, kalenterivuoden ilmoittamismenettely muuttuu kuukausimenettelyksi.
Päinvastaisessa tilanteessa, jos muu liiketoiminta lopetetaan ja jatketaan vain alkutuotannon harjoittamista,
kuukausimenettely muuttuu yleensä kalenterivuosimenettelyksi. Muuttunutta verotusmenettelyä
sovelletaan sen kuukauden alusta lähtien, milloin muutos on tapahtunut.
Poronomistajat
Poronomistajien arvonlisäverotus on toteutettu siten, että paliskuntaan kuuluvat poronomistajat rekisteröidään
ryhmänä, jota pidetään arvonlisäverotuksessa yhtenä verovelvollisena. Paliskuntaryhmää verotetaan
siitä myyntitoiminnasta, joka tuloverotuksessa luetaan poroverotuksen tuottoperustelaskennassa porotalouden
hyväksi. Poronomistajan harjoittama jalostustoiminta on yksilöllisen arvonlisäverotuksen piirissä.
Verovelvollisia ja verovastuussa poronhoitovuoden verosta ovat siis kaikki paliskunnan osakkaat, jotka
poronhoitovuoden aikana omistavat poroja. Ryhmärekisteröinnin piirissä olevaa porotaloutta ei koske
vähäisen toiminnan liikevaihtoraja (8 500 euroa), vaan poronomistajan ja paliskunnan kaikki myynti
ryhmän ulkopuolisille on verollista. Jos porotalouden harjoittajalla on muuta arvonlisäverollista toimintaa
(esim. metsätaloutta, maataloutta, käsitöiden valmistusta) kuin porotalous, sovelletaan tähän muuhun
toimintaan 8 500 euron rajaa.
Paliskunta toimii ilmoitus- ja tilitysvelvollisena verovirastoon päin paliskuntaryhmän arvonlisäverosta.
Paliskuntaryhmän verokausi on poronhoitovuosi. Veroilmoitus ja maksu verokaudelta on annettava
poronhoitovuotta seuraavan heinäkuun loppuun mennessä.
Jos paliskuntaryhmään kuuluva harjoittaa tavaran myyntiä muihin EU-maihin, on siitä annettava
neljännesvuosittain yhteenvetoilmoitus verovirastolle. Paliskuntaryhmä antaa yhteisen yhteenvetoilmoituksen,
johon on koottu kaikkien ryhmään kuuluvien poronomistajien myynnit EU:n alueelle.
67
3 ARVONLISÄVEROLASKELMA
Tilitettävä vero lasketaan verollisten myyntien ja ostojen verojen perusteella. Arvonlisäverotuksessa suoritettavan
ja vähennettävän veron määrä lasketaan erikseen jokaisen liiketapahtuman osalta. Yksittäiseen
liiketapahtumaan sisältyvä myynnistä suoritettava vero saadaan selville kertomalla veroton myyntihinta
voimassa olevalla verokannalla. Vero lasketaan hinnasta, joka ei sisällä veron osuutta.
Verolliseen hintaan sisältyvä arvonlisäveron määrä saadaan laskukaavalla:
vero = verollinen hinta x sovellettava verokanta
100 + sovellettava verokanta
Esimerkki arvonlisäveron laskemisesta
Myynti verovelvolliselle ostajalle:
Lihaerän veroton hinta 100 euroa, verokanta 17 %
100 x 17 % = 17 euron veron määrä
100 + 17 = 117 euron verollinen hinta, joka ostajalta veloitetaan
Myynti suoramyynnistä kuluttajalle:
Esim. Lihaa myydään maatilalta suoraan kuluttajalle
50 kg á 6 euroa = 300 euroa
300 euroa on verollinen hinta, joka sisältää arvonlisäveron. Kun halutaan saada selville, kuinka paljon
siihen sisältyy arvonlisäveroa, käytetään seuraavaa kaavaa:
300 x 17 = 43,59 euroa
117
Veron laskemisen helpottamiseksi tulisi liiketapahtumat käsitellä muistiinpanoissa ja kirjanpidossa
ensisijaisesti nettokirjausperiaatteen mukaisesti ilman veron osuutta.
4 LASKUMERKINNÄT
Uudet säännöt laskumerkinnöistä koskevat myös alkutuottajia. Ks. tarkemmin s. 52.
Alkutuottajaverovelvollisen on merkittävä myyntilaskuun suoritettavan veron määrä, kun myynti tapahtuu
toiselle arvonlisäverovelvolliselle. Veron erittely on tarpeen, jotta ostaja voi tehdä vähennyksen
arvonlisäveron osuudesta.
Verovelvollisen on merkittävä myyntilaskuun suoritettavan veron euromäärä jokaisen verokannan
alaisen myynnin osalta erikseen. Esim. puun myynnin osalta veroprosentti on 22 ja elintarvikkeiden ja
rehujen osalta 17 prosenttia. Jos myynnistä toiselle verovelvolliselle ei ole suoritettava arvonlisäveroa,
myyntilaskuun on tällöin tehtävä verottomuutta osoittava merkintä.
Elintarvikealalla, maataloudessa ja metsäkaupassa on yleinen kauppatapa, että ostaja mittaa tuotteen
paljouden ja laadun sekä. Ostajan tekemä tilitys vastaa em. aloilla myyjän laskua. Näillä aloilla ostajan
laatima tosite tai tositeaineisto kokonaisuudessaan rinnastetaan myyjän laatimaan myyntilaskuun. Ko.
ostotositteiden nojalla verovelvollisella ostajalla on myös vähennysoikeus alkutuottajalta tekemistään
hankinnoista.
Suoramyynnistä kirjoitetaan käteiskuitti tai voidaan antaa lasku. Näissä laskuissa ei tarvitse olla
erittelyä arvonlisäveron määrästä.
68
Kirjanpitovelvollisuus ja laskuihin tehtävät merkinnät.39
Nämä laskumerkintäohjeet koskevat myös alkutuottajien myyntilaskuja.
Esimerkki toiselle arvonlisäverovelvolliselle annettavasta laskusta, kun sovelletaan kevennettyä menettelyä
Matti Maanviljelijä LASKU
Purotie 1 1.3.2004
012345 Mattila
Toimitettu tavaraa:
tuote veroton vero verollinen
maito (17 %) 10,50 1,79 12,29
liha (17 %) 24,50 4,17 28,67
halot (22 %) 44,00 9,68 53,68
yhteensä 79,00 94,64
22 %:n verokannan vero 9,68 euroa
17 %:n verokannan vero 5,96 euroa
Y-tunnus 2345678-9
5 KIRJANPITO- TAI MUISTIINPANOVELVOLLISUUS
Verovelvollisten on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi, että siitä saadaan veron määräämistä varten
tarvittavat tiedot. Useimmat alkutuottajat eivät ole kirjanpitovelvollisia. Heidän osaltaan edellytetään,
että he pitävät sellaisia muistiinpanoja, joista saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot.
Verohallitus on 22.12.1995 antanut muistiinpanovelvollisuutta ja muistiinpanoja koskevan päätöksen
(1807/95).
Tämä päätös koskee niitä tulonhankkimistoimintaa harjoittavia verovelvollisia, jotka eivät ole kirjanpitovelvollisia,
sekä maa-ja metsätalouden harjoittajia. Niitä metsätalouden harjoittajia, joita verotetaan
maatilatalouden tuloverolain mukaan metsätalouden puhtaasta tulosta, päätös koskee soveltuvin osin.
Muistiinpanovelvollisen verovelvollisen on tehtävä tuloista ja menoista sellaiset muistiinpanot, joista
ja joihin liitettävistä tositteista riittävästi eriteltynä käyvät selville tulot ja niistä johtuvat menot, arvonlisäveron
määrät ja veron perusteet sekä tulonhankkimistoimintaa varten saadut tuet.
Muistiinpanot kirjataan aikajärjestyksessä. Muistiinpanokirjan sivujen tulee olla juoksevasti numeroidut.
Tulo- ja menoeriä sekä arvonlisäveron määriä ja veron perusteita osoittavien merkintöjen tulee perustua
päivättyihin ja numeroituihin tositteisiin sekä, milloin vähennetään maahantuonnin yhteydessä
kannettua arvonlisäveroa, tullauspäätöksiin ja siihen liittyviin asiakirjoihin.
Muistiinpanovelvollisen verovelvollisen, joka antaa arvonlisäveroilmoituksen kuukausittain, on kirjattava
suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat kuukausikohtaisesti
kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 15. päivään mennessä.
Päätöksessä on lisäksi erityismääräyksiä maataloutta, metsätaloutta tai muuta tulonhankkimistoimintaa
harjoittavien muista muistiinpanoista.
39 Asiasta enemmän s. 51
69
6 VEROVELVOLLISUUDEN ALARAJA
Euromääräinen alaraja
Alkutuottaja on arvonlisäverovelvollinen vain silloin, kun arvonlisäverolain mukainen liikevaihto ilman
käyttöomaisuuden myyntihintoja on tilikaudelta yli 8 500 euroa. Käyttöomaisuutta ovat esim. traktorit,
leikkuupuimurit, maansiirtokoneet ym. maatalouden koneet. Liikevaihdon määrään luetaan myös muun
kuin käyttöomaisuuskiinteistön tai kiinteistöön kohdistuvien oikeuksien luovutusten myynti (esim. pellon
vuokraus), ulkomaille myynti ja muu ns. nollaverokannan alainen myynti.
Alkutuottajan liikevaihto lasketaan kassaperiaatteen mukaan. Arvonlisäverotuksen liikevaihdon määrä
ei tarkoita samaa kuin maatilatalouden tuloverotuksen maa- ja metsätalouden puhdas tulo.
Arvonlisäverotuksen piiriin kuuluvaa toimintaa arvioidaan yhtenä kokonaisuutena alarajaa tarkasteltaessa.
Jos alkutuottajan viljan myyntitulot ovat 5 000 euroa, puun myyntitulot 3 500 euroa ja karjan
myyntitulot 1 500 euroa tilikaudelta, myyntitulot ylittävät 8 500 euron rajan. Eurorajaa laskettaessa
otetaan mukaan myös muusta arvonlisäverollisesta toiminnasta saadut tulot.
Liikevaihtoon luetaan ostajalta veloitettu määrä siitä riippumatta, sisältyykö hintaan arvonlisävero vai ei.
Alarajaan liittyvästä huojennuksesta ks.11.
Tuet
Alkutuottajan verollisen myynnin määrään luetaan myös suoraan hintoihin liittyvät tuet.
EU-liittymissopimuksessa mainitut maataloudelle lisähintoina maksettavat siirtymäkauden tuet eivät
ole verolliseen myyntiin luettavia tukia, koska niiden tarkoituksena ei ole hintojen alentaminen, vaan
tuottajien tulotason turvaaminen siirtymäkauden aikana.
Tällaisia tukia ovat esim. kotieläintalouden tuotantotuki, kasvinviljelyn tuotantotuki ja nuorten
viljelijöiden tuki.
Tukia, jotka annetaan toiminnan yleisten edellytysten parantamiseksi ja joilla ei ole erityistä liityntää
myytävien hyödykkeiden hintoihin, ei lueta verolliseen myyntiin. Tällaisia verottomia yleistukia ovat
esim. maataloudelle annetut pinta-alatuet (euro/ha) ja kotieläinten lukumäärän perusteella annetut
tuet (euro/eläin tai eläinyksikkö).
Takautuva verovelvollisuus
Verovelvollisuuden euromääräinen alaraja koskee kaikkia yritysmuodosta riippumatta (luonnolliset henkilöt,
yhtymät, yhtiöt). Jos tilikauden liikevaihto ylittää 8 500 euron rajan, koko tilikauden myynnistä on
suoritettava täysimääräinen vero. Euromääräinen alaraja on sama, vaikka toiminta aloitettaisiin kesken
tilikauden. Jos liikevaihto on enintään 8 500 euroa, elinkeinonharjoittajan ei tarvitse ilmoittautua verovelvolliseksi.
Jos tilikausi on lyhyempi tai pidempi kuin 12 kuukautta, tilikauden liikevaihto muunnetaan
vastaamaan 12 kuukauden liikevaihtoa
Jos jälkeenpäin havaitaan, että verovelvolliseksi ilmoittautuneen liikevaihto jää tilikaudelta alle 8
500 euron, hänet poistetaan arvonlisäverovelvollisten rekisteristä vain, jos hän sitä vaatii. Poistaminen
tapahtuu aikaisintaan siitä päivästä, jolloin vaatimus saapuu verovirastoon, eikä maksettuja veroja palauteta
tai tehtyjä maksuunpanopäätöksiä kumota.
Jos alkutuotannon harjoittaja on arvioinut liikevaihtonsa liian pieneksi ja 8 500 euron alaraja ylittyy,
hänet merkitään verovelvolliseksi ko. tilikauden alusta, tai jos toiminta on alkanut kesken tilikauden,
aloittamispäivästä.
Verovelvolliseksi hakeutuminen
Alkutuottaja voi halutessaan hakeutua verovelvolliseksi, vaikka hänen tilikautensa liikevaihdon määrä
jää alle 8 500 euron. Verovelvolliseksi hakeutuvan on täytettävä perustamisilmoitus. Lomakkeita saa
verohallinnon toimipisteistä, Patentti- ja rekisterihallituksesta, TE-keskuksista, maistraateista ja Internet-
osoitteesta www.ytj.fi .
Hakeutumisen edellytyksenä on, että toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa ja että se ilman
vähäisen liiketoiminnan erityissäännöstä olisi aiheuttanut verovelvollisuuden. Liiketoiminnan käsitettä
ei ole määritelty arvonlisäverolaissa. Käytännössä liiketoiminnan muodossa tapahtuvana pidetään ansiotarkoituksessa
tapahtuvaa, jatkuvaa, ulospäin suuntautuvaa ja itsenäistä toimintaa, johon sisältyy
tavanomainen yrittäjäriski. Hakeutumalla verovelvolliseksi alkutuottajat voivat vähentää tuotantopanoshankintoihin
sisältyvän veron, mutta maksavat myös myynneistä arvonlisäveron.
70
Verovelvollisuus alkaa aikaisintaan siitä päivästä, jona hakemus on saapunut verovirastoon tai verotoimistoon.
Verovelvolliseksi hakeutunutta ei poisteta verovelvollisten rekisteristä taannehtivasti ja poistaminen
voidaan tehdä aikaisintaan siitä hetkestä, kun lopettamisilmoituksella esitetty vaatimus on saapunut
verovirastoon tai verotoimistoon.
Toiminnan lopettamishetkellä haltuun jääneestä vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankitusta
liikeomaisuudesta (tuotevarastosta, rakennuksista, koneista) maksetaan vero oman käytön säännösten
mukaisesti.
7 VÄHÄINEN OMA KÄYTTÖ
Tavaroiden ja palveluiden oma käyttö on yleensä verollista.40 Tavaran tai palvelun omaan käyttöön ottamisesta
ei kuitenkaan suoriteta veroa, kun alkutuottaja ottaa vähäisessä määrin tavaroita tai palveluja
omaan tai perheensä yksityiseen kulutukseen. Vähäisen oman käytön määränä pidetään 850 euroa
(ilman arvonlisäveroa) vuodessa.
Jos alkutuottaja ottaa tavaroita omaan tai perheensä yksityiseen kulutukseen enemmän kuin 850
euron arvosta vuodessa, 850 euron käyttö on tällöinkin verotonta ja vain sen yli menevästä määrästä
on suoritettava arvonlisäveroa.
Vähäisen oman käytön säännös koskee vain luonnollisia henkilöitä, puolisoita, jakamatonta kuolinpesää
ja verotusyhtymää. Paliskuntaryhmän osalta 850 euron raja lasketaan poronomistajakohtaisesti.
8 VEROKANNAT41
Veroa suoritetaan pääsääntöisesti 22 prosenttia veron perusteesta. Alkutuotannon harjoittajalla, joka
harjoittaa maa- ja metsätaloutta, on kuitenkin yleensä useamman verokannan alaista myyntiä.
Elintarvikkeiden ja rehujen verokanta on 17 prosenttia
Puutavaran ja majoitustoiminnan verokanta on 22 prosenttia.
Elävien eläinten myyntiin sovelletaan 22 prosentin verokantaa. Eläviä eläimiä ovat esim. teuraaksi
myytävät eläimet ja tilalta elävänä eloeläinvälitykseen myytävät eläimet. Sen sijaan tilalta kuolleena
myytyyn eläimeen sovelletaan elintarvikkeiden raaka-aineisiin ja rehujen raaka-aineisiin sovellettavaa
alennettua 17 prosentin verokantaa. Elintarvikkeiden valmistamisesta, kuten teurastuspalveluista ja
teurastustyöhön liittyvistä palveluista, kuten lihan paloittelusta, pakastamisesta ja pakkaamisesta perittävistä
korvauksista on suoritettava arvonlisäveroa yleisen 22 prosentin verokannan mukaan.
9 ARVONLISÄVEROTUKSEN ULKOPUOLELLE JÄÄVÄ TOIMINTA
Itse poimittujen luonnonmarjojen ja sienien myynti on kokonaan arvonlisäverotuksen ulkopuolella. Verottomuuden
edellytyksenä on, että marjat ja sienet myydään sellaisenaan suoraan kuluttajalle tai välittäjälle
muualta kuin erityisestä myyntipaikasta. Jos keräilytuotteet myydään erityisestä myyntipaikasta, myynti
on verollista, jos tilikauden myyntien määrä ylittää 8 500 euroa.
10 VÄHENNYSOIKEUS42
Alkutuotantoon kohdistuviin hankintoihin sisältyvät arvonlisäverot ovat vähennyskelpoisia arvonlisäverolain
yleisten säännösten perusteella. Alkutuottaja saa siten vähentää toiselta verovelvolliselta verollista
toimintaa varten ostettuun tavaraan tai palveluun sisältyvän veron.
40 Asiasta enemmän s. 21 ja Verohallituksen tiedotteessa 187
41 Asiasta enemmän s. 40
42 Asiasta enemmän s. 33
71
Jos hyödykkeitä käytetään myös muussa toiminnassa kuin alkutuotannossa tai muussa kuin arvonlisäverollisessa
toiminnassa, vähennysoikeus on vain arvonlisäverollisen käytön osuudesta. Yksityiskäytön
osuus ei ole vähennyskelpoinen.
Kun hankitaan sellainen käyttöomaisuusesine, kuten moottorikelkka, pakettiauto tai traktori, jota
käytetään osittain alkutuotannossa ja osittain yksityis- tai muussa käytössä, ostohetkellä arvioidaan
em. käyttöjen osuudet koko esineen tulevalta käyttöajalta. Vähennys voidaan tehdä vain siltä osin kuin
esinettä käytetään alkutuotannossa tai muussa verollisessa toiminnassa. Vastaavasti esinettä myytäessä
siitä maksetaan arvonlisävero samassa suhteessa kuin vähennys on tehty.
Jos hankitaan käytettyjä koneita ja laitteita (esim. traktori), joiden myynnistä myyjän ei ole tarvinnut
suorittaa arvonlisäveroa, ei tällaisista ostoista ole vähennysoikeutta. Vähennystä ei myöskään saa tehdä,
jos käytetyn, käyttöomaisuudeksi ostetun tavaran ostolaskussa lukee ”marginaaliverotus”. Kun tällaisia
koneita myöhemmin myydään, on niiden myynti kuitenkin verollista myyntiä.
72
XVI Taide-esineen myynnin
arvonlisäverotus43
1 YLEISTÄ
Taide-esineen myynti, välitys ja maahantuonti on aina arvonlisäverollista toimintaa, jos tilikauden liikevaihto
ylittää 8 500 euroa (edellä tarkoitettuun liikevaihtoon luetaan mukaan myös joitakin verottomia
myyntejä; ks. arvonlisäverolain 3 § 2 momentti). Jos tilikausi on lyhyempi tai pidempi kuin 12 kuukautta,
tilikauden liikevaihto muunnetaan vastaamaan 12 kuukauden liikevaihtoa. Ns. ensimyynnin verovapaus
poistui 1.1.2003.
Taide-esineen määritelmä laajeni siten, että taide-esineeksi katsotaan myös taiteilijan ottamat ja
vedostamat tai hänen valvonnassaan vedostetut signeeratut ja numeroidut valokuvat, joiden määrä on
rajoitettu enintään kolmeenkymmeneen.
Taide-esineen myynnissä, maahantuonnissa ja yhteisöhankinnassa sovelletaan 8 %:n verokantaa,
kun kysymyksessä on:
• taide-esineen ns. ensimyynti eli kun tekijä tai hänen oikeudenomistajansa myy taide-esineen ensimmäisen
kerran;
• satunnaisesti tapahtuva taide-esineen myynti, kun myyjänä on muu elinkeinonharjoittaja kuin verovelvollinen
jälleenmyyjä;
• taide-esineen maahantuonti EU:n ulkopuolelta;
• taide-esineen osto eli yhteisöhankinta muusta EU-maasta suoraan tekijältä tai hänen oikeudenomistajaltaan
tai muulta elinkeinonharjoittajalta kuin verovelvolliselta jälleenmyyjältä.
Taide-esineen myyntiin ja yhteisöhankintaan sovelletaan 22 %:n verokantaa, kun kysymyksessä on:
• taide-esineen jälleenmyynti;
• taide-esineen jälleenmyynti marginaaliverotusmenettelyä käyttäen;
• taide-esineen osto eli yhteisöhankinta muusta EU-maasta verovelvolliselta jälleenmyyjältä.
Taide-esineen välityspalvelun myyntiin sovelletaan 22 %:n verokantaa.
Taide-esineiden verolliseen edelleenmyyntiin voidaan soveltaa tietyissä tilanteissa marginaaliverotusmenettelyä.
2 MENETTELY
Kuvataiteilijat, joilla ei ole muuta arvonlisäverollista toimintaa kuin taide-esineiden myyntiä (ja mahdollisesti
alkutuotantoa), antavat arvonlisäveroilmoituksensa kalenterivuoden mittaiselta verokaudelta.
Ilmoittamis- ja maksamismenettely on samanlainen kuin alkutuottajilla. Ks. XV Alkutuottajan arvonlisäverovelvollisuus.
Muut taide-esineiden myyjät ja välittäjät antavat arvonlisäveroilmoituksensa kuukausittain.
Arvonlisäverolain voimaantulosäännökset
Arvonlisäverolaki (AVL) tuli voimaan 1.6.1994.
Arvonlisäverojärjestelmässä vero laajentui koskemaan lähes kaikkia elinkeinotoimintana myytäviä
tavaroita ja palveluja.
Veropohjan laajentumisen ja vähennysrajoitusten karsimisen myötä verovelvollisen oikeus vähentää
verollisen toiminnan hankintoihin sisältyvä vero laajeni entisestään.
43 Asiasta on Verohallituksen ohjekirjeet 22.1.2002 D 2550/40/2002, 2.12.2002 D 3136/40/2002 ja 16.12.2002
D 3225/40/2002
73
Arvonlisäverolaki kumosi voimaan tullessaan liikevaihtoverolain. Voimaantulon pääsääntö perustuu
ns. toimitusperiaatteelle. Arvonlisäverolakia sovelletaan hyödykkeisiin, jotka on toimitettu, luovutettu
tullivalvonnasta tai otettu omaan käyttöön lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Arvonlisäverolain menettelysäännösten voimaantulosta ei ole säädelty erikseen. AVL:n menettelysäännökset
ja uudet lomakkeet otettiin käyttöön heti voimaantulopäivänä.
Arvonlisäverolain voimaantulosäännöksiä koskeva yksityiskohtainen selvitys on Arvonlisäverovelvollisen
oppaan vuoden 1994 painoksessa, Verohallituksen julkaisu 629.
Alkutuottajista tuli arvonlisäverovelvollisia 1.1.1995 alkaen. Alkutuotannon arvonlisäverotusta koskevat
voimaantulosäännökset on selvitetty Arvonlisäverovelvollisen oppaan vuoden 1995 painoksessa,
Verohallituksen julkaisu 679, 5/1995.
Verohallinnon yhteystiedot
Valtakunnallinen palvelunumero arvonlisäverokysymyksissä 010 320 390
Verohallitus, CLO,
• puh. 020 355 610, fax 020 355 620, sähköposti: eu.clo@vero.fi
Uudenmaan verovirasto
• Opastinsilta 12, PL 30, 00052 VERO, puh. (09) 731 142
Lounais-Suomen verovirasto
• Aninkaistenkatu 8, PL 927, 20101 Turku, puh. (02) 521 211
Sisä-Suomen verovirasto
• Lukiokatu 26, PL 158, 13101 Hämeenlinna, puh. (03) 62 241
• Heikinkatu 3, PL 57, 40101 Jyväskylä, puh. (014) 413 5001
Kaakkois-Suomen verovirasto
• Valimontie 5, PL 76, 45101 Kouvola, puh.(05) 23741
• Porrassalmenkatu 17, PL 95, 50101 Mikkeli, puh.(015) 35621
Savo-Karjalan verovirasto
• Asemakatu 7, PL 1094, 70111 Kuopio, puh. (017) 153 7211
• Kirkkokatu 20 B, PL 212, 80101 Joensuu, puh. (013) 253 8111
Länsi-Suomen verovirasto
• Poikkikuja 7, PL 225, 65101 Vaasa, puh. (06) 212 5200
Oulun ja Kainuun verovirasto
• Torikatu 34, PL 452, 90101 Oulu, puh. (08) 310 0311
Lapin verovirasto
• Hallituskatu 3 A, PL 8026, 96101 Rovaniemi, puh. (016) 367 6000
Konserniverokeskus
• Haapaniemenkatu 5, PL 10, 00052 VERO, puh. (09) 731 1611
Verohallitus
• Haapaniemenkatu 4 A, PL 325, 00052 VERO, puh. (09) 731 136
Perustamis-, muutos- ja lopettamisilmoituksen postitusosoite:
PRH-Verohallinto
Yritystietojärjestelmä
PL 2000
00231 HELSINKI
Ilmoituksen voi jättää myös verohallinnon toimipisteeseen, kaupparekisterin, TE-keskukseen tai maistraattiin.
74
Arvonlisäverolainsäädäntö
Arvonlisäverolain muutoksista tiedotetaan verovelvollisille lähetettävissä verotiedotteissa.
– Arvonlisäverolaki (1501/93) (AVL)
– Laki vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista (1393/95)
– Laki Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja
valmisteverolainsäädäntöön (1266/96)
– Arvonlisäveroasetus (50/94) (AVA)
– Verohallituksen päätös muistiinpanovelvollisuudesta ja muistiinpanoista (1807/95)
– Verohallituksen päätös diplomaattisten edustustojen arvonlisäveron palautushakemukseen liitettävistä
tiedoista (1258/03)
– Verohallituksen päätös ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan arvonlisäveron palautushakemuksessa
ilmoitettavista tiedoista ja hakemukseen liitettävistä asiakirjoista (1098/01)
– Verohallituksen päätös verovaraston pitämistä koskevista ehdoista (1769/95)
– Verohallituksen päätös pienimmästä ennakkopalautuksena maksettavasta määrästä (1097/01)
– Verohallituksen päätös jälkiverotuksen toimittamatta jättämisestä arvonlisäverotuksessa (1096/
01)
Arvonlisäverotusta koskevia
Verohallituksen julkaisuja
(Verohallituksen julkaisunumero on julkaisun nimen edessä)
629 Arvonlisäverovelvollisen opas, 1994 (vanhentunut)
679 Arvonlisäverovelvollisen opas, toukokuu 1995 (osittain vanhentunut)
738 Arvonlisäverovelvollisen opas, maaliskuu 1996 (osittain vanhentunut)
792 Arvonlisäverovelvollisen opas 1997, maaliskuu 1997 (osittain vanhentunut)
865 Arvonlisäverovelvollisen opas 1999, maaliskuu 1999 (osittain vanhentunut)
189 Arvonlisäverovelvollisen opas 2002, helmikuu 2002 (osittain vanhentunut)
58 Alkutuottajan ja kuvataiteilijan arvonlisäverotus 2003.Veroilmoituksen täyttöohjeet.
170 Arvonlisävero-ohje suomalaiselle yksityishenkilölle uuden auton hankinnasta Suomesta ja viennistä
toiseen EU:n jäsenmaahan tilapäisen oleskelun ajaksi
171 Veroton matkailijamyynti
172 Urheiluseurojen arvonlisävero ja tulovero
173 Myynti diplomaateille ja kansainvälisille järjestöille
174 Vientikaupan arvonlisäverotus
175 Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassa
176 Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa
177 Arvonlisäverotus liiketoiminnan lopettamis-, yritysjärjestely- ja konkurssitilanteessa
178 Arvonlisäverotus kansainvälisessä palvelukaupassa
179 Ohje arvonlisäverovelvollisille, uusien kuljetusvälineiden arvolisävero
180 Ohje yksityishenkilöille EU-maista hankittujen uusien kuljetusvälineiden arvonlisävero
181 Kaukomyyntiä koskevat arvonlisäverosäännkset Suomessa
182 Arvonlisäveron palauttaminen suomalaiselle elinkeinonharjoittajalle eräissä EU:n jäsenmaissa ja
Norjassa
183 Arvonlisäverovelvollisuus kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksessa
184 Arvonlisäverotuksessa sovellettava käytettyjen tavaroiden, taide-, keräily- ja antiikkiesineiden
marginaaliverotus
185 Ulkomaalaisen rekisteröinti arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa
186 Arvonlisäveron palauttaminen ulkomaalaiselle elinkeinonharjoittajalle
187 Maa- ja metsätalouden tuotteiden oman käytön arvostaminen arvonlisäverotuksessa
75
188e Value added taxation in Finland
190 Aloittavan yrittäjän arvonlisäverokysymyksiä
193 Arvonlisäverottoman vähäsen toiminnan raja 8 500 euroa
194 Arvonlisävelvollisuuden alarajaan liittyvä huojennus
720 Verovarasto arvonlisäverotusessa
961 Valvontailmoituksen täyttöohje
Julkaisuja saatavissa verovirastoista ja Internet-osoitteista www.vero.fi
KESKUSKAUPPAKAMARIN SUOSITUS HINTOJEN ILMOITTAMISESTA HINNASTOISSA
JA ESITTEISSÄ ARVONLISÄVEROJÄRJESTELMÄSSÄ 8.3.1994
Arvonlisäverojärjestelmään siirryttäessä 1.6.1994 tulee pyrkiä yhtenäiseen ja selkeään käytäntöön sen
suhteen, ilmoitetaanko tavaroiden ja palveluiden hinnat arvonlisäverollisina vai -verottomina hinnastoissa
ja esitteissä. Keskuskauppakamari suosittaa seuraavaa hintojen esittämistapaa:
Kuluttajille tarkoitetut hinnastot ja esitteet
Hyödykkeiden hinnat ilmoitetaan pelkästään arvonlisäverollisina.
Elinkeinonharjoittajille tarkoitetut hinnastot ja esitteet
Hinnastoista ja esitteistä on käytävä yksiselitteisesti ilmi, onko ilmoitettu hinta arvonlisäverollinen vai -veroton.
Keskuskauppakamari suosittaa ensisijaisesti arvonlisäverottomien hintojen käyttöä seuraavasti:
1 Hyödykkeiden hinnat ilmoitetaan pääsääntöisesti pelkästään arvonlisäverottomina. Hinnastoissa ja
esitteissä on tällöin tuotava selkeästi ilmi, että hinnat ovat arvonlisäverottomia ja että niihin lisätään
laskutettaessa toimitushetkellä voimassa olevan arvonlisäverokannan mukainen arvonlisävero.
2 Hinnat voidaan ilmoittaa arvonlisäverollisina, jos se on tarkoituksenmukaista esimerkiksi sen vuoksi,
että hinnastoja ja esitteitä käyttävät elinkeinonharjoittajat käsittelevät omassa laskennassaan vain
arvonlisäverollisia hintoja.
Hinnat voidaan tällöin ilmoittaa myös siten, että ilmoitetaan erikseen arvonlisäveroton hinta ja arvonlisäveron
määrä sekä näiden yhteissummana arvonlisäverollinen hinta. Hinnastoissa ja esitteissä on tällöin
tuotava selkeästi ilmi edellä mainitut erät.
PÄIVITTÄISTAVARAKAUPPAYHDISTYS 22.12.1994
ERI VEROKANTOJEN HALLINTA PIENISSÄ PÄIVITTÄISTAVARAKAUPOISSA
Verokannat
Arvonlisäverolain muutosten (HE 222 ja 283/1994) voimaantultua tulee päivittäistavarakaupoissa
olemaan vähintään kolmen eri verokannan alaista myyntiä:
– 12 % kirjat44
– 17 % elintarvikkeet
– 22 % muut tavarat ja palvelut
44 Kirjojen verokanta on 1.1.1998 lukien 8%
76
Arvonlisäverolain 209 §:n mukaan verovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi, että siitä
saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Arvonlisäveroasetuksessa (50/1994) säädetyn
mukaan mm. eri verokantojen alaisten myyntien ja ostojen on oltava vaikeuksitta erotettavissa toisistaan
asiajärjestyksessä pidettävässä kirjanpidossa (pääkirjanpito).
Myynnin erittely
Pääsääntöisesti vähittäiskaupan myynnin erittely verokannoittain tulisi saada kassa-/tietojärjestelmistä.
Myyntien (maksutapahtumien) kirjaaminen suoritetaan päiväkohtaisesti. Käytetyn järjestelmän ominaisuuksista
riippuen verokannoittain kirjaaminen tapahtuu joko päivittäin tai kuukausittain järjestelmän
tai kassalaitteen antamaan erittelyyn perustuen.
Mikäli kassalaitteisto ei erittele myyntiä, voidaan myynnin erittely suorittaa siten, että kassalaitteella
rahastetaan kaikki myynnit. Pääasiallisesta verokannasta esim. 17 %:sta poikkeavista myynneistä pidetään
erillistä ”muistiinpanokirjaa” tai nämä myynnit tallennetaan maksun yhteydessä esim. erilliselle
laskukonenauhalle. Päivittäin näiden tietojen perusteella suoritetaan kertyneen myynnin kirjaaminen
ja laaditaan myynnin erittely verokannoittain. Aineisto, johon päivän myynnin erittely perustuu, on
kirjanpitoaineistoa ja se tulee säilyttää.
Myynnin erittely ostojen avulla
Silloin kun myyntiä ei muutoin pystytä erittelemään verokannoittain, eikä edellä mainittu ”manuaalierittely”
ole myyntitapahtumien määrän vuoksi mahdollista, voitaneen myynnin erittely suorittaa ostoihin
perustuen. Ostojen avulla tapahtuva erittely on aina toissijainen menettely, koska sen avulla ei saada
täysin oikeata myynnin jakautumaa selville.
Myynnin erittely eri verokantojen alaisiin myynteihin voitaneen johtaa seuraavien tekijöiden avulla:
– eri verokantojen alaisten ostojen määrä kuukaudessa
– keskimääräinen myyntipalkkio verokannoittain
– tilikausi-inventaariin perustuva myytyjen tavaroiden määrittely
Pelkkää ostoihin perustuvaa myynnin jakamista (ilman myyntipalkkion käyttöä) ei voitane pitää hyväksyttävänä
menettelynä.
Keskimääräinen verokantakohtainen myyntipalkkioprosentti jää verovelvollisen itsensä määriteltäväksi.
Myyntipalkkioprosentti tulee määritellä siten, että se vastaa todellista ko. verokannan myyntien myyntipalkkiota.
Mahdolliset haitalliset seuraukset virheellisesti määritellystä myyntipalkkioprosentista ja sen
kautta virheelliseksi muodostuvasta arvonlisäveron laskennasta jäävät verovelvollisen kannettavaksi.
Myyntipalkkioprosentin määrittely tulisi dokumentoida niin, että määrittelyperusteet voidaan myöhemminkin
selvittää. Arvonlisäveron laskentaan käytettävää keskimääräistä myyntipalkkioprosenttia tulee
myös muuttaa, mikäli myynnin rakenteessa tai hinnoittelussa suoritetaan keskimääräiseen katteeseen
vaikuttavia muutoksia.
Kuukausitilitys
Arvonlisäveron tilittämistä varten ao. kuukauden ostojen jakautuminen eri verokantojen mukaan selvitetään
kirjanpidon perusteella.
Arvonlisäverollinen myynti eri verokantojen mukaan lasketaan lisäämällä 12 %:n ja 17:n ostoihin
niiden myyntipalkkiot (sis. alv). Loppuosa kuukauden myynnistä käsitellään 22 %:n myyntinä. Mikäli
12 %:n ja 22 %:n myyntiä on vain vähän ja niiden myyntipalkkio on täysin luotettavasti selvitettävissä,
voitaneen toimia niin, että erikseen selvitetään näiden verokantojen alainen myynti ja loppuosan myynnistä
katsotaan 17 %:n myynniksi.
Tilikausioikaisu
Edellä esitetyn mukainen myynnin jako verokannoittain perustuu olettamukseen, että myynti jakautuu
kuukauden aikana tasan ostojen suhteessa. Koska näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole, tulisi myynnin
jakautuminen ”tarkistaa” tilikausittain inventaareihin perustuen ja tehdä tilikauden viimeisen kuukauden
tilitykseen tarvittavat oikaisut:
77
+ Alkuvarasto 12 % 17 % 22 %
+ Ostot 12 % 17 % 22 %
– Loppuvarasto 12 % 17 % 22 %
Myytyjen tavaroiden
hankintahinta 12 % 17 % 22 %
Keskimääräinen
myyntipalkkio 12 % 17 % 22 %
Myynti
verokannoittain 12 % 17 % 22 %
Mikäli em. tavalla laskettu myyntien yhteismäärä alittaa todellisen päivittäin kirjattujen myyntien yhteismäärän,
tulisi erotusta varovaisuusperiaatetta noudattaen käsitellä 22 %:n myyntinä ja vastaavasti
ylitystä käsitellä 17 %:n myyntinä. Tilikauden aikaisempien kuukausien ilmoitettujen myyntien yhteismääriä
korjataan tilikauden viimeisen kuukauden kuukausi-ilmoituksessa laskelman edellyttämällä
tavalla.
ISSN 0356-2581
ISBN 951-53-2626-5
ISBN 951-53-2626-5
Edita Publishing Oy
PL 800, 00043 EDITA, vaihde 020 450 00
Asiakaspalvelu:
puhelin 020 450 05, faksi 020 450 2380
Edita-kirjakauppa Helsingissä:
Annankatu 44, puhelin 020 450 2566
,!7IJ5B5-dcgcgd!
RE: ALV
Lähettäjä: TH
Maanantaina 14.3. 2005 klo 00:25:46

Message:
Edellä minun veroilmoitukseni täyttöopas alvin osalta.

Ja lopputulemana:


jos käytetyn, käyttöomaisuudeksi ostetun tavaran ostolaskussa lukee ”marginaaliverotus”. Kun tällaisia
koneita myöhemmin myydään, on niiden myynti kuitenkin verollista myyntiä.
RE: ALV
Lähettäjä: TH
Maanantaina 14.3. 2005 klo 00:28:16

Message:
Selkiskö?
RE: ALV
Lähettäjä: no
Maanantaina 14.3. 2005 klo 03:32:11

Message:
Voi helevetin pehemee!Ei kait tää mikkää kirjapaino oo?
RE: ALV
Lähettäjä: selvä
Maanantaina 14.3. 2005 klo 10:58:34

Message:
Kyllä ku alv tuli kaiken piti tulla niin selväks,mut miten kävi ???? Aika paljon näyttää olevan tulkinta varaa ja sitä kannattaa käyttää. Kyllä se aina hämmentää kun seisoo kolme samanlaista majoria rivissä eka ei mitään veroa toka markinaalivero kolmas hinta sis. alv 22% ja neljäs tästä ei minkään laista kuittia tai kauppakirjaa jokerina kaikki saman hintasia ja liikenpihalla julkisesti kaupan. Vaan jokainen voi valita ittelle sopivimman vaihtoehdon.
RE: ALV
Lähettäjä: mf265
Maanantaina 14.3. 2005 klo 11:38:24

Message:
Ei se ihan tämä ihan näin selvä jako ole.Kyllä se ALV-veo on maksettava.Sitten vasta tulee palautus. Jos myyt eteenpäin niin taas tulee vero suhteessa siihen uuteen myyntihintaan. Jos myyt liikkeeseen on vakuutettava erikseen onko ALV vai ei.Nyt jos on saanut palautuksen on vero maksettava myyntihinnasta. Se tämä vero jos on mukana tahtoo nostaa hintaa enempi kuin sen osuus muuten olisi.
RE: ALV
Lähettäjä: verovelvollinen?
Maanantaina 14.3. 2005 klo 13:53:43

Message:
taidan käydä verotoimistossa!mutta kiitos kuitenkin
RE: ALV
Lähettäjä: vero
Maanantaina 14.3. 2005 klo 20:16:43

Message:
Mites masinisti laskee alv veron. Päivä ansio 400€ sis. alv paljonko vero osuus paljonko työn osuus laskutomitus näkyviin?
RE: ALV
Lähettäjä: eläkeläismetsuri
Maanantaina 14.3. 2005 klo 20:51:51

Message:
Koska kokonaishinta hinta on 100% + 22%.
Työn osuus on 400/ 1,22 = NETTO.
työ =327,87E. Vero 400-327,87
RE: ALV
Lähettäjä: jep
Maanantaina 14.3. 2005 klo 21:27:41

Message:
Tosi pehmee,rikastuttaa verottajaa,kyllä sille €:t kelpaa.
Pitäs vielä ymmärtää mitä lukee.