Aihe: Heinäntekokiireitä
Lähettäjä: Maalaismies
Maanantaina 12.7. 2004 klo 10:39:08

Viesti:
Heinäntekokiireitä.

Tosiaan, olen ollut täystyöllistetty heinänteon parissa niin uutterasti, että piti tuottaa poliisisedille pettymys, kun he fvallesmannin johdolla tulivat pihaamme kahdella autolla. Nimismies pläjäytti rehvakkaasti maijanoven kiinni ja karjui: ”kuuleman mukaan sinulla pitäisi olla viinapesä”. Pahoitelle jouduin hänelle totea-maan: ”pitäs olla, pitäs olla, mutta heinäntekokiireiltäni en ole ehtinyt tekemään, tuotetta kyllä löytyis”. Tähän vallesmanni nauroi raikuvasti ja mutisi viiksiensä välistä, ettei tuosta maalaisäijistä ota selkoa itse pirukaan, eikä perkele, puhuuko se totta vai valetta.
Akka tarjosi koivumme katveessa kahvit. Juttelimme niitä ja näitä, pääasiassa siitä oli puhe. Hänen varsinainen asiansa oli välittää kylän ämmien jatkuva narina siitä, kun ajelen Punaisella Paholaisellani äes perässä ilman pakoputkea metelöiden pitkin pitäjää niin, etteivät mummut saa nukutuksi. Hän kehotti puolenyön jälkeen laittamaan äänenvaimentimen paikoilleen. Kuuntelin rippisaarnaa kiltisti ja lupasin parantaa tapani, ainakin kirkonmenojen aikana pidättäydyn meluamasta.
Korkean poliisimiehen nuhtelua kuuntelin kuin pikkupoikana rippikoulussa, kun pappi paasasi, että hän oli sodassa takalinjassa kenttäpappina. Siellä takana oli todella vaarallista, kun tykinammukset lentelivät sinne etäälle. Ei siellä etulinjassa kuulemma niin vaarallista ollut, kun oltiin nenäkkäin lähellä vihollista. En malttanut pitää suutani kiinni, vaan totesin puoliääneen, niin että mustakaapu kuuli puheeni: ” tosiaan mitä kauempana etulinjasta ollaan sen vaarallisempaa, eihän sodassakaan kaikki kuole, siviilissä kuolee kaikki”. Tätä tokaisuani en saanut ikinä anteeksi. Pappi käveli pitkään edestakaisin meidän rippikoululaisten edessä ja aina mennen tullen hän loi minuun murhaavan katseensa. Olin niin huono, jotta hän vain armosta ja isäni kun-niallisuuden vuoksi hän laski minut konfirmaatioon. Eipä tuon tapauksen jälkeen kirkkoherra enää milloinkaan rehvastellut sotakokemuksillaan.
Fvallesmannin kanssa olen aina tullut hyvin juttuun, mutta hänen apunaan hääräävät nuoremmat konstaapelit ovat vieläkin näreissään muutamia vuosia taaksepäin sattuneesta tapauksesta. Silloinkin oli heinänteon kiireisin aika, enkä tahtonut joutaa käymään pesälläni. Eräänä päivänä menin korpiselän pimentoon, tarkoituksenani keittää valmis mäski iloliemeksi. Tultuani tehtaalleni ja kopistellessani laitteita, metsän kätköistä kaivautui esiin kaksi innokasta nuorta poliisia. He olivat sen verran huumormiehiä, että totesivat: ”missä ihmeessä sinä olet ollut, olemme kytänneet täällä yli viikon yöpyen makuupusseissa”. Totesin heille: ”olisitte tulleet sanomaan, olisin tullut aiemmin, mutta heinäntekokiireiden vuoksi en ole ehtinyt”. Nämä nuo-rukaiset tarttuivat hihoista kiinni ja kehottivat mukaansa. Ihmettelin silmät pyöreänä, miksi ihmeessä. He pe-rustelivat, että olivat juuri tavanneet minut keittopuuhissa. Sormi pystyssä opastin heitä, jotta nämä eivät ole minun laitteitani, vaan joku kelvoton on luvattani mailleni moisen komeuden pystyttänyt, siksi uteliaisuudesta tutkin niitä. Olin vihastuneen oloinen, kun epäilevät rehellistä kansanmiestä moisista aikeista. Poliisit tarttui-vat lujemmalla otteella ja kehottivat mukaansa suosiolla. Pyysin perusteluja! Kyllä jokainen voi ja pitääkin tutkia outoja laitteita, mitkä metsästään löytää. Tein heille välittömästi rikosilmoituksen metsääni pystytetyistä luvattomista vempeleistä. Tästäpä pojat riemastuivat ja uhkasivat pitää minua niin kauan putkassa, jotta tun-nustan viinankeittopuuhat. Sanoin heille rauhallisella päättävällä äänellä, jotta niin pitkää aikaa ei ole olemassakaan, että tunnustaisin toisten viinapesän omakseni. Nuorukaiset olivat kaiketi kuulleet, minkälainen jästipää olen, siksi he havaitsivat tilanteen toivottomaksi ja tyytyivät hajottamaan toimivan metsätehtaani tuusan nuuskaksi. Siitä teosta olen heille edelleen vihainen.

Kolmesta harrastuksestani en luovu: Porsche Master High Speedillä hurjastelusta, liian liki käyskentelevien hirvien harventamisesta ja kyytipojan valmistuksesta.

Kyllä jämpti on niin!

P.s.
Kirkonkylän kirjaston internetillä pääsen yhteyteen ulkomaailmaan.