Aihe: Fordson -laulu Rosvo-Roopen sävelin
Lähettäjä: AK
Perjantaina 04.7. 2003 klo 12:42:22

Viesti:
Tässäpä selasin Wanhoja Woimansiirrin -lehtiä ja sattui silmään hieno riimitys vanhan tutun, Repe Helismaan, Rosvo - Roope renkutuksen tahtiin, joten näpyttelinpä sen muidenkin iloksi!

Repe Helismaan Rosvo-Roopen sävelellä
Sovitellut Matti Ervasti Varjakka Finnland

Lainattu sellaisenaan Wanhan Woiman Woimansiirrin -lehdestä 3/98

Jos Rosvo-Roope eläisi ja näkis Fordsonin,
niin laivansa hän hylkäis kyllä mitä pikimmin.
Hän merenkynnön jättäisi ja kyntäis pellon vain
ja sanois: "Viis mä laivasta kun Fordsonin mä sain."

Noh - hyvähän on toki hyvää hyväks sanoa -
ei siihen huoli hallituksen lupaa anoa.
Kun sanoo sanan "Fordson", se riittää - eikö niin?
Se jos ei riittäis, hanskat tässä naulaan pantaisiin.

On sitten Major taikka Dexta - voimaa heltiää,
ja hevosella sormi suuhun katsellessa jää.
Kas, Fordson se on, joka jyllää - pelto värähtää,
kun Fordson pellon laitamalla käyntiin pärähtää.

Se Fordson Major eniten on myyty - totta kait,
ja Dextallakin ajellessa heikot ovat vait.
Kun Super vielä markkinoille kohtapuoleen saa,
niin vehnää alkaa työntää vaikka lappalaisten maa.

On huolto paras mahdollinen, niinkuin Fordsonkin.
Ei joudu siinä turhanpäitten pitoon rokulin.
Jos varaosia Fordsoniin ei löytyis, huomataan:
se traktori ei sitten kyllä Fordson olekaan.

Jos vielä mennään siihen, mitä Fordson suorittaa,
niin melkeinpä ois seloistaissa paljon helpompaa
se tuoda esiin, mihin se ei pysty, sillä on
sen kyky tehdä eri töitä melkein luonnoton.

Se kyntää, kylvää, jyrää, sahaa se äestää
ja hurinallaan hyräilyä miehen säestää.
Se auraa tiet ja vetää tukit, viljankin se pui.
Jos pistät siihen kellukkeet - se järven poikki ui.

Mut yhtä se ei osaa - se ei halaa emäntää.
Se puuha vielä toistaiseksi isännälle jää.
Ja kuitenkin se emännän saa miestään halaamaan,
kun tämä pääsee työstään pian kotiin palaamaan.

Ja iltamiin se huokeasti perheen kiikuttaa,
mut ulos Fordson jättää täytyy - se on viisaampaa.
Sen kanssa ehkä poskivalssi tuskallista ois:
se varpaille jos tallais, niin varpaat putoo pois.

Ei Fordson kaipaa kauroja, ei piittaa heinistä,
ja tilkkeitä se kalua ei tallin seinistä.
On petrooli tai kaasuöljy muonaa Fordsonin.
Se kaasuöljy herkkuruokaa on vain Majorin.

Ne väittää, että Dexta sopii kai vain puutarhaan.
Ja sopiihan se siihenkin, kun pannaan sopimaan.
Mut jos se pannaan pellolle, niin viilto Dextankin
on huippuluokkaa - onhan siinä tunnus Fordsonin

Niin - jospa tässä mennään vielä aikaan entiseen.
Se muistetaan, kun sonni veto auraa verkalleen.
Nyt vetää sonni myöskin, mutta Fordsonni se on,
ja sonniin nähden teho siinä onkin suunnaton.

Se nähkääs, tuntee rakkautta rankkaan työhön vaan.
Ei sillä siirry ajatukset edes hiehoonkaan.
No - eipä kyllä vasikkaakaan Fordson tehdä voi,
mut toisenlainen mörinäkin mahassa se soi.

Saa Fordsonin kuin hyllystä - ei siinä vaivaa lie.
Ja alla oman takapuolen mies sen kotiin vie.
Jo riittää siinä kateutta lähinaapurin,
mut eipä riitä kauan - hänkin hankkii Fordsonin.

Se kun on tässä maailmassa aina ollut näin:
jos menestyä haluaa ja päästä eteenpäin,
niin parhainta on oltava - ei muuten luista työ.
Ja Fordsonilla puutteen kyllä lättäjalaks lyö.

Siis Fordson - siinä nimi, johon luottaa kannattaa.
Sen, minkä fordson maksaa, piankin takaisin saa.
Näin päättyy laulu reippaanlainen siihen totuuteen:
KUN HANKIN MINÄ FORDSONIN, NIIN LOISTOKAUPAN TEEN.